BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

George de Godzinsky

s. 5.7.1914, Pietari
k. 23.5.1994, Espoo

Teksti Jari J. Marjanen / VYS ry (Täydennyksiä: ke 20.2.2008)
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiGeorge de Godzinsky
Oikea nimiGeorge de Godzinsky
AliaksetGode
SalanimetJoe Mander, M. Mikko
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika5.7.1914, Pietari
Kuolinaika23.5.1994, Espoo
Roolit ja soittimet
Roolitsäveltäjä (päärooli), sovittaja, kapellimestari, pianisti
Soittimetpiano (pääinstrumentti), harmonikka
Ääninäytteet
Georg Malmsten: Äänisen aallot 1942
säv. Georg ge Godzinsky / san. Kerttu Mustonen
Odeon A 228602 / Helmi 0630-12354-2
Linkit
Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus: de Godzinsky säveltäjänä
http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/0/2229d7f058f99057c2256879003e8426?Open Document
Yle teema. Sininen laulu. Suomen taiteiden tarina. von Bagh, Peter: George de Godzinsky
http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=327
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Wolde (Nikolai) Jussila
Veikko Ahvenainen
Seija Lampila
Yhtyeet
Harry Bergström, sovittaja, musiikillinen johtaja (H. Bergströmin jälkeen)
Radion Viihdeorkesteri, kapellimestari ja orkesterin kokoaja v. 1953-1966
Harmony Sisters, sovittaja, musiikillinen johtaja 1936-43
Vaikuttajat
Jaakko Salo
Olavi Virta, monien konserttityyppisten tangojen ja ikivihreitten iskelmien sovittaja suurehkolle orkesterille
Biografia

Isänsä puolelta de Godzinsky oli puolalais-tšekkiläis-georgialais-romanialaista ja äitinsä puolelta sveitsiläis-hollantilaista syntyperää. Isä Franciszek (François) de Godzinsky (1878—1954) pakeni perheineen Venäjän vallankumousta Suomeen Laatokan jäätä taivaltaen Georgen ollessa viisivuotias.

de Godzinsky opiskeli Helsingin konservatoriossa musiikin teoriaa, sävellystä, pianonsoittoa ja kamarimusiikkia 1930—37. Viihdemuusikon uran hän aloitti opiskelijana 30-luvun alussa, ja opiskeluvuosinaan hän toimi myös Suomalaisen Oopperan harjoituspianistina. Hän esiintyi myös yhdessä isänsä ”Mr. François’n” kanssa.

Nuoren pianistin taitoihin (aluksi epäröityään) mieltynyt maailmankuulu bassolaulaja Fjodor Šaljapin kiinnitti hänet säestäjäkseen suurelle Kauko-Idän -kiertueelleen (mm. Kiinaan ja Vietnamiin) 1935—36; kiertueen päätteeksi laulaja kuitenkin häipyi, jolloin de Godzinskyn oli ruvettava ansaitsemaan paluulippurahoja soittamalla satamakaupungeissa.

Sota-aikana de Godzinsky sävelsi sodanjälkeisessä poliittisessa ilmapiirissä huonon maineen saavuttaneet valssit Äänisen aallot (joka syntyi lyhyessä ajassa Äänisjärven rannalla) ja Muistoja Syväriltä (Kerttu Mustosen sanoin) korvaamaan tsaarinaikaisia venäläisiä soittokuntavalsseja.

George de Godzinsky sävelsi musiikin n. kuuteenkymmeneen kotimaiseen elokuvaan (ensimmäisenä Nyrki Tapiovaaran ohjaama Varastettu kuolema, myöhempiä mm. Valkoisen neilikan velho, Kuollut mies rakastuu ja Synnin puumerkki) sekä 12 operettia, laulunäytelmää ja musikaalia ynnä neljä balettia ja kymmeniä viihdesävellyksiä orkesterille. Suuri yleisö tuntee hänet parhaiten iskelmistään.

de Godzinskylla oli suuri vaikutus Harmony Sisters –lauluyhtyeen uraan. Hän tuli Harry Bergströmin jälkeen Kipparikvartetin taiteelliseksi johtajaksi, jolloin kvartetin ohjelmisto muuttui Kauko Käyhkön mukaan tyyliltään kansainvälisemmäksi ja hienostuneemmaksi.

Olavi Virta levytti muutamia de Godzinskyn sävellyksiä (tangon Ilta pustalla, foksin Lättähattulaulu ym.) ja useita tämän sovituksia, mm. monia kansainvälisiä konserttitangoja sekä suuren tanssiorkesterin säestyksellä yhdysvaltalaisen Harold Arlenin ikivihreän hitaan foksin Sateenkaaren tuolla puolen (Over the Rainbow, alk. suomeksi Sateenkaaren alla) 1955—1957. Yhdessä Harmony Sisters –lauluyhtyeen kanssa Virta levytti hänen sävellyksensä Sun kanssasi kahden (valssi) sekä hänen sovituksiansa.

de Godzinskyn nimi liittyy kiinteästi Radion viihdeorkesteriin: Nils-Eric Fougstedt päätti rakentaa viihdeorkesterin toimimaan hänen varassansa. RVO:n ohjelmiston perustana oli kotimainen musiikki, mutta mukana oli paljon mm. keskieurooppalaista, varsinkin wieniläisperinnettä edustavaa ajanvietemusiikkia. RVO:lle syntyi keskeinen osa säveltäjä-kapellimestarin orkesterituotannosta, josta Miljoonamarssia ja Säkkijärven polkkaan perustuvaa fantasiaa Pussijärven polkka voitaneen pitää edustavina näytteinä. Television puolelta on muistettava muutamat Aarno Wallin ohjaamat musiikkiohjelmat, kuten Tanneriana ja Bellmaniana sekä de Godzinskyn asema vakituisena Eurovision laulukilpailujen kapellimestarina ennen Ossi Runnetta.

George de Godzinsky sai v. 1985 professorin arvonimen.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Franck, Anne-Marie 1992. Hymyillen. George de Godzinskyn elämä. Suom. Irmeli Järnefelt. Jyväskylä: Tammi. ISBN 951-31-0069-3.

Fuhrmann, Arthur (haast.) 1981. ”Joulukuun taiteilija George de Godzinsky.” Rondo 10/1981, ss. 12—17.

Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti! Hämeenlinna: Karisto.

Similä, Markus 2001. Veikko Ahvenainen. Täysin palkein. Jyväskylä: Gummerus. Ss. 73—76. ISBN 951-20-5819-7.

Sirén, Vesa 1994. ”Viihdemusiikin ylivertainen veteraani”. [Nekrologi.] Helsingin Sanomat ke 25. toukokuuta 1994.

Sanottua

de Godzinskysta on moniakin juttuja, joista useimmissa mainitaan hänen olleen toisaalta kohtelias kosmopoliittinen herrasmies, mutta toisaalta aristokraatti, jonka sisimmät ajatukset ja tunteet pysyivät muilta salassa. Eri haastatteluissa hän mainitsi musiikin olevan valmiiksi sävelletty ”tuolla ylhäällä”, ja hänen tulee vain ottaa se vastaan. Hän pystyi kirjoittamaan suurellekin orkesterille ”sisäisen kuulonsa” avulla tarvitsematta pianoa säveltämiseen, sovittamiseen tai partituurin kirjoittamiseen.

de Godzinsky harrasti Suomen ja muitten Euroopan maitten rautatieaikatauluja, jotka hän muisti ulkoa. Hän oli myös hyvin kielitaitoinen.

Seija Lampilan muistelmateoksen Laululintunen, siipirikko yksi luku on Ihme nimeltä Godzinsky.

Kauko Käyhkö vertaili Kipparikvartetin kahta musiikillista johtajaa niin, että Bergström teki sovituksia ”pajassa”, mutta de Godzinskyn sovitukset olivat ”tehtaan tuotetta”.

