Kauko Käyhkö: Rovaniemen markkinoilla
1951
säv. Toivo Kärki / san. Reino Helismaa Rytmi R 6100 / Helmi 440082
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Jazz Havaij, muusikko, rumpali 1929-1931 Fenix, muusikko, tenoribanjo 1931-1933 Amarillo-orkesteri, muusikko, kitara 1933-1936 Dallapé-orkesteri, muusikko, kitara 1937-1942 Kipparikvartetti, laulaja, 2. basso 1950-1983
Muut henkilöyhteydet
Eini Kotiranta, naisten harmonikansoiton kolminkertainen mestari
Biografia
Kauko Käyhkön isän sukujuuret olivat
Pohjois-Karjalassa, Kesälahdella, äidin taas Venäjällä. Kauko varttui
kuitenkin nuoruutensa Helsingissä, Kallion linjoilla. Jo 13-vuoden iässä
Kauko teki ensimmäiset sävellyksensä (mm. Irja-foxin) ja aloitteli rumpalina
Jazz Havaij -yhtyeessä. Tätä seurasi orkesterikiinnitykset: Fenix (1931–33)
ja Amarillo (1933–1936), joissa Kauko soitti tenoribanjoa ja kitaraa. Vuonna
1934 hän teki myös ensimmäiset levy- ja radiosoittonsa Amarillon riveissä.
Vuonna 1936 Kauko liittyi Ravintola Riossa soittaneeseen Jomi Leinon
orkesteriin kitaristiksi ja laulettuaan kerran puolivahingossa ”Kulkurin
valssin” möreällä bassollaan, hänestä tuli samalla orkesterin laulusolisti,
sillä yleisö oli lääpällään Kaukon ainutlaatuiseen tummaan ääneen. Vuonna
1937 Kauko teki ensilevytyksensä laulajana (Mustalais-valssi)
Dallapé-orkesterin kanssa. Tästä seurasi kiinnitys tämän maamme
ykkösorkesterin vakituiseksi kitaristiksi ja laulusolistiksi vuosiksi 1938–1942.
Laulunopiskelun Kauko aloitti vuonna 1938 Toivo Loukon
johdolla tähtäimenään oopperalaulajan ura. Talvisodan Kauko soti
Ässärykmentissä ja jouluna 1940 hän valmistui rakennusmestariksi.
Jatkosodassa Kauko toimi vuodesta 1942 alkaen Aunuksen Radion kuuluttajana ja
myöhemmin päällikkönä esiintyen samalla myös Äänislinnan Teatterin
näytelmissä ja opereteissa. Sodan jälkeen Kauko oli vuoden mukana Pallen ja
Ossi Elstelän Iloisessa Teatterissa näytellen ja laulaen useassa suositussa
revyyssä. Kauko tähtäsi kuitenkin oopperaan ja opiskeli laulua mm. Thorild
Brödermanin, Manlio Marcantonin ja Heikki Teittisen johdolla. Kauko antoi
kolme klassisen laulun konserttia (1945, 1947 ja 1948) ja sai rohkaisevia
arvosteluja, joissa kiinnitettiin huomiota hänen bassonsa poikkeuksellisen
kauniiseen ja syvään äänimateriaaliin ja aivan erityisiin tulkitsijan ja
taiteilijan lahjoihin.
Kevyt musiikki ja viihteen tekeminen olivat kuitenkin
taloudellisesti helpompi ja varmempi tie viihdytystoiminnan ammattilaiselle.
Vuodesta 1946 alkaen Kauko esiintyikin jatkuvasti keikoilla, kiertueilla ja
lukemattomissa radion ajanvieteohjelmissa, mm. Helismaan hupailuissa ja
Metsäradiossa. Vuosina 1948–1961 Kauko oli Radioteatterin päätoiminen
näyttelijä esiintyen yhteensä noin 2000 eri roolissa (pääroolit mm.
kuunnelmissa: ”Antonius ja Kleopatra”, ”Paljonko ihminen tarvitsee maata”,
”Macbeth” ja ”Jokamies”). Vuonna 1950 Kauko avioitui harmonikkataiteilija
Eini Kotirannan kanssa ja he tekivät paljon yhteisesiintymisiä, mm.
opintomatkan Pariisiin 1949 sekä pari kiertuetta USA:han ja Kanadaan
1972–1973.
Vuonna 1956 Kauko vieraili menestyksellisesti
Suomalaisessa Oopperassa Osminina Mozartin ”Ryöstö seraljista” –oopperassa.
Samana vuonna Kauko teki maailmanympärimatkan, josta tehtiin myös
värielokuva. Kaikkiaan Kauko esiintyi yli 40 elokuvassa, yleensä sivuosassa
neekerinä, konnana tms. Vuodesta 1951 alkaen Kauko oli Kipparikvartetin
kantava jäsen, yhtyeen 2. basso sekä manageri ja koko kvartetti perustui
pitkälti Kaukon valloittavan persoonan ympärille.
Vuosina 1961-1969 Kauko toimi Suomen television
viihdetoimituksessa vakituisena tuottajana, juontajana ja ohjaajana. Kaukon
ohjelmat (mm. ”Suvisattumia”, ”Syyssattumia”, ”Iltaa, että mätkähtää”,
”Hengähä tok” ja ”Viihdeviehe”) olivat varttuneemman väen viihdettä ja niissä
Kaukon joviaali, lämmin, elämääymmärtävä persoona tuli tutuksi koko Suomen
kansalle. Kauko saikin Telvis
-patsaan vuoden 1963 suosituimpana tv-esiintyjänä.
Kauko levytti soololaulajana yli 320 laulua,
Kippareiden riveissä noin 180 lisää ja oli mukana sadoissa levytyksissä
kitaristina. Kauko sävelsi, sanoitti ja sovitti satoja iskelmiä ja laulelmia
(mm. Kangastusta, Lemmenjoella paistoi kuu, Tunturisatu, Rempallaan, Kissa
vieköön ja Orvokkeja äidille) ja käytti monia nimimerkkejä: Justeeri, Erkki
Eräs, Vanha vaari, K.Kirsi, Kake, K.Karri, K.Raikko ja Paul Peacock sekä
hallitsi lähes yhtämontaa soitinta. Kultalevyjä Kauko sai kaksi: Rovaniemen
markkinoilla (1970) ja Rakastan sinua., elämä (1972). Kauko kirjoitti myös
kaksi muistelmakirjaa: ”Voi veljet! Kipparikvartetti” (1971) ja ”Dallapén
tarina” (1976).
Kauko Käyhkö oli suuri humoristi ja musiikin ja
teatterin monilahjakkuus, joka saavutti merkittäviä voittoja niin kevyen kuin
vakavan taiteen alalla. Hän oli paljon enemmän kuin vain iskelmälaulaja ja
hänen ominta aluettaan olivatkin tunnelmalliset tuokiokuvat ja laulelmat (mm.
Suviserenadi, Kurjet saapuvat, On aivan sama, Vanha mustalainen ja Torkkelin
muistoja), joissa hän pääsi näyttämään taitelijan sielunsa. Kauko Käyhkön
renessanssipersoona, valoisan rehevä ja lämmin hahmo etsii vertaistaan
suomalaisen viihteen historiassa.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja.
Keuruu: Otava. Ss. 166–172.
Halvorsen, Tero 1996. Kauko Käyhkö – musiikkiluettelo 1937–1996.
Helsinki: Suomen Äänitearkisto ry.
Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti. Helsinki: Karisto.
Käyhkö, Kauko 1976. Dallapén tarina. Helsinki: Karisto.
Sanottua
Yleisesti tunnettu vitsi: Kauko Käyhkö meni ostamaan koirallensa
[Carrakselle] ruokaa ja tiedusteli lihakauppiaalta, olisiko hänellä maksaa.
Tähän lihakauppias totesi: ”Ei, mutta käykö keuhko”. Se kävi ja Kauko sai
vielä maksaakin.
Valikoitu diskografia
Kauko Käyhkö: Kangastusta, 1940. Odeon.
Kauko Käyhkö: Älä sure tyttökulta, 1942. Odeon.
Kauko Käyhkö: Donna, vorrei morire, 1950. YLE:n äänite.
Kauko Käyhkö: Kalastaja-Eemelin valssi, 1950. Rytmi.
Kauko Käyhkö: On aivan sama, 1950. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Kaksi vanhaa tukkijätkää, 1951. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Topparoikka tulee, 1952. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Mandalayn tiellä, 1955. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Iltaloma Suezilla, 1956. Scandia.
Kauko Käyhkö: Unelmieni Torkkeli, 1958. Triola.
Kauko Käyhkö: Suviserenadi, 1961. Odeon.
Kauko Käyhkö: Luostarin puutarhassa, 1961. HMV.
Kauko Käyhkö: Rakastan sinua, elämä, 1963. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Tapiolan tanhuvilla, 1963. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Kaikuen kellot nyt soivat, 1965. HMV.
Kauko Käyhkö: Satu, 1966. Odeon.
Kauko Käyhkö: Kurjet saapuvat, 1968. Hymysävel.
Justeeri: 10 henttua, 1968. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Lemmenjoella paistoi kuu, 1969. Rytmi.
Kauko Käyhkö: Laulu oravasta, 1973. Sävel.
Kauko Käyhkö: Irja, 1975. Blue Master.
Kauko Käyhkö: Iloinen kulkuri, 1976. Blue Master.
Bibliografia ja lähteet
von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja.
Keuruu: Otava. Ss. 166–172.
Halvorsen, Tero 1996. Kauko Käyhkö – musiikkiluettelo 1937–1996.
Helsinki: Suomen Äänitearkisto ry.
Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti. Helsinki: Karisto.
Käyhkö, Kauko 1976. Dallapén tarina. Helsinki: Karisto.