Reino Helismaa, kiertuekumppani Esa Pakarinen, kiertuekumppani Toivo Kärki Oiva Palohemo, runoilija, kirjailija (oulunkyläläinen) Niilo Tarvajärvi, kollega rintamaradiosta
Biografia
Tapio Rautavaara syntyi satahämäläisen Pirkkalan kunnan siinä osassa,
josta sittemmin muodostui Nokian kauppala, myöhemmin kaupunki. Samana vuonna
(1915) syntyivät myös Olavi Virta, Toivo Kärki ja Pentti Viherluoto.
Rautavaaran äiti Hilda Maria asui avioliittoa solmimatta hänen isänsä kanssa,
joten Kaj Tapio sai äitinsä sukunimen; isästään Rautavaara mainitsee
muistelmissaan vain etunimen Heikki. Rautavaaran lapsuus- ja varhaisimmat
nuoruusvuodet olivat puutteen ja nälän varjostamia.
Rautavaara ”löydettiin” hänen omien sanojensa mukaan kevätkesällä 1942
hänen esiinnyttyään silloin tällöin kitaroineen. Hän pääsi kuuluttajaksi
Maaselän Radioon, josta hän tuli Suomen Filmiteollisuuden johtajan T. J.
Särkän tietoisuuteen. Sodanjälkeisen jälleenrakentamisen kauden viihteennälkä
nosti hänet sekä kiertuekumppanit Esa Pakarisen ja Reino Helismaan suosioon.
Oma lukunsa ovat Rautavaaran kaksi uraa urheilijana: keihäänheittäjänä ja
jousiampujana. Edellisenä hän voitti kultamitalin Lontoon olympialaisista v.
1948. Urheilijanura vauhditti mainosarvollaan myös trubaduuri-viihdetaiteilija-näyttelijän
uraa.
Rautavaara oli ensimmäisiä populaarimusiikin tekijöitä, jotka rohkenivat
ryhtyä säveltämään ns. ”oikeitten” eli taiderunoilijain tekstejä. Hän on
säveltänyt mm. P. Mustapään eli Martti Haavion runon Nukku-Matti nimellä
Sininen uni, Heikki Asunnan runon Huuhkaja, Yrjö Jylhän runon Maan
vanki nimellä Maan ja meren vanki sekä Oiva Paloheimon runon Kerjäläislegenda;
viimeksi mainittu sai levytyksessä päähenkilönsä mukaan nimen Ontuva
Eriksson, ja samalla Rautavaara jätti runosta pois viimeisen säkeistön.
Trubaduurin ohjelmistoa luonnehtivat yleensäkin laulelmat ja myös
kotimaiset kansanlaulut, joista joittenkin sanoja hän siisti tai muokkasi
muuten: Juokse sinä humma, Huutolaispojan laulu, Maantie on
pitkä, Hurjan pojan koti jne. Hän levytti muutamia hengellisiäkin
lauluja (Täällä Pohjantähden alla, Kanteleeni). Monissa
Rautavaaran levytyksissä on yhteiskunnallinen tai eettinen kannanotto
vähäosaisten puolesta.
Parhaimpana levytyksenään Rautavaara itse piti nimimerkki Jussi
Pirstoksen Danakiliä, jota ns. suuri yleisö ei juuri tunne.
1960-luvun alkupuolella Rautavaara levytti muutamia ”lännenlauluja” —
’countryn’ nimityksen tunsi maassamme siihen aikaan vain harva — kuten
esimerkiksi kappaleet Kohti Alaskaa ja El Paso.
Yölinjalla synnytti aikoinaan tekijänoikeuskiistan, kun TR oli
merkitty sen säveltäjäksi Johnny Cashin asemesta. Yhteiskunnallisestikin
kantaaottavan Peltoniemen Hintriikan surumarssin (san. Helismaa)
pitäisi oikeastaan olla Peltoniemen Hintriikin surumarssi.
Rautavaara esiintyi yli kahdessakymmenessä elokuvassa, joista ensimmäinen
oli Hannu Lemisen ohjaama Vain Sinulle. Myöhempiä elokuvia mm. Aila
— Pohjolan tytär (Jack Witikka 1951), Villi Pohjola (Aarne Tarkas
1955) ja X-Paroni (Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta & ”Spede”
Pasanen 1964).
Timo Koivusalo ohjasi Rautavaarasta, Pakarisesta ja Helismaasta kertovan
elokuvan Kulkuri ja joutsen, jossa Rautavaaraa näytteli Tapio Liinoja.
Tauno Yliruusi on tehnyt Rautavaarasta kertovan näytelmän Reissumies.
