Georg Malmsténia on tituleerattu
”Suomen iskelmäkuninkaaksi” ja jopa ”suomalaisen iskelmän isäksi”, mitkä
nimitykset kuvaavat osuvasti hänen merkitystään tällä saralla. Hän ei näet
kunnostautunut vain laulajana vaan myös säveltäjänä, sovittajana,
kapellimestarina ja jopa sanoittajanakin. Eikä hänen panostaan näyttelijänäkään – nimenomaan 30-luvun elokuvasankarina – sovi sitäkään väheksyä.
Malmsténit
muusikkoveljekset olivat lähtöisin varsin musikaalisesta kodista, vaikka siellä
ei harrastettukaan soitantaa. ”Jorin” musiikinharrastus alkoi kansakouluaikana,
kun hän liittyi soitto-oppilaaksi Helsingin Torvisoittokuntaan instrumenttinaan
es-kornetti. 15-vuotiaana Georg oli mukana valkoisen kenraalin C.G.
Mannerheimin voitonparaatissa pääkaupungissa Suomen Valkoisen Kaartin univormussa
ja pari vuotta myöhemmin hän pestautui vapaaehtoisena vasta perustettuun laivaston soittokuntaan.
Vuonna 1922 Malmstén alkoi
opiskella laulua mm. arvostetun oopperalaulajattaren Aino Acktén johdolla,
antaen ensikonserttinsa 1929 hyvin arvosanoin ja esiintyen seuraavana kesänä
Jussin osassa "Pohjalaisissa" Savonlinnan oopperajuhlissa. Kaikki merkit
viittasivatkin siihen suuntaan, että nuorella laulajalla olisi ollut
erinomainen tulevaisuus oopperan parrasvaloissa, mutta hän olikin päättänyt
vaivihkaa suuntautua kevyemmän musiikin pariin.
Siinä vaiheessa –
toukokuussa -29 – Malmstén oli ehtinyt tehdä myös ensimmäiset äänilevynsä
Berliinissä: kaikkiaan 14 levypuolta kahden päivänä aikana. Valtaosa noista
kappaleista oli hänen omaa käsialaansa, mutta niistä ei kehkeytynyt mainittavampia
myyntimenestyksiä. Läpimurto tapahtui syksymmällä samana vuonna, kun hän
käväisi uudelleen Berliinissä ikuistamassa mm. valssinsa Särkynyt onni, johon tekstin oli riimitellyt
Yleisradiossa kamreerina työskennellyt sanaseppo Roine Rikhard Ryynänen.
Suosion uksien avauduttua
Georg Malmstén lauloi levylle kymmenvuotiskaudella 1929–39 yli 500 kappaletta
jenkoista valsseihin ja lastenlauluista fokseihin. Tuohon kavalkadiin mahtui
kymmeniä sittemmin ikivihreiksi patinoituneita sävelmiä, jotka ovat säilyneet
lukuisissa erilaisissa kokoelmissa hänen tulkitseminaan jälkipolvien
ihailtavaksi ja joista monet ovat löytäneet tiensä myös muiden laulajien
ohjelmistoon.
Malmstén ehti levyttää
kaiken kaikkiaan 842 laulua, mikä on edelleenkin Suomen ennätys lajissaan.
Hänen läpimurtonsa tapahtui heti 30-luvun alussa mahtavaan suosion
saavuttaneella kaihoisalla valssilla Särkynyt onni (Odeon A 228203),
joka oli hänen oma sävellyksensä kuten hänen useimmat muutkin menestysnumeronsa.
Georg
Malmsténin skaala lauluntekijänä oli tavattoman laaja ulottuen ilkamoivista
revyynumeroista paatoksellisiin marssilauluihin. Erkki Karun ohjaama Meidän
poikamme merellä johdatti hänet vuonna 1933 myös elokuvasäveltäjäksi ja
hänen suurimmaksi voitokseen tällä saralla voidaan lukea 1940 valmistunut SF-paraati.
Meri ja saaristo olivat
Georg Malmsténille aihepiirinä läheisiä, ja oman kiintoisan kategoriansa
muodostavat hänen hameväelle omistamansa sävelmät Saarijärven Liisasta (1930)
Seijaan (1967). Mahtuvatpa tuohon joukkoon myös sellaiset erikoisemmat
numerot kuin Kohtalokas samba (1950) ja Stadin kundi (1952), joita
moni ei edes mieltänyt aluksi Malmsténin tuotannoksi.
30-luvun alussa Malmstén
oli jättänyt laivaston ryhtyäkseen päätoimiseksi viihdetaiteilijaksi. Pian
tämän jälkeen hän oli aloittanut yhteistyön Dallapé-orkesterin primus
motorin Martti Jäppilän kanssa mm. yhteisen kustannusyhtiön merkeissä.
