BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Helge Pahlman

s. 10.5.1911, Helsinki
k. 7.8.1976, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
AliaksetHele
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika10.5.1911, Helsinki
Kuolinaika7.8.1976, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko (päärooli), orkesterinjohtaja, opettaja
Soittimetharmonikka (pääinstrumentti), tenorisaksofoni, viulu, kitara, banjo
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Kokoonpanot
Dallapé, hanuristi, viulisti, saksofonisti, johtaja 1929-55
Dallapé-opiston oppilasorkesteri, kapellimestari 1933-39
Helge Pahlmanin orkesteri, johtaja, saksofonisti, hanuristi
Muut henkilöyhteydet
Kai Pahlman, pianisti - poika
Viljo Vesterinen, hanuristi - oppilas
Biografia

Helge Pahlman esiintyi ensi kerran julkisesti 5-vuotiaana soittaessaan vanhempiensa kanssa mandoliinia Helsingin työväentalon tansseissa ja kolmisen vuotta myöhemmin hän aloitti viulunsoiton opiskelun konservatoriossa, mistä hän siirtyi Sibelius-akatemiaan. Varsinaisen muusikonuransa nuorukainen aloitti pääkaupungin kahviloissa sekä elokuvateattereissa mykkäfilmien säestäjänä.

Vuonna 1926 siis 15-vuotiaana Pahlman oli jo ammattimuusikko ja kolme vuotta myöhemmin hänet kiinnitettiin maineikkaaseen Dallapé-orkesteriin, missä hän viihtyi neljännesvuosisadan. Hän osoittautuikin pian monipuolisen osaamisensa vuoksi yhdeksi tämän muodostelman tärkeimmistä jäsenistä, sillä hän oli paitsi lahjakas ja monipuolinen soittaja myös Heimolassa toimineen Dallapé-opiston keskein opettaja ja orkesterin harjoitusmestari.

Pahlmanin tuolloisista oppilaista mainittakoon vain Viljo Vesterinen, jonka hän sparrasi mm. harmonikansoiton ensimmäisiin PM-kisoihin. Lisäksi hän toimi opiston suurimmillaan 50-henkisen oppilasorkesterin johtajana ja välirauhan aikana ”Hele” ryhtyi johtamaan myös uudelleen kokoamaansa Dallapétä, mikä päätettiin lopettaa vuonna 1955. Sen jälkeen hän perusti oman orkesterin, jossa soitti myös hänen jalkapalloilijanakin kunnostautunut pianistipoikansa Kai.

Helge Pahlmanin reipas soittajajoukko esiintyi menestyksellisesti Helsingissä mm. Yrjönkulmassa ja Alppilavalla, ja nähtiinpä se myös alkuaikojen tv-lähetyksissä. Sitä vastoin äänilevyjä ”Hele” ei tehnyt koskaan omissa nimissään, mutta oli paitsi Dallapén myös Bruno Laakon Lepakot-orkesterin äänityksissä. Ehtipä hän harrastaa myös säveltämistä, minkä toiminnan tuloksena syntyivät mm. sellaiset kappaleet kuin Talkoojenkka (joka on myös hänen sanoittamansa), Onnen sävel, Niin monta kertaa, Iloinen meripoika aalloilla ja ennen muita svengaava Kukkas-swingiä, joka on jäänyt elämään useampanakin eri levytyksenä.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake  (toim.) 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Gronow, Pekka & Saunio, Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )

Rahikainen, Ea 1964: Georg Malmstén Duurissa ja mollissa (Kirjayhtymä, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 19011945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Bruno Laakko ja hänen orkesterinsa Lepakot: Aleksanterin jazzyhtye / Kissa vieköön 1939 (Columbia DY 278)

Georg Malmstén: Talkoojenkka 1942 (Odeon A 228663)

Georg Malmstén: Iloinen meripoika aalloilla 1942 (Odeon A 228670)

A. Aimo: Niin monta kertaa 1946 (Sointu 732)

A. Aimo: Kukkas-swingiä 1946 (Sointu 751)

Vilho Vartiainen: Onnen sävel 1952 (Philips PH 501)

Vilho Vartiainen: Kukkais-swingiä 1979 (Sauna SAU-LP 257)

Kai Pahlman: Kukkais swingiä 1986 (EL 11)

Korsuorkesteri: Kukkais swingiä 1995 (AXR AXRCD 1083)

Bibliografia ja lähteet

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.) 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Gronow, Pekka & Saunio, Ilpo 1970: Äänilevytieto (WSOY, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )

Rahikainen, Ea 1964: Georg Malmstén Duurissa ja mollissa (Kirjayhtymä, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 19011945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy