BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Matti Louhivuori

s. 14.9.1928, Heinola
k. 31.8.1977, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiMatti-Lauri Louhivuori
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika14.9.1928, Heinola
Kuolinaika31.8.1977, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli)
Soittimetkitara
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Toivo Kärjen yhtye, laulaja 1951-53
Vaikuttajat
Reino Helismaa
Toivo Kärki
Muut henkilöyhteydet
Hertta Väkeväinen, Metro-tytöt,vaimo
Leo Heinonen, vaimon siskon mies, manageri
Biografia

Matti Louhivuorella ei ollut mainittavampaa musiikillista taustaa, kun hän saapui Helsinkiin löytääkseen itselleen leipätyön ja opiskellakseen siinä sivussa kitaransoittoa. Hän pääsikin osuusliike Elantoon autonkuljettajaksi ja otti sitten yhteyttä Reino Helismaahan, jonka hän tunsi vanhastaan nimeltä.

Eihän Repestä ollut tietenkään kitaransoiton opettajaksi, mutta hän kiinnostui tulokkaan lauluäänestä ja opasti nuoren miehen edelleen yhteistyökumppaninsa Toivo Kärjen pakeille Musiikki-Fazerille. Kärki kiinnostui tästä luonnonlahjakkuudesta välittömästi ja järjesti Louhivuoren saman tien levyttämään sekä pestasi hänet myös orkesterinsa laulusolistiksi. Lisäksi Louhivuori ryhtyi ottamaan kitaratunteja alan tuolloiselta ykkösmieheltä Ingmar Englundiltä.

Ensimmäisen äänilevynsä (Rytmi R 6116) Matti Louhivuori teki 1951. Kappaleet olivat Kärjen säveltämä jenkka Muhoksen Mimmi ja Martti Ounamon Kaksi ystävää. Esityksistä tulikin heti varsin suosittuja, joten ne varmistivat tulokkaalle myös jatkuvuuden tällä saralla. Niinpä vielä samana vuonna ilmestyivät myös sellaiset menestyslevytykset kuin Reppu ja reissumies (Decca 5139) ja Kulkurin iltatähti 1951 (Rytmi R 6119).      

Vuosina 1952-53 Louhivuori oli mukana nimekkäässä kiertueryhmässä, johon kuuluivat hänen lisäkseen Kärki, Helismaa, Esa Pakarinen, Henry Theel ja Pärre Förars. Seurue kiersi huvipaikkoja isolla autolla, jota kuljetti Louhivuori ilman mitään lisäkorvausta. Myöhemmin hän toimi samoissa tehtävissä mm. Seija Lampilan, Tapio Rautavaaran ja Metro-tyttöjen kanssa. Tällöin Louhivuori myös solmi avioliiton Metro-tytöissä laulaneen Hertta Väkeväisen kanssa ja vuonna 1953 syntyi yhteistyönä nostalginen äänite Vanhan myllyn taru (Rytmi R 6172). Kyseessä oli itse asiassa ns. "tuplahitti", sillä levyn toisella puolella kuultiin tukkilaisaiheinen Me tulemme taas. Samana vuonna siis 1953   ilmestyi myös Kärjen ja Helismaan ideoiman Uutta ja vanhaa -hupailusarjan ensimmäinen taltiointi (Rytmi R 6189) esiintyjinään Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen.

Vuotta myöhemmin Louhivuori nähtiin ensi kerran valkokankaalla elokuvassa "Minä soitan sulle illalla", missä hän laulaa myös filmin levytyksenäkin (Decca SD 5171) suuren suosion saavuttaneen otsikkosävelmän. Vuonna 1959 Matti Louhivuori vilahtaa myös populaarimusiikin kannalta mielenkiintoisessa iskelmäelokuvassa "Suuri sävelparaati" ja onpa hän mukana vuotta myöhemmin eräiden aikalaistensa seurassa myös hupailussa "Mullin mallin".

Metro-tyttöjen lopetettua toimintansa 50-luvun lopussa Louhivuori jatkoi keikkailua solistina ja varsinaista leipätyötään autonkuljettajana. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä hän sai havaita niin monien muiden vanhojen laulajasuosikkien tavoin aikansa olevan lopussa. Hän teki vielä muutamia levyjä sekä omiin nimiinsä että muutaman muun laulajan kuten Lasse Kuuselan kanssa ja keikkaili mm. Humppa-Veikkojen solistina.

70-luvulla alkoi liiallinen alkoholinkäyttö vaikeuttaa Matti Louhivuoren siinä määrin, että Toivo Kärjen oli peruttava viimeiset hänen laulettavakseen suunnitellut levytykset. Niinpä Louhivuoren viimeiseksi tallenteeksi jäi keväällä -75 Harry Aaltosen johdolla nauhoitettu LP Maailman Matti (Rytmi RILP 7101), joka tarjosi kuultavaksi vanhoja tuttuja sävelmiä hänen tulkitsemanaan.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki Siks oon mä suruinen (Tammi, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Sanottua

"Hän kuoli todennäköisesti liikaan alkoholinkäyttöön. Hän oli hyvin sympaattinen ja ihmisläheinen tyyppi. Tulimme hyvin toimeen." (Toivo Kärki: Siks’ oon mä suruinen. Tammi 1982)

Valikoitu diskografia

Matti Louhivuori: Muhoksen Mimmi / Kaksi ystävää 1951 (Rytmi R 6116)

Matti Louhivuori: Reppu ja reissumies 1951 (Decca 5139)

Matti Louhivuori: Kulkurin iltatähti 1951 (Rytmi R 6119)

Matti Louhivuori: Me tulemme taas 1953 (Rytmi R 6172)

Matti Louhivuori ja Metro-tytöt: Vanhan myllyn taru 1953 (Rytmi R 6172)

Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen: Uutta ja vanhaa 1 1953 (Rytmi R 6189)

Matti Louhivuori ja Metro-tytöt: Mummon kaappikello 1954 (Decca SD 5244)

Matti Louhivuori ja Reino Helismaa: Uutta ja vanhaa 9 1955 (Rytmi R 6252)

Matti Louhivuori: Minä soitan sulle illalla 1955 (Decca SD 5171)

Matti Louhivuori ja Lasse Kuusela: Kaksipa poikaa Kurikasta (sikermä) 1966 (Rytmi R 6565)

Matti Louhivuori: Maailman Matti (LP) 1975 (Rytmi RILP 7101)

Bibliografia ja lähteet

Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki Siks oon mä suruinen (Tammi, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy