Suositun Dallapé-orkesterin
laulusolistina 30-luvulla suosionsa huipulle noussutta
A. Aimoa on luonnehdittu
suomalaisen iskelmän perusääneksi: konstailemattomaksi ja helposti
omaksuttavaksi. Monien mielestä hän oli 30- ja 40-luvulla suorastaan
ylittämätön tunnelmallisten sävelmien tulkitsijana. A. Aimo eli Aimo Andersson – kuten hänen oikea nimensä kuului – oli varsinaiselta ammatiltaan proosallisesti
automaalari, mitä virkaa hän hoiti uskollisesti koko laulu-uransa ajan. Hän ei
havitellut missään vaiheessa itselleen tähden asemaa, vaan pysytteli
huippuaikoinaankin mieluimmin tavallisena rivimiehenä orkesterissa.
Aimo aloitti uransa
30-luvun alussa hanuristina Amarillo-nimisessä amatööriorkesterissa, jossa
esiintyi tuohon aikaan peräti neljä
Anderssonia. Kolme heistä oli veljeksiä: Ernst, Torsten ja Väinö, mutta Aimo
oli eri sukua. Mainittakoon vielä, että samaan kokoonpanoon kuului myös nuori
viulisti Teijo Joutsela, joka tuli tunnetuksi myöhemmin sekä Kipparikvartetin
että Humppa-Veikkojen jäsenenä.
Ensimmäisen levynsä A. Aimo
pääsi tekemään vuonna 1932 Amarillon avustamana ja silloin vielä omalla nimellään
A. Anderssonina. Kappale oli silloisille olympiakisoille omistettu foxtrot
Los Angeles, kääntöpuolenaan Teijo Joutselan debyyttitaltiointi Helena
(Odeon A 228219). Taiteilijanimellään hän esiintyi vielä samana
vuonna laulaessaan Dallapén myötäilemänä parivaljakon Tynnilä-Jäppilä
kansallisromanttisen foksin Koskenlaskija (Odeon A 228231).
Siitä urkeni levytysura,
joka kesti aina vuoteen 1963 saakka ja joka poiki yli 300 äänitettä. Suurimman
suosionsa A. Aimo hankki itselleen 30-luvulla Dallapén ykkössolistina, jolloin
syntyivät mm. sellaiset suositut levytykset kuin Aila-tango (Odeon
A 228442), Arpiset haavat (Odeon A 228281) ja sittemmin Olavi Virran bravurinumeroihin
kuulunut saksalaistango Sinitaivas (Odeon A 228401).
A. Aimon yhteistyö Dallapén
kanssa jatkui kiinteänä, vaikka Martti Jäppilä pestasikin 30-luvun puolivälissä
orkesterin kapellimestariksi ja keulakuvaksi yleisönsuosikki Georg
Malmsténin. Anderssonia ei näyttänyt häiritsevän sekään, että hänen
osakseen jäi vuosien 1935 ja -36 kesäkiertueilla tyytyä kakkossolistin
tehtäviin konsertteja seuranneissa tansseissa, Malmsténin huolehtiessa laulusta
varsinaisissa konserttiosuuksissa.
Vuonna 1939 kaappasi
turkulainen Sointu-yhtiö Aimo Anderssonin taiteilijakaartiinsa. Ensimmäinen
taltiointi uudelle levymerkille oli riehakas foksi Jonni meripoika (Sointu
205), jossa säestyksestä huolehti paikallisista muusikoista koottu
studio-orkesteri. Heti 40-luvulle tultaessa seurasi sotavuosina varsinaiseen
menestykseensä puhjennut Eino Partasen valssi Kaunis on luoksesi kaipuu (Sointu
212) ja samaan ajankohtaan maamme historiassa sijoittuvat myös Elämää
juoksuhaudoissa ja Ikävä (Sointu 301), Eldankajärven jää (Sointu
403) sekä marssilaulu Iso-Iita (Sointu 492).
A. Aimon yhteistyö
Sointu-yhtiön kanssa jatkui 40-luvun jälkipuoliskolle asti. Tuo kauden
levytyksistä kannattaa nostaa esille tässä yhteydessä sellaiset kuin Viljo
Vesterisen säestyksellä ikuistettu Yölintu (Sointu 605) turkulaisen
Pentti Viherluodon valssi Aamu Airistolla (Sointu 720). Aimon viimeiseksi
Sointu-äänitteeksi mainitaan Yrjö Saarnion tango Muistathan vielä (Sointu
960) vuodelta 1948.
Seuraavalla vuosikymmenellä
A. Aimo palasi PSO:n eli Pohjoismainen Sähkö Oy:n leiriin ikuistaen tammikuussa
-51 sopimussyistä salanimellä Vilho Kari mm. Saarnion jenkan Aitassa ennen (Finlandia
P 125). Muutaman muun vähemmälle huomiolle jääneen yrityksen jälkeen hänen
levytystoimintansa tyrehtyi täysin, kunnes hän heti 60-luvun alussa komean
comebackin vanhan kollegansa George Malmsténin johtaman Dallapé-orkesterin
solistina vuosikymmenten takaisessa bravurinumerossaan Rantakoivun alla (Odeon
PLD 212).
A. Aimo jatkoi yhteistyötä
Dallapén kanssa loppuun saakka. Viimeisen levynsä hän teki elokuussa -63 – vain
hieman ennen poismenoaan. Kappale oli kohtalonomaisesti Alvar Kososen tango Minne
häipyivät silmät tummat (Odeon PLD 226).
Biografiassa käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
