R. W. Palmroth

Palmroth oli pappilan kasvatti: hän syntyi Ruoveden kappalaisen Wilhelm (Ville) Palmrothin ja tämän vaimon Olga Maria Mathildan, o.s. Armfelt, ”pikkupoikana”. Myöhemmin isä muutti syntymäpitäjästään kappalaiseksi Rautalammille.

Palmrothin toiminnan voidaan sanoa jakautuneen kolmeen osaan ja hahmoon: upseeri (sodanaikainen kapteeni) R. W. Palmroth, Palle ja Reino Hirviseppä. Palle (nimimerkki muotoutui sukunimestä Kadettikoulussa) oli merkittävä juoma-, marssi- ja propagandalaulujen sekä kuplettien ja revyiden tekijä ynnä kuplettilaulajakin, mutta iskelmien sanoittajana jäänyt paljolti unholaan. ”Reino Hirviseppä” oli kirjailija ja ”vakava” runoilija, mutta myös muutamien laulujen sanoittaja tai suomentaja. Vielä nykyisissäkin teekkari- ja osakuntien laulukirjoissa on monia Pallen/Hirvisepän juomalauluja (esim. C. M. Bellmanin lauluja); Palmroth itse oli sitä mieltä, että kun juodessa lauletaan, viinaa kuluu vähemmän.

”Suomen urheilun hovirunoilija” Palmroth eli Reino Hirviseppä teki vuonna 1924 Paavo Nurmi -aiheisen runon Hiilimurskan kuningas, jonka sittemmin sävelsi Harry Bergström. Kansakoulun laulukirjoista on monille tuttu Urheilijapoikien marssi. Palmroth uusi Martti Jukolan Urheilun pikku jättiläisen.

Palle-Hirviseppä hallitsi hyvin runomitat tiukan muotosidonnaisia sonetteja ja limerikkejä myöten, mihin hänen omien sanojensa mukaan vaikuttivat ”isä-papan” havainnollisesti polkema runorytmi ja tämän latinanopetus (Vergilius, Cicero ym.).

”Palle ja Jorkka” esittäjäparina olivat Palmroth ja Georg Malmstén.

Palmrothilla oli vaikutusta ainakin Reino Helismaan ja Sauvo Puhtilan sanoittajanuraan. Helismaan ruvettua myöhemmin (1950-luvulla) hallitsemaan varsin näkyvästi niitä aloja, joilla Palle oli ennen ollut johtava hahmo, näille kahdelle syntyi erimielisyyttäkin iskelmäteksteistä. Vuonna 1963 Tesvision ”Palle vastaan Repe” –televisioturnajaisissa nämä kaksi kilpailivat iskelmätekstin, kupletin ja kronikanteon paremmuudesta.

Palle-Hirviseppä oli voimakkaasti poliittinen hahmo. Hän mm. sanoitti 1930-luvulla veljensä Toivon säveltämän AKS:n kunniamarssin Me tahdomme. Sota-aikana hän suomensi useita saksalaisia marssilauluja — tunnetuimmat Kaarina ja Orvokki — joissa oli laulamista helpottavat hengähdystauot. Séholtin säveltämän laulun Sinäkö, äiti? Palmroth oli sen sijaan suomentanut jo v. 1920 viimeisenä Kuopion-kouluvuotenaan, mutta laulu nousi suosituksi vasta sodan myötä. F. E. Sillanpään julkaistua Suomen Kuvalehdessä runonsa Marssilaulu Palmroth järjesti radion kautta runon säveltämiseksi pikakilpailun, jonka voitti Aimo Mustonen.

Sodan jälkeen Palmroth perusti Helsinkiin Iloisen Teatterin (kävi kiertueilla muissakin kaupungeissa), jonka sisäasianministeri Yrjö Leino lakkautti poliittisista syistä.

Biografialähteet oman tuotannon lisäksi:

Gronow, Pekka 2004. "R. W. Palmrothin kolmet kasvot." Teoksessa Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hämeenlinna.

Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti 1994. Reino Helismaa: jätkäpoika ja runoilija. Juva: WSOY.

Tämän kirjoittaja muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan Pallen mm. muutamasta Kesämökin gramofoni –ohjelmasta: niissä Palle soitti (lähes) yksinomaan omia esityksiään ja sanoituksiaan.

Hänen isänsä kirjoitti vuoden 1906 ”Muisti-Almanakkaan”: ”--- 2.4. syntyi meille poika, paino 5 kg 200 gr netto.” Tähän Palle itse lisäsi: ”Aikamoinen jässikkä siis. Hyvä, ettei sentään vallan aprillipilaksi mennyt koko asia.” (Reino Hirviseppä: Kuin vierivä virta, s. 28.)

”Reino Hirvisepän” muistelmakirjoissa on useita kaskuja ja tilannekuvauksia monista kulttuurin ja yhteiskuntaelämän vaikuttajista.

OMIA LAULUESITYKSIÄ:

Mati [= Martta Kinnunen], Jorkka [= Georg Malmstén] ja Palle: Rapukesteissä (maljalaulusikermä, san. ja sov. Palle). 1938 Odeon

Jorkka ja Palle: Talikkalan markkinoilla (jenkkasikermä, sov. Palle) / Parkka ja Jolle: Malikkalan tarkkinoilla (jenkkasikermä, sov. Palle). 1938 Odeon.

Palle: Pohjakosketusta (san. Palle). 1942 Odeon

SANOITUKSIA JA SUOMENNOKSIA:

Georg Malmstén: Carnilo, mustalaissoittaja (Zigeuner, du hast mein Herz gestohlen, tango, säv. Austin Egen & Franz Grothe, san. Kurt Schwabach, suom. Reino Hirviseppä). Homocord 1933 [sama sävelmä myöhemmin Puhtilan suomennoksena Veit rauhani, mustalainen ja Vainion suomennoksena Mustalaisen soitto]

R. R. Ryynänen: Sinäkö, äiti? (Sotilaan viimeinen näky) (Mor, är det du?/Soldatens sidste syn, laulelma, säv. Robert Séholt, suom. Reino Hirviseppä). 1940 Odeon

”A. Aimo”: Kaarina (Erika, marssilaulu, säv. Herms Niel [= Hermann Nielebock]). 1941 Sointu

Erkki Eirto & Martta Kinnunen: Romanssi elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi. (Säv. Nils-Eric Fougstedt.) 1942 Sointu

Kauko Kokkonen: Anttilan keväthuumaus. (Sjösala vals, valssi, säv. & san. Evert Taube). 1952 Leijona.

Olavi Virta: Chrysanteemi (Отцвели хризантемы, valssi, säv. N. I. Harito, san. Vasilij Šumskij, suom. Palle). 1956 Levytukku/Triola [myös nimillä Krysanteemit ja Krysanteemi]

Kimmo Lappalainen & lapsikuoro: Urheilijapoikien marssi [alk. Urheilijapoikain marssi] (säv. Georg Malmstén, san. Reino Hirviseppä). 1957 PSO Finlandia.

Tapio Rautavaara: Tellervo (Lebe wohl du kleine Monika, marssilaulu, säv. Hans Carste, suom. Palle) [eri sanat kuin sodanaikaisessa versiossa, mutta nämäkin Pallen kirjoittamat]. 1963 Triola

Arttu Suuntala: Honolulu (Far Away in Honolulu, foksi, säv. & san. Bert & Frank Leighton). 1968 Finnlevy. [Sama sävelmä nimillä Tule Röhön rantaan, san. Erkki Tiesmaa, ja Tule Äänisen rantaan, san. Usko Kemppi.]

OMAA TUOTANTOA (vain osa):

Palle: Laulu kiertää pöytää 1943. Satasen maljalaulua sepitellyt, sovitellut ja mukaellen suoment. Palle. Kuv. Ham. Helsinki: Kust. Päivämies Oy.

Reino Hirviseppä 1969: Hupilaulun taitajia. Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo & Helsinki: WSOY.

Reino Hirviseppä 1975: Kuin vierivä virta. Jutelmia erään elämän varrelta. Porvoo: WSOY.

Reino Hirviseppä 1983: Silmästä silmään. Hämeenlinna: Karisto.

Pallen tuotanto on niin laaja ja monitahoinen, että tähän mahtui vain varsin pieni osa!

Kansanomaisena esiintynyt pappilan kasvatti Palmroth muistutti olevansa aatelismies, koska hän oli äitinsä puolelta suoraan alenevassa polvessa kenraali, vapaaherra Kaarle Kustaa (Carl Gustaf) Armfeltin jälkeläinen.