BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Eero Väre

s. 22.2.1913, Turku
k. 11.6.1972, Helsinki

Teksti Tero Halvorsen
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiEero Wäre
Oikea nimiEero Wäre
TaitelijanimetEero Väre
AliaksetEero
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika22.2.1913, Turku
Kuolinaika11.6.1972, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko (päärooli), laulaja, laulunopettaja, laulukilpailujen tuomari
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Ramblers, muusikko
Erkki Ahon orkesteri, muusikko
Ossi Aallon orkesteri, muusikko
Kipparikvartetti, laulaja, muusikko 1953-1972
Eero Väreen orkesteri, muusikko, laulaja
Muut henkilöyhteydet
Toivo Kärki, levytuottaja, joka käytti mielellään Värettä
Olavi Virta, Kipparikvartetin jäsen, jonka tilalle Väre pyydettiin
Taisto Tammi, Väreen löytö
Marion Rung, Väreen oppilas, jonka Väre valmensi euroviisuihin
Biografia

Eero Väreen laulunumero oli kansakoulun todistuksissa 10. Samoin oli musiikin teorian laita.

Jo 1930-luvulla Väre oli mukana turkulaisessa Ramblers –orkesterissa soittaen saksofoneja ja klarinettia. Laulajaksi Väre joutui puolivahingossa, sillä eräällä Ramblersin Norjan kiertueella orkesterilta pyydettiin suomalaisia kansanlauluja. Kun kukaan muu soittajista ei halunnut ryhtyä laulusolistiksi, piti Väreen ottaa tehtävä vastaan ja siitä alkoi laulun opiskelu tosimielessä.

Turussa Väre opiskeli Viipurin Musiikkiopistossa syksystä 1938 kevääseen 1939. Pääaineena oli laulu ja opettajana Olavi Nyberg. Sibelius-Akatemiassa Väre opiskeli syksystä 1939 kevääseen 1941 pääaineenaan viulu. Hän opiskeli myös yleistä musiikkioppia, musiikin historiaa, orkesterisoittoa, säveltapailua ja musiikin teoriaa. Teoria-ja säveltapailuaineissa sekä prima vistassa Eeron menestys oli lähes täydellistä ja monet olivat ne myöhemmin hyvinkin tunnetut oppilaat, joita Väre sai auttaa näissä aineissa.

Sodan jälkeen Väre tunsi itsensä liian vanhaksi opiskelemaan Sibelius-Akatemiassa ja siirtyi käytännön musiikkielämän pariin. Väre soitti saksofonia, klarinettia ja viulua monissa eturivin orkestereissamme, näitä olivat mm. Erkki Ahon ja Ossi Aallon orkesterit. Hän esiintyi edelleen myös laulusolistina ja teki jatkuvasti levyjä. Hän olikin eräänlainen iskelmien ammattilaulaja ja levyttäjä, sillä hänellä oli kaunis ja koulutettu ääni ja hän osasi laulaa ensinäkemältä mitä vain, mikä oli poikkeuksellista iskelmälaulajiemme keskuudessa. Toivo Kärki käyttikin Värettä mielellään levytyksissä luottolaulajana. Ensimmäisellä levytysmatkallaan Berliinissä joulukuussa 1940 Väreelle oli uskottu laulettavaksi yli 40 laulua. Vuonna 1942 Väre levytti toisen kerran ja nyt lähes 70 laulua lisää. Väre olikin 1940-luvun suurimpia levytähtiämme Henry Theelin ohella.

Vuonna 1953 Väre kutsuttiin Kipparikvartettiin Olavi Virran tilalle, 2. tenoriksi. Valinta oli Käyhkön sanojen mukaan sellainen, jota kvartetin ei tarvinnut koskaan katua, päinvastoin. Väre olikin monessa suhteessa esimerkillinen, niin muusikkona ja laulajana kuin myös työtoverina. Kipparikvartettiin tultuaan Väre jatkoi muiden Kippareiden tavoin lauluopintojaan Heikki Teittisen johdolla ja hänen äänensä kehittyi entisestään, lähelle konsertti- ja oopperatasoa, jota todistaa Teittisen laulukoulun oppilasnäytteen (16.9.1954) kritiikki (Helsingin Sanomat 17.9.1954). Jos Väre olisi keskittynyt taidelauluun nuorempana, olisi hänellä ollut hyvät mahdollisuudet kehittyä esim. lied-laulajaksi sitä olisi tukenut myös hänen kultivoitu ja hienostunut, mutta vaatimaton persoonansa. Vielä 1950-luvulla Väre levytti noin 60 laulua, joukossa mm. hienot tulkinnat: Hämärtyvä kaupunki, Hilili-hilo ja lähes salonkitangon omainen Angelina sekä vuonna 1959 tehty viimeinen levytys Syystuuli kertoo.

