Arvi Tikkala oli 30-luvun
neljänneksi eniten levyttänyt suomalainen iskelmälaulaja; häntä enemmän olivat
ahkeroineet studiossa vain Malmsténin veljekset ja Matti Jurva.
Tikkalan yli sata levytystä käsittävä tuotanto syntyi sitä paitsi kyseisen
vuosikymmenen jälkipuoliskolla, jolloin hän oli pitkään H.M.V.:n ainoa
laulusolisti.
Tikkala oli varsinaiselta
ammatiltaan näyttelijä, aloittanut uransa 20-luvun lopulla avustajana Tapanilan
Työväen Näyttämöllä silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, mistä hän oli
siirtynyt Koiton näyttämölle pääkaupunkiin. Ammattinäyttelijä Tikkalasta
kehkeytyi Porin Teatterissa ja hänen varsinainen läpimurtonsa tapahtui
30-luvulla Viipurissa. Sen jälkeen hän ehti näytellä vielä Helsingin
Kansannäyttämöllä ja viimein ennen talvisotaa Tampereella, ennen kuin tuoni
korjasi hänet kesken uran rintamalla vain kymmenen päivää ennen talvisodan
päättymistä.
Levylaulaja Arvi Tikkalasta
tuli 1936 sen jälkeen, kun hän oli valloittanut yleisön hyvä-äänisenä
operettisankarina. Hän osoitti heti kättelyssä hallitsevansa kaikki
musiikkiviihteen lajit nopeista polkista hempeisiin balladeihin, minkä vuoksi
hän sai ikuistettavakseen uusia lauluja tasaisena virtana.
Maaliskuussa -36 Tikkala
äänitti Tukholmassa Sune Waldimirin orkesterin säestämänä Harry Bergströmin sävelmiä
Valentin Vaalan elokuvasta "Vaimoke": nimisävelmän (H.M.V. X 4619) lisäksi
foksin Bula Bula Bula ja valssin Sävelhurmaa (H.M.V. X 4621,
mitkä kaikki kolme saavuttivat suuren suosion. Erikoista on se, että itse
elokuvassa otsikkokappaleen lauloi filmin sankari Tauno Palo, joka ei
kuitenkaan koskaan ikuistanut esitystään äänilevylle.
Tikkalan uraa niin
näyttelijänä kuin levylaulajanakin haittasi se, että hän oli perusluonteeltaan
melkoinen bohemi. Lisäksi talvisota katkaisi tylysti hänen lupaavan uransa,
sillä hän katsoi asiakseen lähteä mukaan rintamalle puolustamaan maataan siinä
missä muutkin suomalaiset. Viimeiset levynsä Arvi Tikkala lauloi keväällä -39
ja viimeisin näistä taltioinneista taisi olla ruotsalaisen Jules Sylvainin
säveltämä sekä nimimerkki Elan eli näyttelijätärkollegansa Eine Laineen tekstittämä Olympia-foxi (H.M.V.
X 6265). Laine vastasi sanoituksesta
myös Tikkalan legendaarisessa levytyksessä Milloin voin luottaa sinuun (H.M.V. A.L. 1409), jossa
säestyksestä huolehtii Eugen Malmsténin johtama Rion tanssiorkesteri
solisteinaan tuolloin vasta 17-vuotias trumpetisti Pauli Granfelt ja
tenorisaksofonisti Holger Christiansson. On sanottu, että tämä äänite kuuluu
soitinsolistiensa vuoksi 30-luvun suomalaisen jazzin merkittävimpiin.
Arvi Tikkala oli vain
33-vuotias kaatuessaan Kollaanjoella 3.3.1940. Näin päättyi 30-luvun
suosituimpiin kuuluneen operettitähden ja levylaulajan ura, mutta jäiväthän
jälkipolville sentään nuo lähes sata äänitettä, joihin mahtuu yhtälailla
jenkkoja, fokseja, valsseja kuin tangojakin – kaikki erinomaisesti tulkittuina.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän
kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten
äänilevyjen taiteilijahakemisto
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Hakasalo, Ilpo 1979:
Malmsténista Marioniin (Tammi, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901–1945
(Suomen äänitearkisto, Helsinki)