Tämä yhteistyö kulminoitui pian levytysstudiossa ja keväällä -35 myös Dallapén
komeaan 10-vuotisjuhlakiertueeseen, jossa Malmstén kunnostautui sekä
laulusolistina että kapellimestarina.
Suurin piirtein sama ryhmä
uudisti kiertueensa seuraavana kesänä, mutta se keskeytyi jo heinäkuun lopulla,
kun Malmsténin oli lähdettävä Saksaan levyttämään ja syvennyttävä sen jälkeen
työstämään musiikkia ensimmäiseen revyynsä. Seuraavana kesänä Dallapé jatkoi
ilman suosittua laulusolistiaan Eino Katajavuoren toimiessa
orkesterinjohtajana, mutta yhteisiä esiintymisiä jatkettiin sentään levytysten
ja satunnaisten keikkojen tiimoilla.
”Molli-Jori” oli ollut jo
luontaisen charminsa ja oopperalavalla hankkimansa rutiinin
ansiosta varsin varhaisessa vaiheessa valmis revyynäyttämölle – eikä ainoastaan
esiintyjänä vaan myös säveltäjänä. Hänen ensimmäiset aikaansaannoksensa tällä saralla
kuultiin kuitenkin vasta verrattain myöhään ohjelmakokonaisuuksissa Lennokki
(1936) ja Vetoketju (1938), joiden lauluista osa löysi tietysti
tiensä äänilevylle.
1938 oli levytuotannon
määrän puolesta Georg Malmsténin suuri vuosi, mutta useimmat noista äänitteistä
jäivät vähemmälle huomiolle – poikkeuksena vain reipas Heili Karjalasta.
Tuolloin syntyivät myös rapsodiset levytykset ”Pallen” eli Reino
Palmrothin alias Reino Hirvisepän kumppanina – esimerkkinä vaikkapa Espiksen
rapsodia (Odeon A 228441). Marraskuussa seuraavana vuonna alkoi sitten
talvisota ja ”Jorkkakin” kutsuttiin palvelukseen: musiikkimestariksi Helsingin
laivastoasemalle, mikä merkitsi käytännössä lähinnä esikunta- ja
viihdytystöitä.
13.3.1940 Suomen ja
Neuvostoliiton välille solmittu välirauha soi Malmsténille mahdollisuuden
jatkaa syksymmällä levytystoimintaansa. Hän äänitti 33 laulua, joihin kuuluivat
mm. sankarihautojen rivistöjä kuvaileva valssi Pienet kukkivat kummut ja
kaihoisa foksi Suurin onni, lyhyin onni. Seuraavan vuoden alkupuoli
kuluikin laulajalta sitten Helsingin Suojeluskuntapiirin soittokunnan
kapellimestarin tehtävissä, kunnes hänet määrättiin laivaston soittokuntaan
Turkuun. Helmikuussa -42 Malmstén
matkusti jälleen pitemmäksi aikaa levyttämään Saksaan, ikuistaen 32 kappaletta.
Merkittävin aikaansaannos tuolta salaperäiseltä matkalta on tekstinsä vuoksi
sotien jälkeen soittokelvottomaksi julistettu valssi Äänisen aallot ja
myöhemmin samana vuonna taltioitiin sitten mm. useita sota-aiheisia numeroita.
Georg Malmsténin
toiminnasta jatkosodan aikana on varsin vähän dokumentoitua tietoa. Joka
tapauksessa hänet vapautettiin palveluksesta marraskuussa -44 ja seuraavat
levynsä hän vasta toukokuussa -45. Erikoista oli se, että asialla oli nyt kaksi
keskenään kilpaillutta yhtiötä: Yleisradioon sidoksissa ollut Rytmi ja
turkulainen Sointu.
Sodan jälkeiset vuodet
olivat Malmsténin kannalta sekavia, sillä hän vaihtoi levymerkkiä
useasti saamatta kuitenkaan aikaan merkittävämpiä taltiointeja ennen
kuin
Tukholmassa marraskuussa -47. Silloin syntyi jenkka Pennitön uneksija
(Sointu 905), jonka tutumpi
uusintaversio (Odeon PLD-EP 2018) on vuodelta 1958. Sävelmä oli kuin
eräänlainen itsetilitys laulajalta, joka elää kituutteli tuohon aikaan
keikkatuloilla ilman vakituisempaa työtä.
Seuraavana vuonna Malmstén
kiinnitettiin Helsingin Poliisisoittokunnan kapellimestariksi, mikä merkitsi
toimeentulon turvautumista hänelle ja perheelleen. Äänilevyjen tekeminenkin
jatkui harvakseltaan ilman mainittavampia huippuja, kunnes Pohjoismainen Sähkö
Oy käynnisti loppuvuodesta -49 pitkään keskeytyksissä olleen levytuotantonsa ja
pestasi vanhan luottosolistinsa taas tositoimiin.