Kuvaava on Veikko Ahvenaisen muistelo: ”Huuliharppuvirtuoosi Kaarlo Reinikainen kertoi, että Godzinsky oli säveltänyt hänelle teoksen. Reinikainen valitti säveltäjälle, että kappaleessa on yksi liian vaikea kohta, ei sitä pysty soittamaan. ’Antakaapa se huuliharppu minulle!’, Gode pyysi ja soitti sen siltä istumalta. Reinikaisen ei auttanut kuin uskoa, että mestari tiesi, mitä kirjoitti huuliharpulle.”

Valikoitu diskografia

SÄVELLYKSIÄ:

Georg Malmstén: Äänisen aallot. (Valssi, san. Kerttu Mustonen.) 1942 Odeon

Eero Väre (Wäre): Sulle kauneimman [myöh. kauneimmat] lauluni laulan. (Valssiserenadi, san. Kerttu Mustonen.) 1945 Rytmi

Tapio Rautavaara: Pohjolan yö. (Valssi, san. Kaarlo Nuorvala.) 1953 Leijona

Olavi Virta ja Harmony Sisters: Sun kanssasi kahden. (Valssi, san. Roy [= Tapio Vilpponen].) 1955 Levytukku/Triola

Kauko Käyhkö: Torkkelin muistoja. (Laulelma, san. Ola Renner.) 1958 Levytukku/Triola

Irmeli Mäkelä: Kahdelle tango soi. (Tango, san. Saukki.) 1965 Columbia

Katri-Helena: Liikenneoppia ikä kaikki. (Liikennelaulu 1967, san. Saukki.) 1967 TALJA

Radion viihdeorkesteri, Maynie Sirén, Harmony Sisters ym.: George de Godzinskyn sävelkansio. Alkuperäisäänitteitä vuosilta 1936—71. Siboney SIBCD 5.

Styyrmannit [raumalainen mieskuoro]: Tuulta purjeissa. (San. Pekka Santala.) 1989 FTY

SOVITUKSIA:

Tapio Rautavaara: Maan ja meren vanki. (Säv. Tapio Rautavaara; Yrjö Jylhän runon nimi alun perin Maan vanki.) 1954 Levytukku/Triola

Olavi Virta: Suudelmatango (The Kiss, tango, säv. & san. José Belmonte [= Harry Green], suom. Solja Tuuli [= Sauvo Puhtila]). 1957 Levytukku/Triola

Eveliina & Marjatta Pokela: Kuvakirja Alppimaasta. (Säv. & san. Marjatta Pokela.) 1963 Decca

Aikamiehet: Rukousnauha. (The Rosary, laulelma, säv. Ethelbert Nevin, san. R. C. Rogers, suom. V. Arti [= K. V. Valve].) 1974 PSO/Finlandia

Arja Saijonmaa: Tänään en voi luokses tulla. (Dziś do ciebie przyjść nie mogę, valssi, säv. & san. Stanislaw Magierski, suom. Saukki.) 1986 Scandia

Bibliografia ja lähteet

Franck, Anne-Marie 1992. Hymyillen. George de Godzinskyn elämä. Suom. Irmeli Järnefelt. Jyväskylä: Tammi. ISBN 951-31-0069-3.

Hakasalo, Ilpo 1979. Malmsténista Marioniin. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Ss. 22—33.

Fuhrmann, Arthur (haast.) 1981. ”Joulukuun taiteilija George de Godzinsky.” Rondo 10/1981, ss. 12—17.

Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti! Hämeenlinna: Karisto.

Lampila-Lassiter, Seija 1995: Laululintunen, siipirikko. Iskelmälaulajattaren muistelmia. Juva: WSOY. ISBN 951-0-20456-0.

Similä, Markus 2001. Veikko Ahvenainen. Täysin palkein. Jyväskylä: Gummerus. Ss. 73—76. ISBN 951-20-5819-7.

Sirén, Vesa 1994. ”Viihdemusiikin ylivertainen veteraani”. [Nekrologi.] Helsingin Sanomat ke 25. toukokuuta 1994.

Muut huomautukset

George de Godzinskyn mainitaan olleen elämänkatsomukseltaan fatalisti; hän oli kuitenkin katolilaisen seurakunnan jäsen.

Vesa Sirénin nekrologin mukaan hän olisi kuollut kotonaan Helsingissä.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy