BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Eugen Malmstén

s. 16.2.1907, Helsinki
k. 1.9.1993, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiEugen Malmstén
SalanimetEsa Kivi, Esa Nummenkivi
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika16.2.1907, Helsinki
Ensilevytys1931, (salanimellä Esa Nummenkivi) Tanssit kalliolla (Odeon A 228180)
Kuolinaika1.9.1993, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko (päärooli), laulaja, orkesterinjohtaja, säveltäjä, sovittaja, näyttelijä
Soittimettrumpetti (pääinstrumentti), laulu, harmonikka
Ääninäytteet
Eugen Malmstén: Broadway Rhythm 1936
säv. / san. Nacio Brown & Arthur Freed
Helmi 440112

Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Ragni Malmsten, laulaja - veljentytär
Georg Malmstén, veli
Kokoonpanot
Laivaston soittokunta, trumpetisti 1922-26
Fred Freddy's Orchestra, trumpetisti 1926
Zamba
Rytmin Radio-Pojat, 1935
Rytmi-Kolmoset, 1935
Rytmi-Pojat, 1936
Bunker Boys, 1944
Vivo, 1946
Jazzviikingit, 1975
Yhtyeet
The Flapper's Dance Band, trumpetisti 1927
The Hot Five
Vaikuttajat
Sai vaikutteita trumpetinsoittoonsa Louis Armstrongilta.
Biografia

Eugen Malmstén joutui elämään ja työskentelemään viisi vuotta vanhemman isoveljensä Georgin kaiken kattavan yleisönsuosion katveessa, mutta hän onnistui silti luomaan liki yhtä kattavan uran suomalaisen kevyen musiikin palveluksessa. Yltipä hän eräillä osa-alueilla jopa merkittävämmäksikin hahmoksi.

Veljensä tavoin myös Eugen aloitti soittoharrastuksensa jo kansakouluaikoinaan, instrumenttinaan kornetti. Posteljoonien soittokunnan kautta hänenkin tiensä kulki soitto-oppilaaksi laivaston soittokuntaan Helsingissä. Se tapahtui 1922 ja samanaikaisesti hän ryhtyi myös opiskelemaan sekä trumpetinsoittoa että laulua Konservatoriossa.

Ensimmäiset soittokeikkansa Eugen Malmstén teki laivaston torviseitsikon kanssa, huolehtien tuolloin myös ryhmän sovituksista. Hän oli saanut ensikosketuksensa uuteen rytmimusiikkiin jazziin äänilevyjen avulla, ja varsinaisen innostuksen tuohon kiehtovaan musiikinsuuntaan synnytti hänessä kuten niin monessa muussakin tuon ajan nuoressa helsinkiläismuusikossa Andania-nimisen risteilijän toukokuussa -26 Suomeen tuoman laivaorkesterin vierailu samana kesänä ravintola Oopperakellarissa eli ”Opriksessa”.

Kesällä -27 Opriksessa esiintyikin jo uusi, nimestään huolimatta kotimainen huippuyhtye: The Flapper’s Dance Band, jonka muodostivat trumpetisti Eugen Malmstén, pasunisti-viulisti Totti Melander, Georgin lanko tenorisaksofonisti Runar Törnström, rumpali Sven Grönholm ja pianisti Al Manuel alias Salomon Manulkin, kvintetin johtaja. Sitä ennen Malmstén oli ehtinyt harjoitella jazzin koukeroita Turun Hamburger Börsissä mm. Freddy Kiiasin ja Harry Bergströmin kanssa kokoonpanossa, jolla silläkin oli varsin komeasti kalskahtava nimi: Fred Freddy’s Orchestra.

Louis ”Satchmo” Armstrongin esikuvakseen ottaneen nuoren trumpetistin ura jatkui 20-luvulla mm. sellaisissa kokoonpanoissa kuin Flapper’s Dance Bandia seurannut The Hot Five ja Helsingin Kaivohuoneella esiintynyt Zamba, jota johti pianisti Robert ”Bobi” von Essen. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa v. Essenin joukkueesta kehkeytyi sitten Eugen Malmsténin luotsaamana Rytmin Radio-Pojat ja sitten pelkkä Rytmi-Pojat muina jäseninään alttosaksofonisti Aku Wittenberg, tenorisaksofonisti ja viulisti Rolf Ljunglin, pasunisti Melander, rumpali Grönholm sekä tietysti v. Essen itse.

Eugen Malmsténista oli tullut jonkinlainen jazzin apostoli Suomeen. ”Soittakaa hottia!”, hän pauhasi kollegoilleen kirjoituksessaan vasta perustetussa Rytmi-lehdessä. Hän itse pyrki musiikissaan mahdollisimman aitoon anglo-amerikkalaiseen ilmaisuun seuraamalla aktiivisesti alan virtauksia radion ja äänilevyjen avulla ja hankkimalla pääosan käyttämistään sovituksista suoraan ulkomailta.

30-luvun puolivälissä Rytmi-Pojista oli kasvanut jo hieno ja taitava orkesteri, jota pidettiin yhtenä kaikkein moderneimmista ja edistyksellisimmistä tuon ajan Suomessa. Kokoonpanon muodostivat Aku Wittenberg ja Olle Larsson as, Eddie Rönnqvist ja Rolf Ljunglin ts, Sulo Alatalo, Eugen Malmstén ja Niku Voutilainen tp, Totti Melander tb, Leo Adamson g, Sigismund Wittenberg b, Robert v. Essen p ja Sven Grönholm dr.

Laulusolistina ja kapellimestarina toimi tietysti ”se nuorempi Malmstén”, kuten yleisö häntä kutsui tuohon aikaan. Hän muodosti myös Melanderin ja Grönholmin kanssa laulutrion Rytmi-Kolmoset, joka antoi oman piristävän lisänsä orkesterin esityksiin. Radioesiintymisissä olivat vahvistuksena vielä Tauno Kopola cl, bars & v, Ivan Putilin g & b ja Erik Tidlund g, fl, vib & dr.

Ensimmäiset äänilevynsä Eugen Malmstén oli tehnyt jo 1931 salanimellä Esa Nummenkivi, jotta yleisö ei sekotettaisi häntä vanhempaan veljeensä Georgiin. Pelinavauksena oli ollut Odeon-merkille taltioitu Herman Sjöblomin foksi Tanssit kalliolla, Klimscheffskijn eli Fred Kiiasin orkesterin huolehtiessa säestyksestä. Sitä seurasivat sitten mm. kaksi kieltolain kaatumista enteilevää kappaletta foxtrot Puoli prosenttia ja Ryyppymiesten valssi Amarillo-orkesterin avustamana.

Eugen oli mukana myös seuraavana vuonna Zamba-orkesterin nimissä julkaistussa esityksessä Ilta Havaijissa (Odeon A 2228216), mikä oli R.R. Ryynäsen sanoittama tulkinta amerikkalaisesta ”hotista” Bye Bye Blues. Omalla nimellään Malmstén pääsi levyttämään vasta nelisen vuotta myöhemmin Rytmi-Poikien solistina, allekirjoitettuaan sopimuksen Pohjoismainen Sähkö Oy:n kilpailijan, N.E. Saarikon johtaman Columbia-yhtiön kanssa.

Levytyskappaleet nuo olivat lähinnä valsseja ja tangoja, mutta mahtuipa mukaan sentään yksi foksikin: Arvo Koskimaan säveltämä, Kerttu Mustosen sanoittama ja Kaarlo Valkaman sovittama Karjalan mailla (Polydor S.50487). Lähemmäksi mielimusiikkiaan swingiä Malmstén ja Rytmi-Pojat pääsivät välähdyksenomaisesti säestäessään samana vuonna siis 1935 Matti Jurvaa tämän levytyksessä Hei hulinaa, Helsinki (Polydor S.50531). Valitettavasti tällaisia työtehtäviä ei siunaantunut orkesterille enemmälti, vaikka Eugen ehti tehdä 30-luvulla kaiken kaikkiaan parisensataa äänitettä.

Kuvaavaa tuolloiselle ajatuksenjuoksulle on sekin, että Eugen Malmstén ikuisti vuonna 1936 Rytmi-Poikien kanssa amerikkalaishenkisen ”hotin” Broadway Rhythm, mutta se julkaistiin vasta lp-kokoelmassa 70-luvulla. Niinpä yleisö oppi tuntemaan hänet ennen muuta tangojen ja valssien tulkitsijana, yhtenä valttikorttinaan hänen toukokuussa -38 ikuistettu oma sävellyksensä Sä muistatko metsätien (Columbia MY 184), mikä sekin on Kerttu Mustosen tekstittämä.

Talvisota ja jatkosodan seitsemän ensimmäistä kuukautta sujuivat Eugen Malmsténilta lähinnä rintamalla, mutta marraskuussa 1940 hän ehti taltioida sentään Tukholmassa sikäläisten muusikkojen kanssa yhden päivän aikana useita lähinnä sotaan liittyviä lauluja. Kevätkesällä 1942 hän ahkeroi Helsingissä Kristall-levy-yhtiön laskuun, huolehtien äänitysstudiossa Eero Vären säestyksestä ja ikuistaen siinä sivussa myös muutamia omia esityksiä, joista kannattaa mainita tässä hänen itsensä säveltämä, Kerttu Mustosen tekstittämä ja Toivo Kärjen sovittama foxtrot Kyllä niinkin sattuu (Kristall 195).

Vapauduttuaan rintamapalveluksesta Eugen kaivoi taas trumpettinsa esille ja siirtyi viihdytysjoukkoihin, joissa hän kokosi swingiin suuntautuneen, työnimellä Bunker Boys esiintyneen orkesterin. Siinä soittivat Bengt Werner tp, Börje Löfhjelm tb, Ralf Eriksson ja Holger Christiansson reeds, Urho Johansson ja Othman v, Ilmari Rehnström p, Tor Halén acc sekä Gunnar Westerlund dr. Muodostelman elinaika jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, koska sen esittämä anglo-amerikkalaisittain sävytetty musiikki ei ollut oikein virallisen Suomen kuin sotilaidenkaan mieleen.

