 |
|
|
Henkilötiedot
Helge Pahlman
s. 10.5.1911, Helsinki k. 7.8.1976, Helsinki
Teksti Erkki Pälli
Nimet
Tärkeät päivämäärät
| Syntymäaika | 10.5.1911, Helsinki |
| Kuolinaika | 7.8.1976, Helsinki |
Roolit ja soittimet
| Roolit | muusikko (päärooli), orkesterinjohtaja, opettaja | | Soittimet | harmonikka (pääinstrumentti), tenorisaksofoni, viulu, kitara, banjo |
Kokoonpanot Dallapé, hanuristi, viulisti, saksofonisti, johtaja 1929-55 Dallapé-opiston oppilasorkesteri, kapellimestari 1933-39 Helge Pahlmanin orkesteri, johtaja, saksofonisti, hanuristi Muut henkilöyhteydet Kai Pahlman, pianisti - poika Viljo Vesterinen, hanuristi - oppilas
Helge Pahlman esiintyi ensi
kerran julkisesti 5-vuotiaana soittaessaan vanhempiensa kanssa mandoliinia
Helsingin työväentalon tansseissa ja kolmisen vuotta myöhemmin hän aloitti
viulunsoiton opiskelun konservatoriossa, mistä
hän siirtyi
Sibelius-akatemiaan. Varsinaisen muusikonuransa nuorukainen aloitti
pääkaupungin kahviloissa sekä elokuvateattereissa mykkäfilmien säestäjänä.
Vuonna 1926 – siis
15-vuotiaana – Pahlman oli jo ammattimuusikko ja kolme vuotta myöhemmin hänet
kiinnitettiin maineikkaaseen Dallapé-orkesteriin, missä hän viihtyi neljännesvuosisadan.
Hän osoittautuikin pian monipuolisen osaamisensa vuoksi yhdeksi tämän
muodostelman tärkeimmistä jäsenistä, sillä hän oli paitsi lahjakas ja
monipuolinen soittaja myös Heimolassa toimineen Dallapé-opiston keskein
opettaja ja orkesterin harjoitusmestari.
Pahlmanin tuolloisista
oppilaista mainittakoon vain Viljo Vesterinen, jonka hän sparrasi mm.
harmonikansoiton ensimmäisiin PM-kisoihin. Lisäksi hän toimi opiston
suurimmillaan 50-henkisen oppilasorkesterin johtajana ja välirauhan aikana ”Hele”
ryhtyi johtamaan myös uudelleen kokoamaansa Dallapétä, mikä päätettiin lopettaa
vuonna 1955. Sen jälkeen hän perusti oman orkesterin, jossa soitti myös hänen
jalkapalloilijanakin kunnostautunut pianistipoikansa Kai.
Helge Pahlmanin reipas
soittajajoukko esiintyi menestyksellisesti Helsingissä mm. Yrjönkulmassa ja
Alppilavalla, ja nähtiinpä se myös
alkuaikojen tv-lähetyksissä. Sitä vastoin äänilevyjä ”Hele” ei tehnyt koskaan
omissa nimissään, mutta oli paitsi Dallapén myös Bruno Laakon
Lepakot-orkesterin äänityksissä. Ehtipä hän harrastaa myös säveltämistä, minkä
toiminnan tuloksena syntyivät mm. sellaiset kappaleet kuin Talkoojenkka
(joka on myös hänen sanoittamansa), Onnen sävel, Niin monta kertaa,
Iloinen meripoika aalloilla ja ennen muita svengaava Kukkas-swingiä,
joka on jäänyt elämään useampanakin eri levytyksenä.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake (toim.) 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)
Gronow, Pekka & Saunio,
Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo
Kärki – Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )
Rahikainen, Ea 1964:
Georg Malmstén – Duurissa ja mollissa (Kirjayhtymä, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Bruno Laakko ja hänen
orkesterinsa Lepakot: Aleksanterin jazzyhtye / Kissa vieköön 1939
(Columbia DY 278)
Georg Malmstén: Talkoojenkka
1942 (Odeon A 228663)
Georg Malmstén: Iloinen
meripoika aalloilla 1942 (Odeon A 228670)
A. Aimo: Niin monta
kertaa 1946 (Sointu 732)
A. Aimo: Kukkas-swingiä 1946
(Sointu 751)
Vilho Vartiainen: Onnen
sävel 1952 (Philips PH 501)
Vilho Vartiainen: Kukkais-swingiä
1979 (Sauna SAU-LP 257)
Kai Pahlman: Kukkais
swingiä 1986 (EL 11)
Korsuorkesteri: Kukkais
swingiä 1995 (AXR AXRCD 1083)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake (toim.) 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)
Gronow, Pekka & Saunio,
Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta
kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin
voittokulku (Fazer, Helsinki)
Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo
Kärki – Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )
Rahikainen, Ea 1964:
Georg Malmstén – Duurissa ja mollissa (Kirjayhtymä, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten
äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
|
|
|
|