Kullervo Linna oli aito
stadin kundi, lähtöisin Hermannin kaupunginosasta, mistä hänen vanhempansa
muuttivat pian perheineen Vallilaan. Isä Karl Henrik oli innokas
amatöörimuusikko ja harrastajanäyttelijä, joten ei ollut ihme, että myös
Kullervo opetteli 12-kesäisenä soittamaan tuon ajan yhtä muoti-instrumenttia
mandoliinia. Sitä tietä hän eteni kouluorkestereihin, työväen soittokuntiin ja
viimein konservatorioon opiskellen musiikinteorian ohessa
useampiakin eri soittimia.
18-vuotiaana Linna perusti
ensimmäisen oman orkesterinsa Aronizin, jota seurasivat Puijo, Fox ja Night
Stars. Hänen varsinaiseksi onnenpotkukseen osoittautui kiinnitys vuonna 1940
maineikkaaseen Dallapéhen, minkä jäsenenä hän pysyttäytyi aina vuoteen
1947 saakka, jolloin hän kokosi ensimmäisen hänen omissa nimissään esiintyneen
orkesterin
Vuonna 1949 Kullervo Linna
voitti Yleisradion järjestämän maamme ensimmäisen iskelmäkilpailun valssillaan Kultainen
nuoruus, joka saavutti Eero Vären levyttämänä (Rytmi VR 6032)
ennenkokemattoman suosion. Levyä myytiin ennätykselliset 10 000 kappaletta ja
itse sävelmä on ollut maamme eniten soitettuja aivan viime vuosiin asti. Se ei
jäänyt kuitenkaan Linnan ainoaksi menestyssävelmäksi, sillä hänen
nuottikynästään ovat lähteneet myös mm. sellaiset ikivihreät iskelmät kuin Iltarusko,
Unikuva ja Muistojen Inari.
50-luvulle siirryttäessä
Linna esiintyi orkestereineen Linnanmäen upouudessa kabaretissa ja kiertueilla.
Hän ehti kokeilla onneaan myös kullanhuuhtojana Lapissa, kunnes sai vuonna 1958
kiinnityksen Antero Alpolan radiohupailuun Kankkulan kaivolla. Syntyi
30-luvun tanssimusiikkia parodioiva, seniorimuusikoista koottu muodostelma Humppa-Veikot,
joka aikaansai nostalgisine, pääosin Dallapélta kopioituine esityksineen
oikean villityksen kansan keskuudessa. Näin ”Lutulla” oli luotsattavanaan
samanaikaisesti kaksi eri kokoonpanoa aina aktiiviuransa loppuun saakka.
Kullervo Linna oli ahkera
keräilijä. Hän säilytti henkilöhistoriaansa liittyneet lehtileikkeet, työsopimukset,
keikkapäiväkirjat jne. kotonaan Helsingin Taka-Töölössä. Lisäksi hän harrasti
kaitafilmausta dokumentoiden aika tavalla myös suomalaisen kevyen musiikin
historiaa. Nyt tuo materiaali on Jazz & Pop Arkiston hallussa.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja
kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)
