Usko Kemppiä
voisi luonnehtia viihteen renessanssihahmoksi, sillä hän ehti olla mukana niin
monessa. Tämä taisi johtua paljolti hänen taustastaan: hänen isänsä oli näet
poliisimestari, joka joutui siirtymään perheineen virkansa perässä paikkakunnalta toiselle. Kiertolaisuus jatkui
pojan osalta jo nuoruudessa, kun hän pestautui sirkukseen taitovoimistelijaksi.
Sen jälkeen jatkoi ravintolamuusikkona Turussa, soittimenaan viulu.
Kemppi – tai
vielä tuohon aikaan Hurmerinta – ei rajoittunut vain soittamiseen, sillä hän
alkoi jo varhain rustata iskelmiä. Hänen ensimmäiseksi aikaansaannoksekseen
tällä saralla mainitaan vuonna 1927 salanimellä U. Kalanti julkaistu valssi
Itämeri, minkä Raf. Ramstedt lauloi levylle 28.5.1929 (H.M.V. X 3137),
mutta sama solisti oli ikuistanut jo viitisen päivää aikaisemmin Kempin
Lähtövalssin, vaikka sen julkaisunumeron onkin myöhäisempi (H.M.V. X 3161).
Uuden
säveltäjälupauksen ensimmäinen varsinainen täysosuma oli kuitenkin hänen omissa
nimissään julkaisema, Yrjö Haapasen seuraavana vuonna eli 1930 Rajamäen Poikain
eli Dallapén avustamana taltioima unkarilaissävytteinen Laulu
tulipunaisesta ruususta (Columbus 50207), mikä sävelmä opittiin tuntemaan
sittemmin mm. Teijo Joutselan ja Humppa-Veikkojen ikuistamana
(Scandia KS 433) nimellä Tulipunaruusut ja mikä oli 60-luvun alussa pitkään
kaikkein soitetuin sävelmä. Samaa suomalaisittain eksoottista suuntausta edusti
Kempin myöhemmin salanimellä Kalle Kauko rustaama foksi Pustan poika, jonka
Reino Armio levytti alkuvuodesta 1937 (Sonora 5017) ja jota ei pidä sekoittaa
vanhempaan Walter Raen samannimiseen aikaansaannokseen.
Kempin
säveltäjänuran varhaisiin voittoihin kuuluu myös humppafoksi Silmät tummat kuin
yö, minkä hän kirjoitti salanimellä U. Talka ja minkä Kauno Raivio lauloi
levylle Saksassa vuonna 1932 (Polydor S.50257). Laulujen tekeminen oli nuorelle
viulistille hänen omien sanojensa mukaan kuitenkin vain harrastus, sillä
"pääasia oli elämä". Sitä hän harrasti mm. kuulussa taiteilijakahvila
Brondassa, missä hänen harrastuksiinsa kuului muun seurustelun ohessa piirtää
muotokuvia tuon ajan kuuluisuuksista kuten runoilija Uuno Kailaasta.
Kempin alias
Hurmerinnan läheisimpiin ystäviin kuului maineikas kupletööri Rafael
"Rafu" Ramstedt, jonka säestäjänä hän toimi ja joka myös levytti
useita hänen sävellyksiään. 30-luvun puolivälissä Kemppi tutustui sitten pariin
turkulaiseen liikemieheen, jotka olivat päättäneet ruveta tuottamaan kotimaisia
äänilevyjä. He ryhtyivät tallentamaan suomenkielisiä iskelmiä ruotsalaisen
Sonora-yhtiön studiossa ja pestasivat laulusolistiksi porilaiseen lukkariin
Reino Armion sekä äänitysten valvojaksi viulisti Hurmerinnan.Näin syntyi
vuonna 1936 mm. sittemmin ikivihreäksi muodostunut merimiestango Yö Riossa eli
Vanhan merirosvon kapakassa (Sonora 1201).
Ennen pitkää
levyjen kysyntä kasvoi sellaisiin mittoihin, että niiden valmistus päätettiin
siirtää kokonaisuudessaan Turkuun. Hurmerinta-Kempistä leivottiin nyt paitsi
äänitysten valvoja ja kapellimestari myös uuden Sointu-merkin hovisäveltäjä.
Niinpä kaupungin arvokkaan VPK:n talon salissa taltioitiin heti alkajaisiksi
helmikuussa -38 parin viikon aikana peräti 52 sävelmää, joista merkittävin
lienee näin jälkikäteen arvioituna Martti Lohikosken laulama valssi Lennä
lempeni laulu (Sointu 140).
Tässä
vaiheessa Hurmerinta oli ryhtynyt myös sanoittamaan sekä omia että muiden
sävelmiä, kun muiden tarjoamat tekstit eivät tyydyttäneet häntä. Työnäytteeksi
kelvannee vaikkapa hänen vuonna 1936 nimimerkillä F. Voitto riimittelemänsä
käännös ruotsalaisiskelmään "En röd liten stuga" eli Reino Armion
levyttämänä Pieni punainen mökkimme, jonka kääntöpuolella kuultiin saman
solistin laulama ja niinikään Kempin sanoittama amerikkalaisvalssi Kynttilöiden
syttyessä eli Kodin kynttilät (Sonora 5008). Molemmat kappaleethan ovat
säilyttäneet suosionsa nykypäiviin saakka.
Marraskuussa
-39 puhjennut Neuvostoliiton ja Suomen välinen ns. talvisota katkaisi myös Usko
Hurmerinnan uran. Hän joutui Kannakselle, missä syntyi teksti mm. vanhaan
venäläiseen valssiin Elämä juoksuhaudoissa, minkä sekä A. Aimo että Eugen
Malmsten ikuistivat vuonna 1940 (Sointu 301 ja Sonora 3818). Kempin
käsialaa oli myös kummankin edellä mainitun levytyksen kääntöpuolelle joskin
hieman eri asussa tallennettu slowfox Ikävä, sekin myöhempi evergreen.
Hurmerinta
oli sekaantunut 30-luvulla fasismille myönteiseen politiikkaan, minkä vuoksi
hän katsoi aiheelliseksi muuttaa sukunimensä sotavuonna 1943 ikään kuin
varmuuden vuoksi Kempiksi. Rauhan palattua hän teki muutamia tekstejä Toivo
Kärjelle, jolloin syntyi mm. Henry Theelin marraskuussa -45 levylle
laulama suosittu "konsensustango" Hiljaa soivat balalaikat (Rytmi B
2143). Näin menestyksekkäästi alkanut yhteistyö jäi kuitenkin varsin
lyhytaikaiseksi, sillä Kemppi ryhtyi heti kohta kuukausipalkkaiseksi
elokuvakäsikirjoitusten tekijäksi Suomi-Filmille.
Tuloksena
oli viitisensataa lyhytfilmiä ja parikymmentä pitkää elokuvaa, joista yhtenä
ensimmäisistä Linnaisten vihreä kamari vuonna 1945. Vuosikymmenen lopulla
Kemppi oli välillisesti viitoittamassa myös Reino Helismaan uraa, kun
"Repe" levytti keväällä -48 kaksi hänen säveltämänsä tulevaa
klassikkoa: Löylymiesten polkka ja Lapsuuden pihapuu (Rytmi VR 6009).
Iskelmien
rustaaminen jäi Usko Kempin elämässä tässä vaiheessa vähemmälle huomiolle,
mutta ehtipä hän sentään säveltämään musiikin kolmeen täyspitkään filmiin,
joista kannattaa mainita tässä yhteydessä Valentin Vaalan ohjaama Huhtikuu
tulee vuodelta 1953. Kempin työ maamme ainoana kuukausipalkkaisena
elokuvakäsikirjoittajana päättyi 60-luvun alussa, kun televisio sai oikein
toden teolla jalansijan maassamme.
Usko Kempin
meriittilistalta löytyy myös näytelmä Klasi ja merituulet, kolme satunaytelmää
ja lukuisia nuorille suunnattuja kirjoja. Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin
laulujen tekijänä – on sanottu, että vain Toivo Kärki on ollut tällä saralla
tuotteliaampi. Myöhemmillä päivillään hän innostui Lapista ja työsti useita
sikäläisiin maisemiin sijoittuvia romanttisia laulelmia, joita on tulkinnut mm.
Eero Sinikannel kokoelmassaan Kauneimmat Lapin laulut (ESCD 5).
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von &
Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