Helsingin Oulunkylän torilla on Veikko Myllerin veistämä muistopatsas Kulkurin
uni (2000) ja samassa kaupunginosassa (entisessä itsenäisessä kunnassa),
jonka Teinintiellä Rautavaara (nykyisin jo puretussa talossa) asui, on
hänelle nimetty puisto. Alun perin Tapio Rautavaaran puisto oli vain pieni Teinintien ja Kivalterin välinen nurkkaus, johon oli asetettu yksi penkki, mutta vuoden 2009 lopussa tai vuoden 2010 alussa ryhdyttiin muuttamaan asemakaavaa niin, että tämän puiston nimeksi tulisi Yrjö Rantalan puisto, ja Tapio Rautavaaran puiston nimeä kantaisi sama asemarakennuksen edessä oleva isompi puisto, jossa Myllerin patsaskin sijaitsee.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Gronow, Pekka 2004. ”Tapio
Rautavaara”. Teoksessa Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille.
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.). S. 170.
Rautavaara, Tapio &
Numminen, Juha 1986. En päivääkään vaihtaisi pois. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Valikoitu diskografia
OMIA SÄVELLYKSIÄ JA/TAI SANOITUKSIA:
Tuo aika toukokuun (Sous les ponts de Paris, valssi, säv. Vincent
Scotto, san. Jean Coulon, suom. eri pohjalta TR) Fazer/Rytmi 1951
Huuhkaja (laulelma, säv. TR, runo: Heikki Asunta). Levytukku/Triola 1952
Kukkakaupan ulkopuolella (laulelma, säv. & san. TR, sov. G. de Godzinsky).
Levytukku/Triola 1953
Kulkuriveljeni Jan (laulelma, säv. TR, san. A. Tervasmäki [= Helena
Eeva], sov. G. de Godzinsky). Fazer/Rytmi 1956
MUITA:
Reino Helismaa & Tapio Rautavaara: Yhteinen Susannamme (Oh!
Susannah! Säv. & san. S. C. Foster, suom. J. Alfred Tanner,
puheosuuden lis. Reino Helismaa). Electro 1947
Menninkäisten maa (I Bergakungens land, säv. & san. Ulf Peder Olrog,
suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]). Scandia 1952
Vanha riimu (There’s a Bridle Hanging
on the Wall, foksi, säv. Carson J. Robison, suom.
Ilpo Kallio [= Tapio Lahtinen]). Levytukku/Triola 1954
Danakil (foksi, säv. & san. Jussi Pirstos [= Urho Lehtonen]).
Levytukku/Triola 1955
Väliaikainen (laulelma, alk. jenkka, säv. Matti Jurva, san. Tatu
Pekkarinen, sov. K. Valkama). Levytukku/Triola 1955
Lastentaru takkavalkealla (En barnsaga vid brasan, laulelma, säv.
Oskar Merikanto, san. Karl Asplund, suom. Ilta Koskimies). Rytmi 1957
Lapsuuden koti (On
the Banks of the Wabash, Far Away, laulelma, säv. & san. Paul Dresser, suom. Wäinö
Sola). Rytmi 1959
Häätanhu (laulu, säv. Vilho Luolajan-Mikkola, runo: Yrjö Jylhä).Fazer
1960
Neloset & Tapio Rautavaara: Kylmää vettä (Cool Water,
säv. & san. Bob Nolan, suom. Era [= Erkki Ainamo]). Broadway 1961
Maljani juo’os (Drink to Me Only with Thine Eyes, laulelma,
säv. tuntematon, runo: Ben Jonson, To Celia, suom. V. Arti [=
K. V. Valve]). Fazer/Rytmi 1965
Vangin laulu (laulelma, säv. & san. tuntematon). Fazer/Philips
1967
Kiven sisällä (San Quentin, säv. & san. Johnny Cash,
suom. Juha Vainio). Philips 1970
Korttipakka (säv. Jaakko Salo, san. Seppo Virtanen, sov. P.
Fagerlund). Finnlevy 1976 [TR ei laula, vaan puhuu!]
Bibliografia ja lähteet
Gronow, Pekka 2004. ”Tapio
Rautavaara”. Teoksessa Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille.
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.). S. 170.
Rautavaara, Tapio
& Numminen, Juha 1986. En päivääkään vaihtaisi pois.
Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Muut huomautukset
Monessa lähteessä mainitaan Rautavaaran syntyneen
Nokialla, mutta tarkkaan ottaen hän syntyi siis Pirkkalassa — ks. Nokian
historiasta esim. http://www.nokiankaupunki.fi/.
Yhteinen Susannamme on joskus merkitty kansansävelmäksi, mutta Fosterin tekoahan se on. Korttipakan teksti tai vähintäänkin
idea on lainattu Yhdysvalloista.
