s. 0.0.1922 - 0.0.0, Helsinki

Selvis 3/2000 lehden artikkeli (Pale Saarinen)
http://www.elvisry.fi

Pekka Jalkasen artikkeli (suomenkielisillä sivuilla)
http://www.fimic.fi

Ingmar Englundin orkesteri, basisti sota-aika
Ossi Aallon orkesteri, basisti 1945-1948
Onni Gideonin orkesteri, pianisti 1948-1952
Erik Lindströmin yhtye, johtaja 1952-1965

Sauvo Puhtila, sanoittaja
Vuokko Lindström, vaimo, sanoittaja
Juha Vainio, sanoittaja
Martti Innanen, sanoittaja
Aappo I. Piippo, sanoittaja
Matti Viljanen, sovittaja
Ossi Malinen, sovittaja
Arthur Fuhrmann, sovittaja
Pentti Lasanen, sovittaja
Sven-Erik Nygård, sovittaja

Erik Lindström syntyi Helsingissä 29.5.1922. Vaikka hän onkin asunut ja työskennellyt Suomessa, hän on aina pysynyt Ruotsin kansalaisena. Lindströmin ensimmäinen soitin oli viulu, mutta myöhemmin hän on soittanut bassoa, pianoa, vibrafonia ja harmonikkaa.

Lindström opetteli soittamaan korvakuulolta, eikä ottanut korviinsa isänsä kehotuksia nuottien opiskelusta. Vasta Ingmar Englundin orkesteriin liityttyään 40-luvun alussa hän joutui vihdoin kysymään isältään nuotinluvun opetusta. Kuulonvarainen opiskelu on antanut Lindströmille erinomaisen monipuoliset muusikon kyvyt, joiden ansiosta hän oli varsinkin 50-luvulla yksi käytetyimmistä studiomuusikoista.

Lindström tutustui 1940-luvun alussa Cotton Club -tanssikoulussa swing-tyyliseen jazziin, jota hän soitti muiden samanhenkisten nuorten, kuten Furmanin veljesten ja Herbert Katzin kanssa. Hän myös soitti bassoa Ingmar Englundin orkesterissa. Sodan jälkeen Lindström oli basistina Ossi Aallon kuuluisassa big bandissa vuosina 1945–48. Tämän jälkeen oli vuorossa pianistin palli Onni Gideonin kvintetissä vuosina 1948–52.

Lindströmin omaa nimeä kantanut yhtye toimi vuodesta 1952 aina vuoteen 1965 saakka. Monipuolinen Lindström soitti omassa yhtyeessään vibrafonia. Yhtyeen laulusolisteina toimivat mm. Annikki Tähti, Irmeli Mäkelä, Helena Siltala ja Erkki Liikanen. Lindströmin yhtye oli oman aikansa taitavimpia jazzyhtyeitä, ei vähiten Antero Stenbergin ja Kalle Kaartisen saksofonien ansiosta.

Lindströmin ensimmäinen levytetty iskelmä oli Armi vuodelta 1952. Sitä ennen hän oli jo säveltänyt joitakin jazzkappaleita. Valtaisa menestys oli Annikki Tähden laulama Muistatko Monrepos’n (1955), josta tuli Suomen ensimmäinen kultalevy. Muita 50-luvun menestyksiä olivat mm. Helena Siltalan laulamat Pikku midinetti, joka oli peräti 14 viikkoa Yleisradion listaykkösenä, Ranskalaiset korot ja Etkö uskalla mua rakastaa.

Vuonna 1964 Lindström perusti yhdessä Rolf Kronqvistin kanssa Finndisc-levy-yhtiön, joka toimi vuoteen 1971 saakka. Yhtiön löytöihin kuuluivat mm. Juha Vainio, Martti Innanen ja Irwin Goodmanin. Suuren suosion saavuttanut Irwin ostettiin pian Fazerille, ja myös Vainio siirtyi 60-luvulla Fazerin leipiin. Innaselle ja Vainiolle Lindström sävelsi nimimerkillä ”P. Naseva” lukuisia humoristisia lauluja.

Lindström vietti 1970-luvulla useimmiten talvikaudet Floridassa. Amerikan maisemat eivät antaneet hänelle juurikaan inspiraatiota säveltämiseen. Suomeen palattuaan hän on kuitenkin taas jatkanut säveltämistä aina näihin päiviin saakka.

