Juha Vainio

Uran alku

Juha Vainion ura alkoi 1960-luvulla Kotkassa Pertti Metsärinteen orkesterin solistina ja tekstintekijänä. Juha Vainio kirjoitti Pertti Metsärinteen orkesterille päivän iskelmiin ajankohtaisia tekstejä, joita yhtye esitti keikoilla. Vainion pääsi laulamaan levylle, kun Erik Lindström löysi Vainion television viihdeohjelmasta ja ehdotti tälle yhteistyötä. Lindströmin levy-yhtiössä syntyivät muun muassa levytykset Paras rautalankayhtye (1964) ja Jos vain saisin nastahampaan takaisin (1963), joka irvaili 1960-luvun rautalankamusiikille. Vainion varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1965 kappaleella Juhannustanssit. Kappale viittasi nimellään Hannu Salaman kohua herättäneeseen samannimiseen kirjaan – laululla ja tekstillä ei tosin ollut mitään sisällöllisiä yhteyksiä.  Vainio teki Erik Lindströmin kanssa myös muita 1960-luvun hittejä, kuten Herrat Helsingin ja Turistit tuppukylään.

Toivo Kärjen työtoverina

Yhteistyö Toivo Kärjen kanssa alkoi, kun Toivo Kärki tarvitsi vuonna 1965 kuolleen Reino Helismaan tilalle uutta sanoittajaa. Vainio siirtyi Finndisciltä Fazerille vuonna 1966. Toivo Kärjen palveluksessa Vainio teki iskelmätekstejä myös muille laulajille. Samalla myös Vainiosta tuli Fazerin artisti. Vainion virka Fazerin kuukausipalkkaisena työntekijänä käsitti vuodet 1970–77. Myöhemmin Vainio siirtyi Scandia musiikin palvelukseen Jaakko Salon työtoveriksi. Jaakko Salon kanssa Vainio teki yhteistyötä elämänsä loppuun, vuoteen 1990 asti.

1960-luvulla Vainio teki muiden sanoittajien tavoin paljon käännösiskelmiä. Usein käännösiskelmien tekstit eivät kuitenkaan olleet pelkkiä suomennoksia. Ulkomaiset aiheet muuttuivat Vainion kynän kautta suomalaiseksi – esimerkiksi Beautuful in the rain -kappale, alun perin instrumentaalisävellys sai suomalaisen nimen Kolmatta linjaa takasin. Beatlesien Penny Lane- kappaleesta puolestaan tuli Jormas -yhtyeen levyttämä Rööperiin.

Iskelmiä, huumoria ja kantaaottavia lauluja

Uransa toisella puoliskolla, 1970-luvun lopulta alkaen Vainio ryhtyi myös itse säveltämään iskelmiä. Vähitellen Vainion tyyli muuttui aikaisempaa syvällisemmäksi. Humoristiset laulut pysyivät kuitenkin koko ajan mukana hänen ohjelmistossaan. Itse laulamissaan teksteissä Vainio käsittelee monia yhteiskunnan epäkohtia kuten luonnon saastumista, suvaitsemattomuutta ja sosiaalisia ongelmia. Pääosissa hänen tarinoissaan ovat yksilöt, joiden kautta Vainio hahmottelee kuvaa kokonaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Vainion tekstit ovat monikerroksisia ja niiden kantaaottavuus tulee usein teksteissä esiin epäsuorasti rivien välistä. Vaikka Vainion myöhemmän uran keskuspaikka oli pääkaupunkiseutu, Kotkan merellinen tunnelma ja lähiseudut ovat voimakkaasti läsnä hänen myöhemmässäkin tuotannossaan.

Vainion itse esittämä huumorilaulutuotanto edustaa Suomessa melko harvalukuista kuplettitraditiota. Humoristiset kappaleet muistuttavat sekä esitystavan että aiheittensa puolesta esimerkiksi J.Alfred Tannerin kupletteja ja Reino Helimaan rillumarei-tuotantoa. Vainion kappaleet ovat kuitenkin aiheiltaan selvästi modernimpia; ne kuvastavat osuvasti toisaalta 1960-80-lukujen yhteiskunnallisia muutoksia ja toisaalta Vainiolle tyypillistä ajatonta ihmiselämän komiikan tajua.

Juha Vainio sanoittajana

Juha Vainio on Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella yksi tuotteliaimpia suomalaisia sanoittajia. Hänen tuotantonsa käsittää yhteensä yli 2000 sanoitusta ja sävellystä. Vainion skaala käsitti koko suomalaisen iskelmämusiikin kirjon jazziskelmistä kupletteihin, mainoslauluihin, rakkauslauluihin ja kantaaottaviin lauluihin.

Teknisesti Vainio edustaa Reino Helismaan tavoin perinteistä iskemäsanoittamisen tyyliä, joka suosii muoto-opillisesti täydellisiä loppusointuja. Sanoittajana Vainion tyyli on moni-ilmeistä: hän hallitsee laajan skaalan erilaisia runomittoja ja tekstin tekemisen tekniikoita. Vainion sanoittamien kappaleiden kieli on elävää ja sanavarastoltaan ilmeikästä.

Vainion vaikutus suomalaisen iskelmän sanoittajana on merkittävä. Vainion laulujen pohjalta on järjestetty useita televisioituja konsertteja ja monet Vainion esittämistä ja sanoittamista kappaleista ovat vakiintuneetkin iskemäkonserttien kestosuosikeiksi. Juha Vainio -rahasto palkitsee vuosittain ansioituneita sanoittajia Juha Vainio -palkinnolla. Kotkaan on perusteilla Juha Vainion nimeä kantava kevyen musiikin instituutti. Vainion elämästä on myös parhaillaan tekeillä kokoillan elokuva.

Biohgrafiatekstissä käytetyt lähteet:

Henriksson, Laura 2002. Juha Vainio kuplettiperinteen jatkajana. Julkaisematon pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava.

Muikku, Jari 2001. Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto 1945–1990. Tampere: Gaudeamus.

Internet-lähteet:

Marko Niemi 2004. Juha ”Watt” Vainio diskografia. Esittelyteksti Juha Watt Vainio –diskografiasta. http://sivut.koti.soon.fi/juhar/Junnu.htm . Tarkistettu 21.5.2004.

Suomen äänitearkisto. ”Suomalaisten äänilevyjen tietokanta vuosilta 1901–1999”. Hakusana Juha Vainio. http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/haku.php?lang=fi. Tarkistettu 21.5.2004.

Juha Vainion esittämiä kappaleita

Juha Watt Vainio ja ja Lahjomattomat: Jos vain saisin nastahampaan takasin [alkuperäinen teksti All I Want For Christmas Is My Two Front Teeth], 1965 Finndisc.

Juha Vainio: Juhannustanssit,1965, Finndisc.

Juha Watt Vainio ja mieskuoro Varsovan laulu: Vanha salakuljettaja Laitinen, 1967, Finnlevy.

Juha Vainio: Matkarakastaja, 1971, Finnlevy.

Juha Vainio: Käyn ahon laitaa, 1979 Finndisc.

Juha Vainio: Apteekin ovikello, 1981, Finndisc.

Juha Vainio: Albatrossi, 1980, Finndisc.

Juha Vainio: Kaunissaari, 1983, Finnlevy.

Juha Vainio: Sellaista elämä on, 1983, Finnlevy.

Juha Vainio: Vain sorsa lentää pohjoiseen,1980, Finndisc.

Juha Vainio: Vanhojapoikia viiksekkäitä, 1981, Finndisc.

Juha Vainio: Pankinjohtajan vapaailta, 1985,Finnlevy.

Juha Vainio: Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, 1983, Finnlevy.

Juha Vainio: Rajaseudun Rambo1987, Fazer Finnlevy.

Juha Vainio: Mies itäsaariston, 1988, Fazer Finnlevy.

Juha Vainio: Valtavaaran valssi, 1991,Fazer Finnlevy.

Käännöstekstejä

Fredi [Matti Siitonen]: Kolmatta linjaa takaisin [alkuperäinen teksti Beautifui In The Rain],1968. Warner music.

Jormas: Rööperiin [Alkuperäinen teksti Penny Lane], 1967, Emi.

Sanoituksia muiden artistien esittämiin kappaleisiin

Armi ja Danny [Armi Aavikko ja Ilkka Lipsanen]: Tahdon olla sulle hellä, 1977, Safir.

Katri Helena [Katri Helena Kalaoja]: Minne tuuli kuljettaa, 1965, Parlophone.

Paula Koivuniemi: Romantiikkaa, 1980, Fazer records.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava. Ss.469–472.

Jalkanen, Pekka & Kurkela Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Porvoo: WSOY. Ss.52–53.

Pirkko Kotirinta 2004.” ”Helismaan manttelinperijä” ei koskaan tavannut edeltäjäänsä”. Teoksessa Suomi soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille, toim. Gronow , Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman Jake. Helsinki: Tammi. Ss.304-307.

Ikävalko, Reijo (1998). Junnu. Kotkan poikii ilman siipii. Jyväskylä: Gummerrus kirjapaino Oy.

Westergård, Jali (1998). Merikaupungin svengit. Kotkalaisen jazzin vaiheita. Turku: Kotka Jazz ry & Wesservice Ay.