 |
|
|
Henkilötiedot
Seija Lampila
s. 0.0.1936 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Jari J. Marjanen
Nimet
| Täydellinen nimi | Seija Lampila Lassiter | | Oikea nimi | Seija Lampila | | Salanimet | Cay Dowes |
Tärkeät päivämäärät
| Syntymäaika | 0.0.1936 - 0.0.0, Helsinki |
| Avioliitto | 0.0.1964 - 0.0.0, pso James H. Lassiter |
Roolit ja soittimet
Yhtyeet Ronnie Kranck, yhtyeen laulusolisti
Mario Weber, yhtyeen laulusolisti
Kalevi Viitamäki, yhtyeen laulusolisti Vaikuttajat
Puhuttaessa ”50-luvun iskelmätytöistä” muistetaan hyvin vaikkapa Brita
Koivunen ja Laila Kinnunen, mutta lämminääninen Seija Lampila unohdetaan
usein, vaikka hän aloitti uransa ”iskelmätytöistä” ilmeisesti ensimmäisenä.
Toisaalta Lampilan levytystuotanto ei ole kovin laaja, ja lisäksi hän sai
vain varsin harvoin säestäjäkseen suuria orkesterikokoonpanoja, vaan joutui
tyytymään pienten yhtyeitten vaatimattomampiin sovituksiin — poikkeuksena on
hänen kenties hienoin levytyksensä Erik Lindströmin beguinesta Kylmä
rakkaus.
Ensilevytys Salama kirkkaalta taivaalta tallennettiin Lampilalta
Fazerin Decca-merkille jo v. 1953 laulajan ollessa vasta 17-vuotias, mikä oli
tuolloin poikkeuksellista. Hän levytti kaikkiaan vajaat yhdeksänkymmentä
kappaletta, joista suuren osan Pohjoismaisen Sähkön levymerkeille 1957—1959
(joukossa muutamia lastenlaulujakin), mutta sen lisäksi häneltä on
tallennettu esityksiä myös Yleisradion nauhoille. Hän lauloi PSO:n Blue
Master Triossa yhdessä Kalevi Korven ja Ami Lovénin kanssa.
Laulajalla oli jonkin aikaa Tesvisiossa oma Musiikkikirje-ohjelma.
Hän esiintyi Länsi-Saksassa Mario Weberin orkesterin laulusolistina.
Lampila on tunnustautunut frankofiiliksi ja onkin levyttänyt hyvin tuloksin
muutamia ranskalaisia sävellyksiä, kuten Kun taivas itkee ja La
Seine. Hänen lauluäänensä soveltui jazziinkin. Hän on laulanut muutamissa
kotimaisissa elokuvissa näyttelijän ”taustaäänenä”.
Avioliitto diplomaatti James Lassiterin kanssa on vienyt laulajan Saksaan
ja Yhdysvaltoihin.
Biografiatekstissä käytetty lähde:
Lampila-Lassiter,
Seija 1995. Laululintunen, siipirikko. Iskelmälaulajattaren
muistelmia. Juva: WSOY.
Olavi Virta & Seija Lampila: Billy Boy (foksi, yhdysvaltalainen
kansansävelmä, suom. Saukki, sov. K. Vasa [= Olavi Virta]). 1955
Levytukku/Triola
Seija Lampila: Paljon toivon (Love Me Always/Vad är kärlek,
hidas foksi, säv. Felix Stahl, san. S. S. Wilson [= Anita Wollter-Halldén],
suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]). 1956 Scandia
Seija Lampila & Ami Lovén: Isä ja lapsi (Daddy Dear,
säv. & san. Wayne Shanklin, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]). 1956
PSO/Blue Master
Seija Lampila: Broadwayn rytmi (Broadway at Basin Street,
foksi, säv. Al Frisch, san. Sid Wayne, suom. Pauli Ström [= Olavi Virta],
sov. Ossi [Osmo] Malinen). 1957 PSO/Blue Master
Seija Lampila: Pienen pieni serenadi (Piccolissima serenata,
säv. Gianni Ferrio, suom. Saukki). 1958 Blue Master
Seija Lampila: Pääskynen (La Golondrina, valssi, säv. Narcisco
Serradell, san. Erkki Ainamo). 1960 RCA
Seija Lampila: Kylmä rakkaus (beguine, säv. Erik Lindström, san.
Rauni Kouta [= Reino Helismaa], sov. O. Malinen). 1963 Polydor
Seija Lampila ja Yleisradion viihdeorkesteri: Kuun vuorilla (säv.
Jorma Panula, san. Sauvo Puhtila). 196_ Yleisradio
Lampila-Lassiter, Seija 1995. Laululintunen, siipirikko.
Iskelmälaulajattaren muistelmia. Juva: WSOY.
Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia.
Populaarimusiikki. Ss. 453—454.
|
|
|
|