Heti vuonna 1950 näkivätkin
päivänvalon mm. sellaiset tulevat klassikot kuin Kohtalokas samba (Finlandia
P 106) ja Totisen pojan jenkka (Finlandia P 116). Pian tämän jälkeen
Georg Malmstén sai tehtäväkseen musiikin Risto Orkon tuottamaan, olympiavuonna
-52 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan Jees olympialaiset, sanoi Ryhmy.
Tarinaan sisältyi laulajan kotikaupungilleen omistama slangiserenadi Stadin
kundi (Leijona T 5063), minkä hän ikuisti kustannuspoliittisista syistä
vielä seuraavana vuonna uudelleen (Odeon PLD 64).
50-luvulle tultaessa
”Molli-Jori” rupesi vähentämään määrätietoisesti laulukeikkojaan keskittyäkseen
poliisisoittajien johtamiseen. Vuonna 1958 kohtasi kohtalokas onnettomuus, kun
hän teloi jalkansa kesämökillään ja joutui sen vuoksi pitemmäksi ajaksi
sairaalahoitoon käytännössä liikuntakyvyttömäksi. Tällöin hänelle jäi aikaa
kyhäillä uusia sävelmiä, joista mainittakoon vain tyttärensä Ragnin 1962
ikuistama Unohtumaton Elmeri (Decca SD 5552).
Sairaalasta päästyään Georg
Malmstén jatkoi toimintaansa Helsingin poliisisoittokunnan kapellimestarina
aina vuoteen 1965 saakka. Työskentely lainvalvojien kanssa oli paljolti
pr-toimintaa, joten hän suhtautui siihen kuin rakkaaseen harrastukseen. Vielä toipilaana ollessaan
ja pyörätuolissa istuessaan Malmstén kutsuttiin osallistumaani muutaman
nuoremman kollegansa kanssa Iskelmäketju-nimiseen musiikkielokuvaan,
minkä ansiosta myös uuden median television tuottajat kiinnostuivat hänestä.
Vanhan charmöörin debyytti tällä saralla tapahtui vuonna 1960 Tesvision
ohjelmassa Laiva on lastattu ja sitä seurasivat Ragnin kanssa mm.
Maailmanparantajat sekä Kestikievari.
Siinä sivussa Georg
Malmstén teki paluun yleisön suosioon radion järjestämien
yhteislaulutilaisuuksien vetäjänä Helsingin Soutustadionilla. Vaikka hän oli
tuossa vaiheessa jo yli 60-vuotias, hänen luontainen vetovoimansa oli yhä
tallella ja hänen vanhat menestysiskelmänsä kokivat näin uuden tulemisensa myös
erilaisissa toivekonserteissa. Tämä seikka ei jäänyt
huomiotta levytuottajienkaan taholla. Niinpä Malmstén pestattiin levyttämään
noita takavuosien suosikkinumeroitaan uudelleen ensin Erkki Melakosken ja
sittemmin Jaakko Salon johdolla. Näin syntyi comeback, joka nosti vanhan
mestarin vielä kertaalleen pinnalle.
Mutta aika ajoi vääjäämättä
Georg Malmsténin ohi. Hän teki vielä tutuista sävelmistään muutamia ns.
kantanauhoja Yleisradiolle ja kesällä -71 Musiikki-Fazerin Finnlevylle Nacke
Johanssonin johtaman sikermä-lp:n Georg Malmstén merellä (SFLP 8511).
Hänen viimeisiksi äänitteikseen jäivät Dallapé-orkesterin säestyksellä vuonna
1975, siis kuutisen vuotta ennen kuolemaansa laulamat valssit Ilta
skanssissa ja Kirje sinulle (Blue Master BLU-LP 183).
Georg Malmstén kuoli
vakavan sairauden murtamana 25.5.1981, vain pari päivää sen jälkeen kun hänen
kahdesta lapsestaan vanhempi Ole oli siirtynyt 55-vuotiaana ajasta ikuisuuteen.
Tasan 21 vuotta myöhemmin menehtyi myös hänen tyttärensä Ragni...
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)
Gronow, Pekka & Saunio,
Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Hakasalo, Ilpo 1979:
Malmsténista Marioniin (Tammi, Helsinki )
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Niiniluoto, Maarit 1980: Esa
Pakarinen – Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)
Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja
kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)
Rahikainen, Ea 1964:
Georg Malmstén – Duurissa ja mollissa (Kirjayhtymä, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Warsell, Sakari 2002: Georg
Malmsten – Suomen iskelmäkuningas (WSOY, Helsinki)
