Gerald Beach, Harold G. Burgess, Leonard Fleuvemont, Sointu Karikas, Lenny, Jorge Monterio, Tintti-Kalle
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika
4.4.1910, Tampere
Kuolinaika
12.11.1989, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolit
kapellimestari (päärooli), pianisti, säveltäjä, sovittaja
Soittimet
piano
Ääninäytteet
Arvi Tikkala: Vaimoke 1935
säv. Harry Bergström / san. Eine Laine
His Master's Voice X 4619 / Helmi 440252
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Fred Freddy´s Dance Band, pianisti-hanuristi, 1926-27 Black Birds, pianisti, johtaja 1927-28 Freddy´s Novelty Buddians, pianisti, 1928-1930 Hot Five, pianisti, johtaja, 1930 The Flappers Dance Band, pianisti, 1931 Rytmin Swing Trio, pianisti, 1945 Metro-Tytöt, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä, 1947-50 Kipparikvartetti, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä, 1950-
Muut henkilöyhteydet
Rainer Bergström viulisti, veli säveltäjä, sovittaja, basisti Matti Bergström, poika pianisti, laulaja, säveltäjä, sovittaja Pirjo Bergström, miniä
Biografia
Harry Bergström aloitti
soittohommat jo koulupoikana johtamassaan Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun
oppilasorkesterissa Black Birds, jossa olivat mukana myös hänen
viulistiveljensä Rainer, rumpali Osmo (Ossi) Aalto ja myöhemmin myös
trumpetisti-pasunisti Klaus Salmi. 20-luvun loppupuolella Bergström
opiskeli Helsingin konservatoriossa pääaineenaan pianonsoittoa ja lisäksi
säveltämistä mm. Uuno Klamin johdolla. Hänen uransa ravintolamuusikkona alkoi
kesällä -28 Kulosaaren Casinolla, minkä jälkeen hän esiintyi Freddy’s Novelty
Buddians -yhtyeen mukana niin Tampereella kuin Turussakin.
Buddians-kokoonpanon
hajottua vuonna 1930 Bergström jatkoi The Flappers Dance Bandista muodostetun
The Hot Fiven johdossa ja pari vuotta myöhemmin hän isännöi uuden Paris-ravintolan
orkesteria, joka oli yksi tuon ajan suosituimmista pääkaupungissa. Siinä
sivussa hän esiintyi myös radiossa lähes tuon median alkuvuosista lähtien,
johtaen vierailijana niin Radio-orkesteria kuin myös Radion viihdeorkesteria.
Varsin merkittävä vaihe
Harry Bergströmin uralla oli toukokuu -45, jolloin hän taltioi Helsingissä
kahdeksan ajankohtaan nähden harvinaista levypuolta kitaristi Ingmar
Englundin ja basisti Mauno Maunolan kanssa muodostamansa Rytmin Swing-trion
nimissä. Puolet näistä äänitteistä oli instrumentaaliesityksiä, kahdessa oli
laulusolistina Maire Ojonen ja yhdessä Henry Theel. Ehkä
merkittävimpinä näistä levytyksistä voitaneen pitää Don’t Get Around Much
Anymore (Rytmi B 2094) ja Sophisticated Lady (RytmiB 2095),
joistajälkimmäisessä vokaloinnista vastaa Ojonen.
30-luvun puolivälissä
Bergströmistä tuli puolittain vahingossa myös paljon käytetty elokuvasäveltäjä
ja -kapellimestari. Hänen musiikkiaan kuultiin 78:ssa kokoillan filmissä, mikä
on yhä Suomen ennätys lajissaan. Näistä aikaansaannoksista ensimmäinen oli
Valentin Vaalan ohjaama Vaimoke vuodelta 1936 ja viimeinen Edvin Laineen
Päätalo-filmatisointi Viimeinen savotta (1978). Ensin mainitun elokuvan
nimisävelmästä tuli Tauno Palon laulamana aikansa hitti, mutta hän
itse ei levyttänyt sitä koskaan, vaan kappaleen levytyksestä oli vastannut jo
edellisvuonna hänen kollegansa Arvi Tikkala (H.M.V. X 4619).
Bergströmin säveltämistä
filmeistä palkittiin kolme Jussi-patsaalla: Rion yö (1951), Jälkeen
syntiinlankeemuksen (1953) ja Viimeinen savotta. Erikoismaininnan
ansaitsee tässä yhteydessä Ville Salmisen ohjaama Kaunis Veeraeli
Ballaadi Saimaalta (1950), jonka tiimoilta syntyi legendaarinen lauluyhtye Kipparikvartetti.
Jo aiemmin, vuonna 1947, hän oli ehtinyt luoda perustan myös Metro-Tytöille,
jotka siirtyivät sittemmin Toivo Kärjen hoteisiin.
Muita Bergströmin
luotsaamia mutta vähemmälle huomiolle jääneitä lauluyhtyeitä olivat mm.
Metro-kvartetti ja Trubaduurit. Lisäksi hän oli edesauttamassa Nelosia tämän
nelivaljakon uran alkuvaiheissa. Onkin sanottu, että Bergströmin ohessa vain George
de Godzinsky on vaikuttanut yhtä
merkittävässä määrin suomalaisten lauluyhtyeiden syntyyn ja kehitykseen.
Harry Bergström
kunnostautui myös vierailevana kapellimestarina eri orkestereiden johdossa
operetti-, varietee-, revyy- ja musikaaliesityksissä niin Ruotsissa kuin
Suomessakin. 50-luvulla hän niitti mainetta radiossa Niilo Tarvajärven
suosittujen Aamukahvi-ohjelmien kapellimestarina kaikkiaan n. 700
lähetyksessä. Vuosikymmenen puolivälissä hän teki joukon levytyksiä ns.
piikkipianistina salanimellä Tintti-Kalle.
Myöhempinä vuosinaan
Bergström työskenteli levytyspäällikkönä Pohjoismaisessa Sähkössä eli PSO:ssa.
Biografiassa käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen
kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja
kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Sanottua
Toimiessaan Pohjoismainen Sähkö Oy:n eli PSO:n
levytyspäällikkönä Bergström joutui eräänä päivänä yhtiön viipurilaissyntyisen
johtajan kauppaneuvos Rokkasen puheille. ”Kuule sie, Harru, sanoi Kylhä sie hyväst soitat, ei sii mittää. Mutt
siu soitostas puuttuuse juju. Siks mie erotankii siut nyt!”
