Kai Lind on laulajana ja
muusikkona luonnonlahjakkuus, joka aloitti uransa puolittain sattumalta
jouduttuaan paikkaamaan yllättäen keikalta pois jäänyttä rumpalia vuonna 1956
Linnanmäen tanssipaviljongissa. Sitä
ennen hän oli ehtinyt opiskella kornetinsoittoa Kalliolan setlementtiopiston
orkesterissa Helsingissä ja harjoitella rumpujensoittoa erään
ystävänsä opastuksella. Laulamista hän harrasti matkimalla levyiltä Dean
Martinin bravurinumeroita.
Leo Lindblomin orkesterissa
Lind – tai vielä tuohon aikaan Lindberg – aloitti rumpalina, mutta yhtyeen
laulaja-basistin irtisanouduttua yllättäen tehtävästään Kaj vaihtoi sujuvasti
tehtävää. Hänen loikkansa kohti iskelmätähteyttä tapahtui vuonna 1957 Helsingin
vanhassa Messuhallissa järjestetyissä suurtansseissa, joissa saavutettu
yleisönsuosio sai myös levytuottajat kiinnostumaan komeasta tulokkaasta.
Kai Lindin esikoisäänite
oli 1960 julkaistu käännös Sam Cooke’in hitistä Only Sixteen, Kuusitoista
vain (His Master’s Voice TJ 167), mikä teki hänestä laajemminkin tunnetun
teini-idolin. Samana vuonna hän myös siirtyi Ossi Malisen orkesteriin,
joka puolestaan siirtyi vuonna 1962 hänen nimiinsä. Tässä vaiheessa Lind oli
liittynyt Pentti Lasasen perustamaan lauluyhtyeeseen Four Cats, mistä
oli tuleva ennen pitkää hänen pääasiallinen foruminsa. Kai Lindin tuolloisesta asemasta
nimenomaan nuorison suosikkina kertoo hyvin se, että Iskelmä-lehden lukijat
äänestivät hänet vuoden 1962 suosituimmaksi suomalaiseksi laulajaksi selvällä
äänierolla seuraavaksi sijoittuneeseen Olavi Virtaan. Hän keikkaili yhä
oman yhtyeensä kanssa, mutta hänen uransa alkoi suuntautua entistä tiiviimmin
tv- ja studiotyöhön niin itsenäisenä solistina, Four Catsin jäsenenä kuin
taustalaulajanakin.
Kaupallisesti onnistunutta
avausnumeroa olivat seuranneet listoille mm. sellaiset Lindin levytykset
kuin Billy Boy (His Master’s Voice TJ 193), Anna-Maija rakkahin (His
Master’s Voice TJ 219) ja Putti putti (His Master’s Voice TJ 224), nekin
käännösiskelmiä. Häneltä suorastaan tulvi uusia äänitteitä markkinoille
60-luvun alkuvuosina, mutta vain aniharva niistä menestyi mainittavammin
alkuinnostuksen jälkeen.
Tilannetta vaikeutti omalta
osaltaan se, että Kai Lind oli mukana selvästi tunnistettavine äänineen myös
kilpailevan yhtiön tuottamissa Four Cats -kvartetin esityksissä. Kaiken lisäksi
hänen kaksi suosittua taltiointiaan – Painu pois, Jack ja Kaikki
muuttuu – jouduttiin julkaisemaan sopimussyistä vuonna 1962 samanaikaisesti
ja samassa asussa kahdella eri levymerkeillä (Scandia KS 419 ja His
Master’s Voice TJ 239) - toisessa laulajan omissa nimissä ja toisessa Four
Catsin tekemänä! Ihme kyllä tämä merkillisyys ei herättänyt koskaan
suurempaa hälyä.
Suosionsa kulminaatiopisteessä
vuonna 1963 Lind vaihtoi levy-yhtiötä, mutta ei pystynyt saavuttamaan enää solistina entistä
asemaansa. Hän jatkoi kuitenkin levytyksiä sinnikkäästi eri merkeille myös
vaimonsa Arja Tuomarilan ja poikansa Markuksen kanssa sekä Four Catsin
jäsenenä. Lisäksi hänen äänensä on kuultavissa monien äänitteiden
taustakuoroissa, eikä häntä sovi unohtaa noissa yhteyksissä myöskään taitavana
viheltäjänä.
Ensimmäisen oman lp-levynsä
(TopHits-FinnHits EALP 220) Kai Lind pääsi tekemään niinkin myöhään kuin vasta
1979. Siinä hän esittäytyi myös säveltäjänä, ja onpa hän kunnostautunut
sittemmin sovittajanakin.
Biografiatektissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja
kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)
