BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Lasse Liemola

s. 5.9.1937, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiLasse Liemola
TaitelijanimetLasse Liemola
SalanimetLaLa
Nimihistoria
Lars-Erik Olavi Liemola, ristimänimi
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika5.9.1937, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), tuottaja, juontaja
Soittimetkitara
Ääninäytteet
Lasse Liemola: Anna pois 1959
säv. trad. / san. Lasse Liemola
Columbia MY 045 / Fazer 0630-14089-2


Linkit
(Virallinen kotisivu)
http://www.liemola.com
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Rambling Cowboys, 1956-
Biografia

Lasse Liemola aloitti taipaleensa kevyen musiikin saralla laulamalla veljensä Georgin ja ystävänsä kanssa triossa nimeltä Rambling Cowboys. Toukokuussa 1955 kolmikko osallistui Helsingin Linnanmäellä otsikolla "Vihreällä oksalla" järjestettyyn kykyjenetsintätilaisuuteen, päästen esiintymään sen jälkeen kesäksi Peacock-teatteriin. Vuonna 1957 Lasse voitti Helsingin työväentalolla Suomen iskelmälaulukilpailuissa oman sarjansa (muut voittajat olivat Laila Kinnunen ja Kari Tuomisaari!) ja pääsi sitä myöten levyttämään Ossi Aallon orkesterin säestämänä kaksi amerikkalaista evergreeniä: Sininen kuu ja Kadun aurinkoisella puolella (Columbia MY 33).

Kauppakorkeakoulussa opiskellut Liemola teki läpimurtonsa kuitenkin vasta hieman myöhemmin samana vuonna levyttämällä brittiläisen skiffletähden Lonnie Doneganin menestysnumeron Puttin’ On The Style eli omana suomennoksenaan Diivaillen (Columbia MY 37). Näin hänestä tuli maamme ensimmäinen varsinainen nuorisoidoli musiikin saralla, ja hän jatkoi menestystään mm. sellaisilla esityksillä kuin Diana (Columbia MY 39), Anna pois (Columbia MY 45) sekä Living Doll (Columbia MY 58). Liemolan itsensä mukaan varsinainen läpimurto oli vasta 1959 tammikuussa levytetty Anna pois, sillä "Diivaillen ei päässyt radiosoittoon mm.kielensä takia (slangia). Siihen aikaan kuunteluraati arvioi levyjen sopivuuden."

Kuvaavaa Lasse Liemolan tuolloiselle suosiolle on, että hän saavutti Viikkosanomien ”Suosituin suomalainen” -äänestyksessä neljännen sijan, ohittaen niin Mika Waltarin kuin Niilo Tarvajärvenkin. Tietysti myös televisio oli kiinnostunut tästä uudesta ”Suomen Paul Ankaksi” nimetystä komeetasta ja olipa hän mukana parissa iskelmäelokuvassakin, joista kannattaa mainita tässä Fennada-Filmin Iskelmäketju vuodelta 1959.

60-luvulle tultaessa Liemolan suosio alkoi kuitenkin hiipua ja hänen viimeisiksi menestysnumeroikseen jäivät vuonna 1961 julkaistu No niin, Mary Lou (Columbia MY 75) sekä vuotta nuorempi Me nuoret (Columbia MY 81). Kokeiltuaan onneaan huonolla menestyksellä äänilevykauppiaana Lasse jätti musiikin taustalle siirtyäkseen yhä aktiivisemmin liike-elämän palvelukseen. Myöhemmin hän suuntautui myös kunnallispolitiikkaan istuen useampia kausia Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Lasse Liemola: Sininen kuu ja Kadun aurinkoisella puolella 1957 (Columbia MY 33)

Lasse Liemola: Diivaillen 1957 (Columbia MY 37)

Lasse Liemola: Diana 1958 (Columbia MY 39)

Lasse Liemola: Anna pois 1959 (Columbia MY 45)

Lasse Liemola: Living Doll 1959 (Columbia MY 58)

Lasse Liemola: No niin, Mary Lou 1961 (Columbia MY 75)

Lasse Liemola: Me nuoret 1962 (Columbia MY 81)

Bibliografia ja lähteet

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy