Jaakko Salo Olavi Virta, monien konserttityyppisten tangojen ja ikivihreitten iskelmien sovittaja suurehkolle orkesterille
Biografia
Isänsä puolelta de Godzinsky oli
puolalais-tšekkiläis-georgialais-romanialaista ja äitinsä puolelta
sveitsiläis-hollantilaista syntyperää. Isä Franciszek (François) de Godzinsky
(1878—1954) pakeni perheineen Venäjän vallankumousta Suomeen Laatokan jäätä
taivaltaen Georgen ollessa viisivuotias.
de Godzinsky opiskeli Helsingin konservatoriossa
musiikin teoriaa, sävellystä, pianonsoittoa ja kamarimusiikkia 1930—37.
Viihdemuusikon uran hän aloitti opiskelijana 30-luvun alussa, ja
opiskeluvuosinaan hän toimi myös Suomalaisen Oopperan harjoituspianistina. Hän
esiintyi myös yhdessä isänsä ”Mr. François’n” kanssa.
Nuoren pianistin taitoihin (aluksi epäröityään) mieltynyt maailmankuulu
bassolaulaja Fjodor Šaljapin kiinnitti hänet säestäjäkseen suurelle Kauko-Idän -kiertueelleen
(mm. Kiinaan ja Vietnamiin) 1935—36; kiertueen päätteeksi laulaja kuitenkin
häipyi, jolloin de Godzinskyn oli ruvettava ansaitsemaan paluulippurahoja
soittamalla satamakaupungeissa.
Sota-aikana de Godzinsky sävelsi sodanjälkeisessä poliittisessa
ilmapiirissä huonon maineen saavuttaneet valssit Äänisen aallot (joka
syntyi lyhyessä ajassa Äänisjärven rannalla) ja Muistoja Syväriltä
(Kerttu Mustosen sanoin) korvaamaan tsaarinaikaisia venäläisiä
soittokuntavalsseja.
George de Godzinsky sävelsi musiikin n. kuuteenkymmeneen kotimaiseen
elokuvaan (ensimmäisenä Nyrki Tapiovaaran ohjaama Varastettu kuolema, myöhempiä mm. Valkoisen neilikan velho, Kuollut mies rakastuu ja Synnin puumerkki)
sekä 12
operettia, laulunäytelmää ja musikaalia ynnä neljä balettia ja kymmeniä
viihdesävellyksiä orkesterille. Suuri yleisö tuntee hänet parhaiten
iskelmistään.
de Godzinskylla oli suuri vaikutus Harmony Sisters –lauluyhtyeen uraan. Hän
tuli Harry Bergströmin jälkeen Kipparikvartetin taiteelliseksi johtajaksi,
jolloin kvartetin ohjelmisto muuttui Kauko Käyhkön mukaan tyyliltään
kansainvälisemmäksi ja hienostuneemmaksi.
Olavi Virta levytti muutamia de Godzinskyn sävellyksiä (tangon Ilta
pustalla, foksin Lättähattulaulu ym.) ja useita tämän sovituksia,
mm. monia kansainvälisiä konserttitangoja sekä suuren tanssiorkesterin
säestyksellä yhdysvaltalaisen Harold Arlenin ikivihreän hitaan foksin Sateenkaaren
tuolla puolen (Over the Rainbow, alk. suomeksi Sateenkaaren alla)
1955—1957. Yhdessä Harmony Sisters –lauluyhtyeen kanssa Virta levytti hänen
sävellyksensä Sun kanssasi kahden (valssi) sekä hänen sovituksiansa.
de Godzinskyn nimi liittyy kiinteästi Radion viihdeorkesteriin: Nils-Eric
Fougstedt päätti rakentaa viihdeorkesterin toimimaan hänen varassansa. RVO:n
ohjelmiston perustana oli kotimainen musiikki, mutta mukana oli paljon mm.
keskieurooppalaista, varsinkin wieniläisperinnettä edustavaa
ajanvietemusiikkia. RVO:lle syntyi keskeinen osa säveltäjä-kapellimestarin
orkesterituotannosta, josta Miljoonamarssia ja Säkkijärven polkkaan
perustuvaa fantasiaa Pussijärven polkka voitaneen pitää edustavina
näytteinä. Television puolelta on muistettava muutamat Aarno Wallin ohjaamat musiikkiohjelmat, kuten Tanneriana ja Bellmaniana sekä de Godzinskyn asema vakituisena Eurovision laulukilpailujen kapellimestarina ennen Ossi Runnetta.
George de Godzinsky sai v. 1985 professorin arvonimen.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Franck, Anne-Marie 1992. Hymyillen.
George de Godzinskyn elämä. Suom. Irmeli Järnefelt. Jyväskylä: Tammi. ISBN
951-31-0069-3.
Fuhrmann, Arthur (haast.) 1981. ”Joulukuun taiteilija George de Godzinsky.”
Rondo 10/1981, ss. 12—17.
Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti! Hämeenlinna:
Karisto.
Similä, Markus 2001. Veikko Ahvenainen. Täysin palkein. Jyväskylä:
Gummerus. Ss. 73—76. ISBN 951-20-5819-7.
Sirén, Vesa 1994. ”Viihdemusiikin ylivertainen veteraani”. [Nekrologi.] Helsingin
Sanomat ke 25. toukokuuta 1994.
Sanottua
de Godzinskysta on moniakin juttuja, joista useimmissa mainitaan hänen
olleen toisaalta kohtelias kosmopoliittinen herrasmies, mutta toisaalta
aristokraatti, jonka sisimmät ajatukset ja tunteet pysyivät muilta salassa. Eri
haastatteluissa hän mainitsi musiikin olevan valmiiksi sävelletty ”tuolla
ylhäällä”, ja hänen tulee vain ottaa se vastaan. Hän pystyi kirjoittamaan
suurellekin orkesterille ”sisäisen kuulonsa” avulla tarvitsematta pianoa
säveltämiseen, sovittamiseen tai partituurin kirjoittamiseen.
de Godzinsky harrasti Suomen ja muitten Euroopan maitten
rautatieaikatauluja, jotka hän muisti ulkoa. Hän oli myös hyvin kielitaitoinen.
Seija Lampilan muistelmateoksen Laululintunen, siipirikko yksi
luku on Ihme nimeltä Godzinsky.
Kauko Käyhkö vertaili Kipparikvartetin kahta musiikillista johtajaa
niin, että Bergström teki sovituksia ”pajassa”, mutta de Godzinskyn sovitukset
olivat ”tehtaan tuotetta”.
Kuvaava on Veikko Ahvenaisen muistelo: ”Huuliharppuvirtuoosi Kaarlo Reinikainen kertoi, että Godzinsky oli
säveltänyt hänelle teoksen. Reinikainen valitti säveltäjälle, että kappaleessa
on yksi liian vaikea kohta, ei sitä pysty soittamaan. ’Antakaapa se huuliharppu
minulle!’, Gode pyysi ja soitti sen siltä istumalta. Reinikaisen ei auttanut
kuin uskoa, että mestari tiesi, mitä kirjoitti huuliharpulle.”
Valikoitu diskografia
SÄVELLYKSIÄ:
Georg Malmstén: Äänisen
aallot. (Valssi, san. Kerttu Mustonen.) 1942 Odeon
Eero Väre (Wäre): Sulle
kauneimman [myöh. kauneimmat] lauluni laulan.
(Valssiserenadi, san. Kerttu Mustonen.) 1945 Rytmi
Tapio Rautavaara: Pohjolan
yö. (Valssi, san. Kaarlo Nuorvala.) 1953 Leijona
Olavi Virta ja
Harmony Sisters: Sun kanssasi kahden. (Valssi, san. Roy [= Tapio
Vilpponen].) 1955 Levytukku/Triola
Kauko Käyhkö: Torkkelin
muistoja. (Laulelma, san. Ola Renner.) 1958 Levytukku/Triola
Irmeli Mäkelä: Kahdelle
tango soi. (Tango, san. Saukki.) 1965 Columbia