Lindström kuuluu ikäpolvensa taitavimpiin jazzmuusikoihin. Hänet esimerkiksi valittiin usein säestämään amerikkalaisia ja ruotsalaisia jazztähtiä näiden vieraillessa Suomessa. Säveltäjänä Lindström eroaa suomalaisen perusiskelmän valtavirrasta, sillä hän on aina pyrkinyt sijoittamaan sävelmiinsä joitakin jazzmausteita, joiden ansiosta hänen iskelmissään on persoonallinen ja selvästi suomalaista perusiskelmää kansainvälisempi tunnelma.

Lindström käyttää jazzmausteita kuitenkin hillitysti, jotta hänen iskelmänsä saavuttaisivat myös suuren yleisön. Hän onkin noudattanut sävellystyössään samaa periaatetta kuin Toivo Kärki, jonka mielestä "hyvä ralli on aika yksinkertainen". Esimerkiksi Lindströmin melodiat ovat helposti laulettavia, sillä niiden ääniala on varsin suppea eikä niissä ole juurikaan kromaattisia muunnesäveliä. Myös kappaleiden muotorakenteet ovat selkeitä, ja ne perustuvat useimmiten amerikkalaisen populaarisävelmän standardimuotoihin.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Jalkanen, Pekka 1992: Pohjolan yössä (Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, Helsinki)

Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003: Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki (WSOY, Helsinki)

Henriksson, Juha (2003) "Persoonallista ja perinteistä – Erik Lindströmin iskelmien melodiamotiivit." Etnomusikologian vuosikirja 15. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura. Ss. 155–168.

Henriksson, Juha (2002) "Siniset sävelet Erik Lindströmin iskelmissä". Musiikin suunta 2/2002.

Muikku, Jari 2001: Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto. (Gaudeamus, Helsinki)

"Isä sanoi joskus, että sinulle pitäisi opettaa nuotteja, mutta minä en ollut kiinnostunut, sillä minä halusin mennä ulos leikkimään tai tekemään jotain muuta. Hän sanoi, että soitetaan nyt tämä kappale ja yritti selostaa sitä. Minä sanoin isälle, että soita sinä se kerran läpi. Sitten kun hän soitti sen, niin minä soitin sen heti perään. Minä sanoin, että minkä takia minun pitäisi osata nuotit, sillä nythän minä osaan tämän kappaleen. Isä oli silloin aina vihainen!"

Erik Lindströmin haastattelu 1989, haastattelijana Jukka Haavisto

The Finnish All Stars: Pakaste 1951 (Decca SD 5165)

Olavi Virta: Armi 1952 (Scandia KS 202)

Olavi Virta: Kylmä rakkaus 1954 (Decca SD 5239)

Annikki Tähti: Muistatko Monrepos'n 1955 (Scandia KS 238)

Helena Siltala: Etkö uskalla mua rakastaa 1956 (Blue Master BLU 506)

Helena Siltala: Pikku midinetti 1958 (Blue Master BLU 530)

Helena Siltala: Ranskalaiset korot 1959 (Blue Master BLU 547)

Erik Lindströmin kvintetti: Eric's Tune 1959 (Fazer 0630-11273-2)

The Adventures: Letkajenkka 1963 (Safir S 107)

Eero ja Jussi (Raittinen): Tahdon saaren 1965 (RCA FAS 930)

Juha Vainio: Juhannustanssit 1965 (Safir S 130)

Juha Vainio: Herrat Helsingin 1966 (Safir S 142)

Martti Innanen. Elsa, kohtalon lapsi 1967 (Safir S 146)

Martti Innanen: Urjalan taikayö 1967 (Safir S 151)

Ykä ja Muska (Babitzin): Senhän sanoo järkikin 1975 (Love Records LRS 2043)

Erik Lindström: No money, no music 1975 (Love records LRLP 127)

Antti Sarpila: Hellästi 1986 (El el 11)

Espoo Big Band: Bass ace 1987 (Rytmi-musiikki RMCD 204)

Eino Grön: Soi yössä hiljaa bandoneon 1991 (Tatsia CD 044)

Kaffilajengi: Union blues 1997 (Multibase MBA 003)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Jalkanen, Pekka 1992: Pohjolan yössä (Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, Helsinki)

Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003: Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki (WSOY, Helsinki)

Henriksson, Juha (2003) "Persoonallista ja perinteistä – Erik Lindströmin iskelmien melodiamotiivit." Etnomusikologian vuosikirja 15. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura. Ss. 155–168.

Henriksson, Juha (2002) "Siniset sävelet Erik Lindströmin iskelmissä". Musiikin suunta 2/2002.

Muikku, Jari 2001: Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto. (Gaudeamus, Helsinki)