Väreen ominta aluetta olivat kauniit, tunnelmalliset ja unelmoivat laulelmat, joissa oli usein lumoavan hämärä tai satumainen tunnelma (mm. Valkoinen venho, Lumottu maa, Runoelma, Besame mucho, Kahden maailmassa ja Tanssi puutarhassa). Väreen ääni ja laulutapa oli poikkeuksellisen koruton ja puhdas, kuin jalosointisen puupuhaltimen ääni, joka kaikessa vaatimattomuudessaan puhuttelee kuulijaansa.

Väre ei koskaan pyrkinyt olemaan iskelmätähti. Hän oli pikemminkin muusikko, joka osasi myös laulaa. Niinpä hän siirtyikin sotien jälkeen enemmän muusikoksi, Kipparikvartetin jäseneksi ja laulunopettajaksi kuin soololaulajaksi. Koko 19501960-luvun Väre toimi yksityisenä laulunopettajana Helsingissä pitäen myös monia laulukursseja ja laulukouluja oppilaskonsertteineen. Häntä voidaankin pitää maamme merkittävimpänä kevyen laulun opettajana tuona aikana. Hänen opissaan kävi satoja oppilaita ympäri Suomea, joista kuuluisimpia ovat mm. Reijo Taipale, Eino Grön, Laila Halme, Ritva Simuna, Rauni Pekkala ja Tutta Jew. Ottivatpa Teija Sopanen, Matti Oravisto ja Tabe Slioorkin tunteja Väreeltä. Myös Taisto Tammi ja Marion Rung saavat kiittää Värettä löytämisestään ja ohjaamisestaan iskelmälaulun pariin.

Väre oli kysytty asiantuntija erilaisten laulukilpailujen tuomaristoissa. Hän opiskeli ja opetti myös fonetiikkaa. 1960-luvulla Väreellä oli oma orkesteri, jonka kanssa hän teki esiintymisiä laulaen ja soittaen itsekin, mutta mukana oli yleensä myös naiskauneutta ja nuorempaa ikäpolvea, esim. Tutta Jew tai Oili Vainio. Vuonna 1967 Väre perusti Linnanmäen lähelle, Kirstinkadulle, Kipparibaarin, jossa hän itse toimi isäntänä. Sotilasarvoltaan Väre oli yliluutnantti.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava. Ss. 184185.

Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti. Helsinki: Karisto.

Helsingin Sanomat 17.9.1954. "V.H-o.: Oppilaskonsertti".

Elokuva-Aitta 9/1960, 24. "Viihdemusiikin tiimoilta".

Musiikkiviesti 5/1960, 31. "Eero Väreen oppilasnäyte".

Iskelmä 8/1960, 33. -eli: "Iskelmälaulun SM-kisat."

Seura 46/1960, 30-31. Matti Pirkola: "Ne suuret laulajaiset".

Seura 21/1961, 30. "Iskelmien opettaja".

Seura 42/1961, 17. Pentti Korpilinna: "Lavan täydeltä laulajia".

Iskelmä 5/1967, 32. "10-vuotias iskelmäkoulu".

Kotiposti 1/1968, 38. Sepeteus: "Kipparibaarin kippari".

Muut lähteet:

Eero Wäreen jäämistön materiaali (Elsa Wäre, Helsinki).

Eero Wäreen lesken, Elsa Wäreen, haastattelut 28.3.1996, 22.4.1996 ja 15.12.1996 tekijöinä Toivo Tamminen ja Tero Halvorsen (nauhoitteet tekijöiden kokoelmissa).

YLE:n radioarkiston nauha: ARK-3617-5: "Jatkosota. Taisteluita URR:n lohkolla kesäkuussa 1944 muistelee yliluutnantti Eero Väre". Haastattelijana Martti Pohjakallio. Äänitetty 1.12.1965.

Valikoitu diskografia

Eero Väre: Bel-ami, 1940, Kristall.

Eero Väre: Runoelma, 1942, Imperial.

Eero Väre: Juhannusyö, 1942, Kristall.

Eero Väre: Hento kuin heinä, 1942, Kristall.

Eero Väre: Kaukainen ystävä, 1942, Kristall.

Eero Väre: On silmäsi tummat, 1945, Rytmi.

Eero Väre: Sulle kauneimmat lauluni laulan, 1945, Rytmi.

Eero Väre: Siks oon mä suruinen, 1945, Rytmi.

Eero Väre: Valkoinen venho, 1947, Electro.

Eero Väre: Lumottu maa, 1948, Decca.

Eero Väre: Muistojen yö, 1948, Decca.

Eero Väre: Tanssi puutarhassa, 1949, Rytmi.

Eero Väre: Kultainen nuoruus, 1949, Rytmi.

Eero Väre: Kahden maailmassa, 1953, Finlandia.

Eero Väre: Angelina, 1956, Odeon.

Eero Väre: Syystuuli kertoo, 1959, Triola.

Kipparikvartetti: Kanssani jos kaiken jaat, 1953, HMV.

Kipparikvartetti: Kerima, 1954, HMV.

Kipparikvartetti: Lago Maggiore, 1953 HMV.

Kipparikvartetti: Tilta Tuohimaa, 1959, Scandia.

Tutta Jew ja Eero Väreen orkesteri: Kuutamotrumpetti, 1963. Broadway.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy