P. Saarisen artikkelin verkkoversio
http://www.elvisry.fi/042003/jauhiainen.html

Pohjoissavolaisia kirjailijoita: Lauri Jauhiainen
http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/j/jauhiainen_lauri/

Jorma Panula, Panula opetti säveltämistä LJ:lle
Olavi Virta

Erkki Ertama, säveltäjäkollega
Erkki Junkkarinen, lapsuudenystävä Suonenjoen Iisvedeltä ja esiintymiskumppani
Klaus Salmi, (sanoittaja- ja) säveltäjäkumppani (KS tässä yhteydessä salanimellä "K. Kurki")
Kari Tuomisaari, sanoittajakollega

Lauri Jauhiainen eli lapsuutensa Suonenjoella, Iisveden Kolikkoinmäen omaperäisessä yhdyskunnassa. Palle (R. W. Palmroth) antoikin Jauhiaiselle nimen ”Iisveen Lassi”. Lähellä asui Erkki Junkkarinen, jonka kanssa Jauhiainen teki sittemmin musiikin alalla yhteistyötä ja josta hän kirjoitti kirjan.

Jauhiainen teki ensimmäisen sävellyksensä jo lapsena Lauri Pohjanpään kirjoittamaan Pieni linnunpoika –runoon. Nuori hän oli vielä tehdessään Kotiseutuni-laulunsa: ”Kun en päässyt yhteiskouluun, läksin kevätkesällä 1941 Miekka-nimiseen hinaajalaivaan lämmittäjäksi. Ikää ei kyselty ja koneiden oli pyörittävä yötä päivää. Kerran varhaisena aamuhetkenä olin kurkistanut konehuoneen pienestä pyöreästä ikkunasta suurenmoisen mahtavaa järvimaisemaa. Kun lapoin halkoja höyrykattilan alle, päässäni alkoi soida: Kotiseutuni oi, sulle hiljainen laulu soi — kunnaitas, laaksojas unohtaa en voi...”

Teoston mukaan Lauri Jauhiaisella on julkaistuja teosmerkintöjä (sävellyksiä ja sanoituksia) 843 kappaletta.

Helsinkiin muutettuaan Jauhiainen aloitti 1951 konepuolella Helsingin yleisessä sairaalassa, ja myöhemmin hän toimi HYKS:n tiedottajana (yhteensä HYKS:n palveluksessa 37 vuotta), koska vakaa päivätyö tarjosi varmuuden toimeentulosta, jolloin sanoittaminen ja säveltäminen saattoi pysyä harrastuksena. Työtoverit muistavat, että Jauhiainen heitti työpaikallaan Helsingin Meilahdessa mieluusti kengät pois jalasta ja alkoi hakata kirjoituskonetta. Sitten hän kulki sukkasillaan huoneesta toiseen ja kertoi tehneensä taas uuden laulun. Yhtä ripeästi syntyi kirjoituksia lehteen.

Jauhiaisen yhteistyökumppaneita olivat mm. Toivo Kärki, Klaus Salmi, Kaarlo Valkama, Olavi Virta, Matti Viljanen ja Jaakko Salo. Klaus Salmen kanssa syntyneissä kappaleissa (esim. Satu ruskeista silmistä, Minä syksyllä synnyin ja Osa elämääni) on yleensä tekijäpariksi merkitty ”Jauhiainen — Kurki”, jolloin ”Klaus Kurki” on siis Salmi.

Jauhiainen teki hengellistäkin musiikkia sekä kuoroteoksia; säveltämistä hänelle opetti Jorma Panula. Hän käsikirjoitti laulunäytelmiä sekä yksin tai yhdessä muitten kanssa seitsemän elokuvaa, mm. Mauno Kuusiston elämäkertaan löyhästi perustuneen Kertokaa se hänelle (1961) ja Kun tuomi kukkii (1962) (kummassakin ohjaajana Åke Lindman ja toisena käsikirjoittajana Olavi Karu). Lisäksi LJ teki Yleisradioon musiikkiohjelmia mm. kotimaisesta kuplettiperinteestämme.

Jauhiainen opiskeli Tampereen yliopistossa journalistiikkaa. Elämänsä loppuvuodet hän asui Helsingin Oulunkylässä. Hän kuoli lyhyen sairauden jälkeen lokakuussa 2003.

Biografiassa käytetyt lähteet:

Saarinen, ”Pale”: ”Lauri Jauhiainen oli monipuolinen kynämies”. SELVIS 2003 (4).

Helsingin yliopiston kirjasto. ”FENNICA-tietokanta”. http://fennica.linneanet.fi (tarkistettu 21.2.2004)

Ilpo Hakasalo: ”Sanoittaja tahtoi myös säveltää”. Helsingin Sanomat to 13. heinäkuuta 2000.

”Vuonna 1948 lähetin Kärjelle Helsinkiin iskelmätekstin. Viikon kuluttua koin yllätyksen. Kärki oli yhtyeineen kiertueella Savossa ja porhalsi kotimökkiini katsomaan, millainen poika noinkin valmiita laulun sanoja tekee.” Myöhemmin yhteistyö Toivo Kärjen kanssa jäi: ”Mutta minä halusin myös säveltää, ja olinhan sitä itsekseni tehnytkin. Kärki ilmoitti kuitenkin tarvitsevansa vain sanoittajaa. No, ilman kummempaa riitaa rupesin työskentelemään toisen levyfirman ja muusikko Klaus Salmen kanssa.”

- LJ itse (75-vuotishaastattelussa Ilpo Hakasalolle)

Punatukkaiselle tytölleni syntyi vedonlyönnin tuloksena Helsingissä. Muut illanistujat olivat lyöneet vetoa, etteivät Virta ja Jauhiainen tekisi siltä istumalta laulua. Kaarlo Valkama kirjoitti muistiin Virran viheltämää melodiaa. Tango syntyi ja säveltäjä Virta sekä sanoittaja Jauhiainen saivat konjakkipullon.

- LJ itse Yleisradiossa

Henry Theel: Marja-Leena (tango, säv. Toivo Kärki, san. LJ). Sävel 12.3.1949 [Umberto Marcato levytti eri sanoin, jotka kuitenkin oli samoin tehnyt LJ]

Veikko Tuomi: Satu ruskeista silmistä (tango; yhdessä Klaus Salmen kanssa). Levytukku 1950

Jorma Ikävalko: Kenen syy (jenkka; yhdessä Klaus Salmen kanssa) Levytukku 1950

Veikko Tuomi: Kotiseutuni (tango, alun perin laulelma) Levytukku 1952

Olavi Virta: Punatukkaiselle tytölleni (tango, säv. OV, san. LJ). Levytukku 1952, Scandia 1963

Olavi Virta: Carmen Sylva (valssi, säv. Iosif Ivanovici, suom. san. LJ). Levytukku 1953

Olavi Virta: Joen toisella puolella (tango, säv. OV, san. LJ). Levytukku 1953

Olavi Virta ja kuoro: Odotathan, kukkani (En ros/Comm’ un p’tit coqu’licot, laulelma, säv. Claude Valéry [= Valérie Bousquet], alkuperäissan. Raymond Asso, eri pohjalta san. LJ). Levytukku 1955

Ragni Malmstén: Neljä kissanpoikaa (lastenlaulu, säv. Georg Malmstén, san. LJ). PSO 1955

Olavi Virta ja Harmony Sisters: Sinitaivas (Blauer Himmel, konserttitango, säv. Josef Rixner, suom. san. LJ). Levytukku 1956

Henry Theel: Vanha rakkaus ei ruostu (tango) 1963

Tapio Rautavaara: Oli Pispalan mäellä tölli (valssi, säv. Toivo Kärki, san. LJ). Musiikki Fazer 8.3.1966.

Reijo Salminen: Tiki-taki-taa. Manhattan 1974.

1962 nuorisoromaani Kun isä lähti sotaan (Otava)

1977 Erkki Junkkarisen elämäkerta Ruusuja hopeamaljassa (Musiikki Fazer)

1985 Kuplettimestarit ja mestarikupletit (Musiikki Fazer)

Jauhiaisella oli taipumus korostettuun alakuloisuuteen, jopa kuolemankaipuuseen, mikä jälkimmäinen lienee johtunut myös hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan. Toisaalta hänen teksteissään on vahvaa aatteellisuutta (Vanhan jermun purnaus, Oli Pispalan mäellä tölli).

Saarisen kirjoittamassa nekrologissa on toinen versio tutustumisesta Toivo Kärkeen:

”Topin tapasin ensimmäisen kerran jatkosodan aikana paikallisessa kahvilassa Syvärin rannalla. Olin tuolloin armeijassa. Topi työskenteli tykistöluutnanttina ja minä touhusin erikoisjoukko-osastossa pioneerina. Toivo Kärki ehdotti tarinoinnin lomassa Lauri Jauhiaiselle, että he tutustuisivat ja ottaisivat toisiinsa yhteyttä, kun sota loppuu ja siviilielämä alkaa. Näin kävikin. He tapasivat seuraavan kerran Laurin kotimaisemissa. Lauri Jauhiainen kirjoitti päivämäärällä 27.8.1948 virallisesti ensimmäisen sanoitustekstinsä Kärjelle.”