Helge Pahlman esiintyi ensi
kerran julkisesti 5-vuotiaana soittaessaan vanhempiensa kanssa mandoliinia
Helsingin työväentalon tansseissa ja kolmisen vuotta myöhemmin hän aloitti
viulunsoiton opiskelun konservatoriossa, mistä
hän siirtyi
Sibelius-akatemiaan. Varsinaisen muusikonuransa nuorukainen aloitti
pääkaupungin kahviloissa sekä elokuvateattereissa mykkäfilmien säestäjänä.
Vuonna 1926 – siis
15-vuotiaana – Pahlman oli jo ammattimuusikko ja kolme vuotta myöhemmin hänet
kiinnitettiin maineikkaaseen Dallapé-orkesteriin, missä hän viihtyi neljännesvuosisadan.
Hän osoittautuikin pian monipuolisen osaamisensa vuoksi yhdeksi tämän
muodostelman tärkeimmistä jäsenistä, sillä hän oli paitsi lahjakas ja
monipuolinen soittaja myös Heimolassa toimineen Dallapé-opiston keskein
opettaja ja orkesterin harjoitusmestari.
Pahlmanin tuolloisista
oppilaista mainittakoon vain Viljo Vesterinen, jonka hän sparrasi mm.
harmonikansoiton ensimmäisiin PM-kisoihin. Lisäksi hän toimi opiston
suurimmillaan 50-henkisen oppilasorkesterin johtajana ja välirauhan aikana ”Hele”
ryhtyi johtamaan myös uudelleen kokoamaansa Dallapétä, mikä päätettiin lopettaa
vuonna 1955. Sen jälkeen hän perusti oman orkesterin, jossa soitti myös hänen
jalkapalloilijanakin kunnostautunut pianistipoikansa Kai.
Helge Pahlmanin reipas
soittajajoukko esiintyi menestyksellisesti Helsingissä mm. Yrjönkulmassa ja
Alppilavalla, ja nähtiinpä se myös
alkuaikojen tv-lähetyksissä. Sitä vastoin äänilevyjä ”Hele” ei tehnyt koskaan
omissa nimissään, mutta oli paitsi Dallapén myös Bruno Laakon
Lepakot-orkesterin äänityksissä. Ehtipä hän harrastaa myös säveltämistä, minkä
toiminnan tuloksena syntyivät mm. sellaiset kappaleet kuin Talkoojenkka
(joka on myös hänen sanoittamansa), Onnen sävel, Niin monta kertaa,
Iloinen meripoika aalloilla ja ennen muita svengaava Kukkas-swingiä,
joka on jäänyt elämään useampanakin eri levytyksenä.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake (toim.) 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)
Gronow, Pekka & Saunio,
Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo
Kärki – Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )
Rahikainen, Ea 1964:
Georg Malmstén – Duurissa ja mollissa (Kirjayhtymä, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
