Georg Malmsténin ikätovereihin kuulunut Ture Ara on monien
asiantuntijoiden mielestä maamme ensimmäinen todellinen iskelmätähti. Hänen
keväällä 1929 levyttämäänsä Emma-valssia myytiin yli 30.000 kappaletta, minkä määrän on
laskettu vastaavan nykyoloissa yli neljännesmiljoonan myyntiä.
Malmsténin tavoin myös Ara
suunnisti aikoinaan oopperanäyttämölle, mutta päätyi pian lokakuussa 1927
Helsingissä pidetyn ensikonserttinsa jälkeen kevyemmän musiikin pariin. Hän
opiskeli laulua sekä Helsingissä että Roomassa, kunnes päätyi huhtikuussa -29
levyttämään ns. gramofonikuumeen vauhdittamana
pari silloista ”iskusävelmää” musiikkikauppa R.E. Westerlundin laskuun.
Näistä esityksistä osoittautui myös Leo Kaupin sekä Markus Raution samoihin
aikoihin ikuistama, Herman Sjöblomin sovittama Emma (H.M.V. X 2990)
maamme ensimmäiseksi megahitiksi.
Ara jatkoi voittokulkuaan
iskelmälaulajana tämän täysosumansa jälkeen toukokuussa samana vuonna salanimen
Topi Aaltonen suojassa valssilla Asfalttikukka, minkä aiheena oli
uutta aikaa enteilevästi silloinen kaupunkimiljöö. Sen jälkeen hän levytti
lukuisia iskelmiä ja romansseja, mutta teki varsinaisen päivätyönsä vuosina
1930-53 Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa. Sieltä hän siirtyi kypsässä 50
vuoden iässä Kansallisoopperaan, missä
kunnostautui useissa merkittävissä rooleissa.
Ture Aran myöhemmistä
levytyksistä kannattaa mainita erikseen Oskar Merikannon Vallinkorvan laulu,
minkä hän taltioi kolmen vuosikymmenen aikana kolmeen otteeseen (1930, 1942
ja 1950). Sen ohessa on huomion arvoinen jatkosodan aikana suuren suosion
saavuttanut Lassi Utsjoen Vartiossa (Kristalli K 156). Viimeisellä
levyllään toukokuulta -59 (Scandia STEP 6) Ara lauloi joukon Erkki
Melartinin sovittamia kansanlauluja pianon säestyksellä.
Hyväraaminen Ara esiintyi
vuodesta 1931 lähtien myös useissa elokuvissa, joista kannattaa mainita tässä
yhteydessä maamme ensimmäinen äänifilmi Sano se suomeksi sekä vuonna
1957 valmistunut 1918, missä hänen esittämänsä vankileirin lääkärin
rooli toi hänelle Jussi-palkinnon. Ara tunnettiin myös niin laulun kuin
joogankin opettajana ja hän tilitti elämäänsä sekä ajatuksiaan kahdessa
teoksessa: Saparo-Tuure (1973) ja Kolmikanta (1976).
Biografiassa käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
