BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Veikko Lavi

s. 23.4.1912, Kotka
k. 22.5.1996, Hamina

Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiToivo Veikko Lavi
SalanimetKai Von Ämberg
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika23.4.1912, Kotka
Kuolinaika22.5.1996, Hamina
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Soittimetlaulu
Ääninäytteet
Veikko Lavi: Hunajainen tango 1952
säv. Viljo Ylönen / san. Veikko Lavi
Tähti RW 473 / Helmi 440142

Linkit
diskografia, koonnut Veikko Tiitto
http://www.veikkotiitto.fi/veikkol.htm
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Viljo Ylönen, säveltänyt useita Lavin esittämiä kappaleita
Biografia

Toivo Veikko Lavi syntyi 23. huhtikuuta 1912 Kotkassa Wilhelm (Ville) ja Ida Lavin kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorimpana. Etunimi Toivo kuvasteli uskonnollisten vanhempien toiveita siitä, että pojasta tulisi pappi, mutta toive papin urasta haihtui ja nimeksi vakiintuikin Vepa. Vaikka Veikko-poika ei ryhtynytkään uskonnollista sanomaa julistamaan, niin omaa sanomaansa kuitenkin. Pienestä pitäen hän nimittäin tunsi tarvetta pukea ajatuksensa runomuotoon, kuvata elämää sellaisena kuin hän sen itse ympäristössään näki ja koki. Laulu Nälkälinna kertookin juuri Vepan lapsuusajan elämästä Hovinsaaressa, jossa sijaitsevia vuokrataloja kutsuttiin tuolla nimellä. Vaikka asunto olikin nykyisen mittapuun mukaan varsin vaatimaton, kylmän eteisen lisäksi keittiö ja kamari, niin sen ajan oloissa ylimääräinen kamari oli jo työläisperheessä ylellisyyttä.

Kansalaissodan aika v. 1918 syöpyi Vepan mieleen lähtemättömästi. Tuon ajan muistoista syntyi 1980-luvun alussa LP-kokoelma Punaiset ja valkoiset.

Vepa liittyi 15-vuotiaana suojeluskuntaan päästäkseen sen kuoroon. Hänestä tuli kuoron ensimmäinen basso, koska laulajista oli puutetta, vaikka äänensä puolesta olisikin sopinut paremmin toiseksi tenoriksi. Levylaulajista Vepa ihaili eniten J. Alfred Tanneria, jonka kupleteissaan viljelemä rikas suomen kieli vaikutti Vepaan syvästi.

Myös urheilu kiinnosti. Vepa löysi omaksi lajikseen kuulantyönnön ja hän edustikin Urheiluseuraansa Kotkan Intoa Suomenmestaruuskilpailuissa Raumalla v. 1929 kunniakkaasti, vaikka ei mitalisijoille päässytkään. Kymenlaakson paras kuulantyöntäjä hänestä kuitenkin tuli.

Kesän 1932 tuntoja töissä Kotkan satamassa Vepa on tallentanut lauluunsa Lasijauholaivakeikka. Vepan mukaan satamatöistä, uitoista ja hätäaputöistä osaavat tehdä romanttisia lauluja vain ne, jotka eivät itse ole näitä töitä tehneet. Kuitenkin Vepan laulu Satamassa tapahtuu sisältää runsaasti huumoria. Tässäkin kuvastuu tuon ajan henki: kun muut keinot loppuivat, otettiin huumori avuksi.

Vuonna 1938 Vepa oli opiskelemassa Viipurin sahateollisuuskoulussa. Sen ajan tuntoja kuvaa laulu Kesä ennen sotaa. Vepan talvisotareissu katkesi haavoittumiseen, hän nimittäin haavoittui vaikeasti oikeaan käteen Suvannon Keljassa 19. helmikuuta 1940. Talvisodan muistelmiin liittyykin läheisesti laulu Suvannon jäällä.

Valmistuttuaan sahateknikoksi Vepa pääsi Metsäkeskukselle työnjohtajaksi. Kesällä hän kuitenkin sai kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin ilmatorjuntatykistöön Uttiin ja sieltä myöhemmin siirron Haminaan. Vepan sota päättyi kuitenkin taas lyhyeen; aikoinaan kolmiloikassa vammautunut jalka vaivasi pahasti ja niinpä hän pääsi kotirintamalle Metsäkeskuksen töihin. Sodan loppuvaiheista Hennalan motissa Lahdessa Vepa on kirjoittanut myöhemmin ensimmäisen romaaninsa Sankaripinnari (Tammi, 1985).

Sodan jälkeen alkoi vuosia kestänyt vaellus työ- ja asuinpaikasta toiseen. Aluksi Vepa työskenteli vuoden verran lautatarhan hoitajana Viialassa, sitten lyhyen aikaa Joensuussa Rauma-Repola Oy:n sahalla ja Torniossa Pohjolan Puu ja Rakennus Oy:llä. Kaikilla paikkakunnilla Vepa vapaa-aikoinaan osallistui innokkaasti paikallisten työväenteatterien toimintaan. Vuosi vierähti Torniossa, josta matka jatkui Kemiin Lapin Puunjalostus Oy:n toimitusjohtajaksi. Lapin-vuosia kuvaavat laulut Lapsuuskoti Kuusamossa ja Jänkä-Aapon joulu.

Runsaat kaksi vuotta Vepa perheineen jaksoi viihtyä Lapissa. Sieltä tuli muutto Järvenpäähän 1948 ja sieltä edelleen Mankalaan. Tällöin Vepa lähti ensi kertaa koelaulutilaisuuteen Fazerille. Varsinkaan siellä liian persoonallinen ja lauluntekijänä lahjakas Vepa ei päässyt läpi, sillä Fazer-yhtiön voimakaksikko Toivo Kärki ja Reino Helismaa halusivat itse huolehtia silloin Suomen musiikkimaun kehityksestä. "Hyvät sanat, huono sävel," kommentoi Kärki, johon Helismaa vastaavasti totesi:"Hyvä sävel mutta huonot sanat."

Kuitenkin Vepa oli päättänyt samalla reissulla hankkia levytyssopimuksen ja otti yhteyttä Westerlundille. Hän sai aikaan yhtiön johtaja Herman Sjöblomin kanssa sopimuksen neljän laulun levyttämisestä. Ensimmäisen levynsä Tavallinen rellu / Mies Mekkonen Vepa levytti vuonna 1950. Levy ilmestyi heti seuraavan vuoden puolella. Samassa tilaisuudessa äänitettiin myös kappaleet Kymin jenkka ja Ukkomiesten polkka. Levyjen säestyksestä huolehti Viljo Ylönen yhtyeineen.

Laulusta Tavallinen rellu muidostuikin Vepan tavaramerkki, hän rupesi esiintymään keikoilla taiteilijanimellä Rellu. Vielä tuossa vaiheessa Vepa ei kuitenkaan uskaltanut heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi levytysten ja keikkojen varaan. Hän toimi myyntiedustajana Kouvolasta käsin myyden ensin Heves-sukkia ja myöhemmin kankaita Erkki Helki Oy:ssä. Kuitenkin vasta Vepan kolmas levy Kotkan Kerttu vahvisti hänen paikkansa 50-luvun alun keikkasuosikkien joukossa. Levyä myytiin peräti 26 000 kappaletta ja se komeili Rytmi-lehden Mitä Suomi soittaa -tilaston kärjessä alkuvuodesta 1952. Myöhemmin levyä Kotkan Kerttu on myyty vielä ainakin 10 000 kappaletta lisääkin. Kultalevyä Vepa ei koskaan ole saanut eikä koskaan sellaisesta välittänyt. Omien sanojensa mukaan hän halusi tehdä musiikkia älykkäille ihmisille ja kultalevyn saaminen olisi ollut massan joukkoon joutumista. Vepan viimeinen levytys Westerlundille oli Laulajan testamentti (1953).

Vuodet 1951-1954 kuluivatkin kiertueilla. Tämän ajan Vepa oli jo päätoimisena laulajana. Säestäjänä toimi aluksi hanuristi Veikko Ahvenaisen yhtye sekä myöhemmin Reino Laitinen yhtyeineen. Laitisen yhtyeen hajottua Vepa kokosi oman yhtyeensä Löysäranteet. Kiertueilla Vepa esitti parodioita ja imitoi, monipuolinen lahjakkuus kun oli. Kiertueet suuntautuivat pitkälle Pohjois-Suomeen Lapin läänin Kemijärveä myöten. Ahkera keikkailu oli myös kuluttavaa. Vuonna -54 Vepa joutuikin äänen menetyksen takia perumaan tulevat keikkansa.