Sodan päätyttyä Eugen Malmstén sai havaita jääneensä viihteen markkinoilla pahasti nuorempien yrittäjien varjoon. Hän jatkoi kuitenkin esiintymisiään keikkaluontoisesti ravintoloissa ja kiertueilla mm. Viljo Vesterisen, Lasse Pihlajamaan ja Esa Pakarisen kanssa, vieraillen siinä sivussa myös tamperelaisen Vivo-orkesterin harjoituttajana ja johtajana. Pakarisen kumppanina Eugen esiintyi myös Amerikassa ja Australiassa sikäläisille siirtosuomalaisille.

Levytystehtäviäkään tälle 30-luvun suursuosikille ei tuntunut enää siunaantuvan sotien jälkeen. Vuonna 1947 tosin ilmestyi kauppoihin Eugenin tulkinta Arvo Koskemaan tangosta Jääkenttien tytär (Electro 3130), minkä hän oli levyttänyt viitisen vuotta aikaisemmin Columbia-merkille mutta mitä ei ollut koskaan julkaistu siinä muodossa. 50-luvun puolivälissä seurasi sitten pari sikermää, joissa molemmat Malmsténin veljekset esittivät tuttuja entisajan iskelmiä muutaman muun solistin kanssa.

Entistä määrätietoisemmin showmieheksi heittäytynyt Eugen viihdytti ravintolayleisöä noina aikoina Helsingissä mm. Fenniassa ja Neckarissa yhtenä bravurihahmonaan Georg-veljen juuri häntä varten kirjoittaman Kohtalokkaan samban kovaonninen Kalle Tappinen. Hän sai kuitenkin odottaa vielä vuoteen 1973 saakka, ennen kuin pääsi itse levyttämään tuon riemukkaan kappaleen.

Esitys nosti Eugen Malmsténin nimen taas nuoremmankin kuulijakunnan tietoisuuteen. Niinpä rumpali Harry Aaltonen pestasi hänet 1975 studioon ikuistamaan nuoremman soittajajoukon kanssa tusinan verran vanhoja ”hotteja”. Tämän historiallisen tapahtuman kapellimestarina toimi trumpetisti Jörgen Petersen ja Jazzviikingeiksi ristityn yhtyeen muut jäsenet olivat Seppo Peltola tb, Pentti Lasanen cl & ts, Unto Haapa-aho bars, Nacke Johansson p, Taisto Wesslin g, sekä Martti Metsäketo b.

Malmstén itse tyytyi tuossa sessiossa vain laulusolistin rooliin, sillä hän oli jo jättämässä trumpetinsoiton terveydellisistä syistä. Muutenkin hän oli vetäytymässä syrjään estradeilta, mutta ikään kuin jäähyväisiksi uskollisille ihailijoilleen hän käväisi vielä 1977 ikuistamassa lp-levyn verran tuttuja sävelmiä vanhemmalta veljeltään lainaamalla otsikolla Stadin kundi (Satsanga SATLP 1033).

Biografiatekstissä käytetyt lähteet

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Gronow, Pekka & Saunio, Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Hakasalo, Ilpo 1979: Malmsténista Marioniin (Tammi, Helsinki )

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )

Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 19011945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Warsell, Sakari 2002: Georg Malmsten Suomen iskelmäkuningas (WSOY, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Esa Nummenkivi: Tanssit kalliolla 1931 (Odeon A 228180)

Zamba-orkesteri: Ilta Havaijissa 1932 (Odeon A 2228216)

Eugen Malmsten: Karjalan mailla 1935 (Polydor S.50487) Matti Jurva: Hei hulinaa, Helsinki 1935 (Polydor S.50531)

Rytmi-Pojat: Broadway Rhythm 1936 (Sävel SÄLP 665)

Eugen Malmsten: Sä muistatko metsätien 1938 (Columbia MY 184)

Arvi Tikkala & Rion tanssiorkesteri: Milloin voin luottaa sinuun 1939 (H.M.V. A.L.1409)

Eugen Malmsten: Kyllä niinkin sattuu 1942 (Kristall 195)

Eugen Malmsten: Jääkenttien tytär 1947 (Electro 3130)

Eugen Malmsten: Tuohinen sormus ym. (sik.) 1954 (Scandia KS 243)

Eugen Malmsten: Kun sun mä näin 1964 (Scandia KS 566)

Eugen Malmsten: Kohtalokas samba 1973 (Polydor 2055 043)

Eugen Malmsten: Eugen Malmstén & The Jazz Vikings (LP) 1975 (MikäMikä MMLP 7)

Eugen Malmsten: Eugen Malmstén Stadin kundi (LP) 1977 (Satsanga SATLP 1033)

Bibliografia ja lähteet

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Gronow, Pekka & Saunio, Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Hakasalo, Ilpo 1979: Malmsténista Marioniin (Tammi, Helsinki )

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )

Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 19011945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Warsell, Sakari 2002: Georg Malmsten Suomen iskelmäkuningas (WSOY, Helsinki)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy