Brita
Koivunen arvelee perineensä musikaalisuutensa äidiltään, jolla oli aikoinaan
oma naisorkesteri Helsingissä. Brita itse ponnahti pinnalle vuonna 1954
voittamalla Helsingissä järjestetyn iskelmälaulukilpailun, minkä jälkeen hän päätti suuntautua alalle
oikein tosimielessä ja alkoi ottaa laulutunteja.
Vielä samana
vuonna seurasi
ensilevytys Nainen – mies Börje Lampeniuksen kanssa (Scandia KS 221),
ensiesiintyminen television suositussa "Iskelmäkarusellissa" sekä
kiinnitys vokalistiksi Onni Gideonin orkesteriin. Pian tämän jälkeen
Brita Koivusen siirtyi Olli Hämeen kvintettiin, missä hän viihtyi aina
vuoteen 1958 saakka. Tänä aikana – tarkemmin sanottuna 1956 – hän suoritti myös
läpimurtonsa levylaulajana.
Kyseessä oli
Koivusen Hämeen yhtyeen jäsenistä kootun Ditty Dealers -lauluyhtyeen kanssa
ikuistama single, joka tarjosi kuultavaksi "jazzikkaasti" sovitetut
käännösiskelmät Puukko-Mackie ja Suklaasydän (Scandia KS 247). Nimenomaan
kiekon b-puoli räjäytti pankin, sillä siitä tuli maamme toinen ns. kultalevy ja
se vakiinnutti nuorekkaan Scandia-musiikin aseman uuden amerikkalaistyylisen
iskelmämusiikin esitaistelijana Suomessa. Myöhemmin 50-luvulla syntyi vielä
useita muita menestyslevytyksiä, joista mainittakoon tässä vain toinen klassinen
tuplahitti Sä kaunehin oot / Mustat silmät (Scandia KS 258), Ikkunaprinssi
(Scandia KS 278), Sävel rakkauden (Karuselli SK 3000), Mamma, tuo mies
tuijottaa minua (Scandia KS 297), Kuinka paljon rakkautta (Karuselli SK 3018)
ja Tällaista rakkaus on (Scandia KS 313).
Brita
Koivusen uraa edesauttoi se, että hän oli avioitunut Scandia-musiikin
kakkosjohtajan Paavo Einiön kanssa. Niinpä hänen menestyksensä jatkui vakaana
seuraavalle vuosikymmenelle ja hänet nimettiin Iskelmä-lehden
yleisöäänestyksessä vuoden 1960 suosituimmaksi kotimaiseksi laulajattareksi.
Tuolta ajalta ovat peräisin mm. sellaiset listahitit kuin Käy tanssimaan
(Scandia KS 341), Mua lemmitkö vielä, oi Kustaa? (Scandia 346) ja Troikka
(Scandia KS 373).
60-luvulle
tultaessa Koivunen kiinnostui iskelmien ohessa myös lastenlauluista, joita hän
ikuisti EP:n verran Eino Virtasen kanssa ja joista Polkupyörä (Scandia KS 360)
osoittautui oikeaksi iskelmäksi. Samaan sarjaan voidaan liittää hänen vuonna
1961 Four Cats -lauluyhtyeen kanssa ikuistamansa Saku-Sammakko (Scandia
KS 406) ja koko tuon nuoremmalle kuulijakunnalle suunnatun projektin kruunasi
70-luvun lopulla hänen LP:nsä Unihiekkaa (Rondo ROLP 23).
Brita
Koivunen oli mukana huippuaikoinaan niin televisio-ohjelmissa kuin muutamissa
levytyksissäkin myös parissa mielenkiintoisessa lauluyhtyeessä, joista
kannattaa mainita tässä yhteydessä syksyllä -64 ainoan levytyksensä Hippojen
jälkeen (Scandia KS 559) tehnyt tähtikvintetti Matit ja Maijat, muina
jäseninään Vieno Kekkonen, Laila Kinnunen, Eino Grön ja Kai
Lind. Uransa myöhemmissä vaiheissa Brita esiintyi myös triona suosittujen
aikalaistensa Vieno Kekkosen ja Pirkko Mannolan kanssa, mikä yhteistyö
kulminoitui vuonna 1997 hänen viimeiseksi äänitteekseen jääneessä levytyksessä
Eurosihteeri (Eurorecords EUROCDS 001).
Koivusen
mielimusiikkia oli kuitenkin jazz, minkä puitteissa hänen ihanteitaan ja
esikuviaan olivat Peggy Lee, Anita O’Day ja Mel Tormé. Mieliharmikseen hän itse
ei päässyt levyttämään tämän lajin musiikkia ennen kuin vasta 1985, jolloin
häneltä ilmestyi miehensä Paavo Einiön tuottamana englanninkielinen albumi As
Time Goes By (Rytmi-musiikki RMLP 202).
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Bagh, Peter von &
Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki)
Borg, Jaakko, Melakoski,
Erkki & Vikstedt, Johan (toim.) 1959: Tanssimusiikin vuosikirja 1960
(Fazer, Helsinki
Gronow, Pekka, Lindfors,
Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
