Tapio Rautavaara

Tapio Rautavaara syntyi satahämäläisen Pirkkalan kunnan siinä osassa, josta sittemmin muodostui Nokian kauppala, myöhemmin kaupunki. Samana vuonna (1915) syntyivät myös Olavi Virta, Toivo Kärki ja Pentti Viherluoto. Rautavaaran äiti Hilda Maria asui avioliittoa solmimatta hänen isänsä kanssa, joten Kaj Tapio sai äitinsä sukunimen; isästään Rautavaara mainitsee muistelmissaan vain etunimen Heikki. Rautavaaran lapsuus- ja varhaisimmat nuoruusvuodet olivat puutteen ja nälän varjostamia.

Rautavaara ”löydettiin” hänen omien sanojensa mukaan kevätkesällä 1942 hänen esiinnyttyään silloin tällöin kitaroineen. Hän pääsi kuuluttajaksi Maaselän Radioon, josta hän tuli Suomen Filmiteollisuuden johtajan T. J. Särkän tietoisuuteen. Sodanjälkeisen jälleenrakentamisen kauden viihteennälkä nosti hänet sekä kiertuekumppanit Esa Pakarisen ja Reino Helismaan suosioon.

Oma lukunsa ovat Rautavaaran kaksi uraa urheilijana: keihäänheittäjänä ja jousiampujana. Edellisenä hän voitti kultamitalin Lontoon olympialaisista v. 1948. Urheilijanura vauhditti mainosarvollaan myös trubaduuri-viihdetaiteilija-näyttelijän uraa.

Rautavaara oli ensimmäisiä populaarimusiikin tekijöitä, jotka rohkenivat ryhtyä säveltämään ns. ”oikeitten” eli taiderunoilijain tekstejä. Hän on säveltänyt mm. P. Mustapään eli Martti Haavion runon Nukku-Matti nimellä Sininen uni, Heikki Asunnan runon Huuhkaja, Yrjö Jylhän runon Maan vanki nimellä Maan ja meren vanki sekä Oiva Paloheimon runon Kerjäläislegenda; viimeksi mainittu sai levytyksessä päähenkilönsä mukaan nimen Ontuva Eriksson, ja samalla Rautavaara jätti runosta pois viimeisen säkeistön.

Trubaduurin ohjelmistoa luonnehtivat yleensäkin laulelmat ja myös kotimaiset kansanlaulut, joista joittenkin sanoja hän siisti tai muokkasi muuten: Juokse sinä humma, Huutolaispojan laulu, Maantie on pitkä, Hurjan pojan koti jne. Hän levytti muutamia hengellisiäkin lauluja (Täällä Pohjantähden alla, Kanteleeni). Monissa Rautavaaran levytyksissä on yhteiskunnallinen tai eettinen kannanotto vähäosaisten puolesta.

Parhaimpana levytyksenään Rautavaara itse piti nimimerkki Jussi Pirstoksen Danakiliä, jota ns. suuri yleisö ei juuri tunne.

1960-luvun alkupuolella Rautavaara levytti muutamia ”lännenlauluja” — ’countryn’ nimityksen tunsi maassamme siihen aikaan vain harva — kuten esimerkiksi kappaleet Kohti Alaskaa ja El Paso.

Yölinjalla synnytti aikoinaan tekijänoikeuskiistan, kun TR oli merkitty sen säveltäjäksi Johnny Cashin asemesta. Yhteiskunnallisestikin kantaaottavan Peltoniemen Hintriikan surumarssin (san. Helismaa) pitäisi oikeastaan olla Peltoniemen Hintriikin surumarssi.

Rautavaara esiintyi yli kahdessakymmenessä elokuvassa, joista ensimmäinen oli Hannu Lemisen ohjaama Vain Sinulle. Myöhempiä elokuvia mm. Aila — Pohjolan tytär (Jack Witikka 1951), Villi Pohjola (Aarne Tarkas 1955) ja X-Paroni (Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta & ”Spede” Pasanen 1964).

Timo Koivusalo ohjasi Rautavaarasta, Pakarisesta ja Helismaasta kertovan elokuvan Kulkuri ja joutsen, jossa Rautavaaraa näytteli Tapio Liinoja. Tauno Yliruusi on tehnyt Rautavaarasta kertovan näytelmän Reissumies.

