Valve oli kevyen musiikkimme — ja samalla kirjallisuuden, lehtialan jne.
— persoonallisimpia ja samalla vähiten tunnettuja hahmoja. Hänen vanhempansa
olivat kansakoulunopettaja Kaarlo Vesala (Wesala, alk. Tiitinen) ja
tämän nuorena kuollut ensimmäinen puoliso, talollisen tytär,
kiertokoulunopettaja Karoliina Eriik[k]a, o.s. Jussila.
Lapsuudenkodissa vallitsi isänmaallinen, konservatiivinen ja
sivistyspyrkimyksiä arvostava henki. Väinö Vesala tuli ylioppilaaksi Porin lyseosta (myöh. Teljän lukio ja
nyttemmin Porin lyseon lukio) 1905. Hän opiskeli tutkintoa suorittamatta
Helsingissä ja Pietarissa.
Valve vaikutti lehtimiehenä, kirjoitti mm. runoanalyysin oppaita ja kirjailijana
useita teoksia — mm. varhaista tieteiskirjallisuutta (scifiä, Mereen
pudonnut tähti sekä Kuunfilmaaja ja muita kertomuksia) — ynnä
suomensi esim. Rabelais’n, Ovidiuksen, von Goethen, de
Maupassantin ja Aristofaneen tuotantoa. ”V. Artin” runousopin
teokset ovat vaikuttaneet mm. Veikko ”Vexi” Salmeen sitä kautta, että Toivo
Kärki antoi niitä sanoittajiensa luettavaksi.
Iskelmä- ja viihdemusiikin lisäksi Valve suomensi useita oopperoita,
yksinlauluja, runoja, novelleja, romaaneja ja alkuperäissanoitti yhden nykyisen virsikirjan
virren, Tyydy, sielu, Herran tahtohon (nimeksi mainittu tässä
yhteydessä Väinö Vesala). Hän toimi ainakin eduskunnan pikakirjoittajana sekä
Eino Leinon pikakirjoittaja-sihteerinä.
”V. Artin” suomentamista iskelmistä on mainittava ainakin O, mein Papa/Pappani
mun (laulelma/foksi, säv. Paul Burkhard, alkuperäissan. Jürg Amstein), Kuutamoserenadi
(Moonlight Serenade, säv. Glenn Miller, alkuperäissan. Mitchell
Parish) ja Olet aatoksissain (Solamente una vez, säv. Augustin Lara, engl. san. Ray Gilbert).
Valve lienee ollut kielitaitoisin sanoittajamme kautta aikain: hän on
kääntänyt kirjallisuutta ja laulutekstejä virosta, ruotsista, norjasta,
englannista, saksasta, ranskasta, venäjästä, italiasta, latinasta ja
klassillisesta kreikasta, minkä lisäksi hän on harrastanut muitakin kieliä.
Hän noudatti tarkoin alkuperäistä tekstiä, oli perinteiseen runousoppiin
hyvin perehtyneenä huolellinen runomitoissa ja rytmissä, mutta harrasti vielä
puolisointuja ja loppuheittoja. Paavo Helistö luonnehti V. Artin Yleisradiolle laatimia tekstejä hyvin laulullisiksi, ja runousopin kirjoissaan Arti kiinnittääkin paljon huomiota esim. äännemaalailuun.
Valve oli luonteeltaan erakko eikä pitänyt käytännössä lainkaan yhteyttä
kirjallisuus- eikä musiikkipiireihin. Hän oli myös harrastelijasäveltäjä,
jonka sävellyksiä esitettiin lähinnä omaisten piirissä (ainakin häissä ja syntymäpäivinä).
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Peltonen, Eeva
& Vesala, Päivi 2003. Haastattelijoina Jari J. Marjanen ja Tero
Halvorsen. Turku 15.12.2003.
Törnwall, Jussi 2003. Haastattelijoina
Jari J. Marjanen ja Tero Halvorsen. Helsinki syys 2003.
Vuorilehto, Heikki (toim.) 1954. Porin lyseo
1879—1954 [matrikkeli]. Pori: Porin lyseo.