Helsingin Oulunkylän torilla on Veikko Myllerin veistämä muistopatsas Kulkurin uni (2000) ja samassa kaupunginosassa (entisessä itsenäisessä kunnassa), jonka Teinintiellä Rautavaara (nykyisin jo puretussa talossa) asui, on hänelle nimetty pieni puisto.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Gronow, Pekka 2004. ”Tapio Rautavaara”. Teoksessa Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.). S. 170.

Rautavaara, Tapio & Numminen, Juha 1986. En päivääkään vaihtaisi pois. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

OMIA SÄVELLYKSIÄ JA/TAI SANOITUKSIA:

Tuo aika toukokuun (Sous les ponts de Paris, valssi, säv. Vincent Scotto, san. Jean Coulon, suom. eri pohjalta TR) Fazer/Rytmi 1951

Huuhkaja (laulelma, säv. TR, runo: Heikki Asunta). Levytukku/Triola 1952

Kukkakaupan ulkopuolella (laulelma, säv. & san. TR, sov. G. de Godzinsky). Levytukku/Triola 1953

Kulkuriveljeni Jan (laulelma, säv. TR, san. A. Tervasmäki [= Helena Eeva], sov. G. de Godzinsky). Fazer/Rytmi 1956

MUITA:

Reino Helismaa & Tapio Rautavaara: Yhteinen Susannamme (Oh! Susannah! Säv. & san. S. C. Foster, suom. J. Alfred Tanner, puheosuuden lis. Reino Helismaa). Electro 1947

Menninkäisten maa (I Bergakungens land, säv. & san. Ulf Peder Olrog, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]). Scandia 1952

Vanha riimu (There’s a Bridle Hanging on the Wall, foksi, säv. Carson J. Robison, suom. Ilpo Kallio [= Tapio Lahtinen]). Levytukku/Triola 1954

Danakil (foksi, säv. & san. Jussi Pirstos [= Urho Lehtonen]). Levytukku/Triola 1955

Väliaikainen (laulelma, alk. jenkka, säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen, sov. K. Valkama). Levytukku/Triola 1955

Lastentaru takkavalkealla (En barnsaga vid brasan, laulelma, säv. Oskar Merikanto, san. Karl Asplund, suom. Ilta Koskimies). Rytmi 1957

Lapsuuden koti (On the Banks of the Wabash, Far Away, laulelma, säv. & san. Paul Dresser, suom. Wäinö Sola). Rytmi 1959

Häätanhu (laulu, säv. Vilho Luolajan-Mikkola, runo: Yrjö Jylhä). Fazer 1960

Neloset & Tapio Rautavaara: Kylmää vettä (Cool Water, säv. & san. Bob Nolan, suom. Era [= Erkki Ainamo]). Broadway 1961

Linnunrata (Vintergatan, valssi, säv. Jules Sylvain [= Stig Hansson], san. Sven-Olof Sandberg, suom. Reino Helismaa). Fazer/Rytmi 1964

Maljani juo’os (Drink to Me Only with Thine Eyes, laulelma, säv. tuntematon, runo: Ben Jonson, To Celia, suom. V. Arti [= K. V. Valve]). Fazer/Rytmi 1965

Vangin laulu (laulelma, säv. & san. tuntematon). Fazer/Philips 1967

Kiven sisällä (San Quentin, säv. & san. Johnny Cash, suom. Juha Vainio). Philips 1970

Korttipakka (säv. Jaakko Salo, san. Seppo Virtanen, sov. P. Fagerlund). Finnlevy 1976 [TR ei laula, vaan puhuu!]

Gronow, Pekka 2004. ”Tapio Rautavaara”. Teoksessa Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.). S. 170.

Rautavaara, Tapio & Numminen, Juha 1986. En päivääkään vaihtaisi pois. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Monessa lähteessä mainitaan Rautavaaran syntyneen Nokialla, mutta tarkkaan ottaen hän syntyi siis Pirkkalassa — ks. Nokian historiasta esim. http://www.nokiankaupunki.fi/.

Yhteinen Susannamme on joskus merkitty kansansävelmäksi, mutta Fosterin tekoahan se on. Korttipakan teksti tai vähintäänkin idea on lainattu Yhdysvalloista.