Vepa kuitenkin yritti pysytellä työelämässä mukana. Seuraava vuosi vierähti Viiala-yhtiön sosiaalipäällikkönä. Vuosina 1955-56 Vepa levytti vielä Levytukku Oy:n Triola-merkille muutamia levyjä, minkä jälkeen levylaulaja Veikko Lavin ääni hiljeni kahdeksitoista vuodeksi.

Vuonna 1955 Vepa muutti Kymin kunnan Jäppilän kylään ja perusti kanalan. Yksityisyrittäjän arki tuli kuitenkin eteen ja pian Vepa oli pahassa verokierteessä. Kanalan hoitamisen ohella hän joutui kulkemaan kunnan hätäaputöissä. Tässä vaiheessa syntyivät muiden muassa laulut Turvelinko sekä Varis ja valtion varatyömies. Vaikka työtä oli paljon, Vepa ehti kirjoittaa tuona aikana paljon uusia lauluja, mistä oli hyötyä hänen myöhemmällä urallaan.

Tuo ura aukeni vuonna 1968, silloin Yleisradion musiikkiosaston päällikkö Pekka Gronow löysi Vepan edellisellä vuosikymmenellä äänitetyt levyt Yleisradion kellarista, jonne ne oli varmuuden vuoksi kätketty, että kukaan ei erehtyisi niitä soittamaan. Yleisradiossakin elettiin silloin jo uuden suvaitsevaisuuden aikaa, ja vaikutti siltä, että myös Veikko Laville ja hänen musiikilleen olisi kysyntää. Äänilevyjä ei enää luokiteltu kuten ennen ja aikaisemmin halveksittu kevyt musiikkikin alkoi olla soittokelpoista. Sen arvo alettiin vähitellen huomata.

Veikko Lavin tapaaminen Jäppilässä oli Gronowille myönteinen yllätys, Vepalla oli kymmeniä uusia lauluja valmiina. Tässä vaiheessa heräsi myös Toivo Kärki. Fazerilla nimittäin tarvittiin uusia lauluntekijöitä. Niinpä jo kuukauden kuluttua 5.12.1968 Vepa lauloi Fazerille kaksi uutta lauluaan Kaljahanat aukes ja Pienen pieni kirje. Seuraavan vuoden puolella ilmestyikin hänen ensimmäinen pitkäsoittolevynsä Veikko Lavi. Seuraavina vuosina Vepa teki Fazerille vielä neljä kokoelmaa. Vuonna 1979 hän vaihtoi levy-yhtiötä Fazerilta Discophonille. Ensimmäinen Discophon-kokoelma Ruusuja ja risuja ilmestyi vuonna 1980. 

Veikko Laville myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1975, mutta uusia lauluja syntyi koko ajan. Ikävuosien karttumista ei äänessä huomannut, joten Vepa myös levytti sangen ahkerasti sekä kävi silloin tällöin myös esiintymässä eri puolilla Suomea. Discophonin lopettaessa vuonna 1988 Vepa oli ehtinyt tehdä yhtiölle viisi LP-kokoelmaa, kolme omissa nimissään ja kaksi sota-ajan kokoelmaa Ystävät ja viholliset sekä Syylliset ja syyttömät yhdessä muiden solistien kanssa.

Vuonna 1988 Vepa levytti vielä EMI-levymerkille albumin Elämäni kronikka. Vuosina 1986 -1991 ilmestyi jo mainitun Sankaripinnarin lisäksi vielä kolme Veikko Lavin kirjoittamaa kirjaa, niistä viimeinen Sataman valot ja varjot vuonna 1991. 1990-luvulla ilmestyi vielä Audiovoxin toimesta kaksi CD-albumia, Tunnen kuuluvani tähän maahan (1992) ja Päivä kerrallaan (1994).

Veikko Lavi kuoli 22. toukokuuta 1996 sydänkohtaukseen Kotkassa. Hän oli 84-vuotias.

Veikko Lavi on ollut suomalaisessa viihdemusiikissa erikoinen ilmiö. Hänen tyyliään ei nimittäin voi luokitella ns. tavalliseen iskelmämusiikkiin kuuluvaksi. Toisaalta se ei edusta myöskään perinteistä käsitystä kansanmusiikista, puhumattakaan että se edustaisi ns. korkeakulttuuria. Lähinnä Veikko Lavin tyyli omalta osaltaan jatkaa vanhaa suomalaista kuplettiperinnettä. Tässä yhteydessä voidaan puhua ketjusta J. Alfred Tanner - Matti Jurva - Veikko Lavi.

Veikko Lavista kupletti sai arvoisensa jatkajan, mutta valitettavasti suomalaisen kuplettilaulun lähes vuosisatainen perinne katkesi samalla kuin hänenkin elämänsä. Jatkajaa ei ole löytynyt, eikä nykyinen kaupallisuuteen perustuva massaviihde taida kuplettia juurikaan arvostaa.

Useimmiten Veikko Lavi myös sävelsi itse omat laulutekstinsä. Säveltäjänä Veikko Lavia voidaan lähestyä kahdestakin eri näkökulmasta. Toisaalta hänen sävellyksissään on selvä kansanmusiikin vaikutus, toisaalta niissä myös on havaittavissa omintakeinen, suorastaan mestarillinen ja tarkkaan harkittu melodian kuljetus. Esim. Leivän ylistys on alunperin pohjalaista pelimannimusiikkia, kun taas esim. Tunnen kuuluvani tähän maahan sekä Prinsessan sukkanauha edustavat selvästi slaavilaista musiikkiperinnettä. Laulussa Auttakaa Valtsua voidaan kuulla kansanlaulu Saunavihdat. Tosin Veikko Lavi, kuten jo todettiin, osasi tehdä itsekin hienoja, voisi jopa sanoa, ikivihreitä melodioita, joita tulevat sukupolvetkin varmasti arvostavat. Näitä ovat esim. Kotisaareni, Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja Joulutango.

Koko luomiskautensa ajan Veikko Lavi kuitenkin oli uskollinen omalle tyylilleen. Omien sanojensa mukaan hän teki lauluja älykkäille ihmisille, huumorilla ja tunteella. Hän ei halunnut uhrata luomistyönsä hedelmiä kaupallisuuden alttarille. Siinä suhteessa hän kelpaa esimerkiksi kenelle vain lauluntekijälle. Lavi pyrki lauluissaan kuvaamaan tavallisen ihmisen elämää sellaisena kuin hän sen itse oli aikoinaan nähnyt (Limperin Hilma, Isän kädet, Lasijauholaivakeikka). Mutta vaikka elämä joskus olikin kovaa, huumoria ei silti sopinut unohtaa, siksi suuressa osassa Vepan lauluista on myös annos huumoria mukana. Myös viime vuosisadan sota-aikojen tapahtumat Veikko Lavi ikuisti laulujen muotoon kolmen LP-kokoelman muodossa. Evakon laulu on eräs Anneli Saariston suosituimmista levytyksistä ja kenties Lavin tunnetuimpia lauluja.

Valikoitu diskografia

Veikko Lavin levyttämiä kappaleita:

Veikko Lavi: Limperin Hilma 1986. Säv. & san. Veikko Lavi. Oodi 9105 cd.

Veikko Lavi: Väärä vitonen 1986. Säv trad, sanat Veikko Lavi. Oodi 9105 cd.

Veikko Lavi: Ruusuja lurjukselta 1986. säv. Pentti Viherluoto, san. Veikko Lavi. Oodi 9105 cd.

Veikko Lavi: Laulajan testamentti 1986. Säv. & san. Veikko Lavi. Oodi 9105 cd.

Veikko Lavi: Jokainen ihminen on laulun arvoinen 1976. Säv. & san. Veikko Lavi. Fazer Records 0630-15643-2.

Veikko Lavi: Kaljahanat aukes 1968. Säv. & san. Veikko Lavi. Fazer Records 0630-15643-2.

Veikko Lavi: Sukuvika suksi ei luista 1974. Säv. & san. Veikko Lavi. Fazer Records 0630-15643-2.

Veikko Lavi: Serenadi hetekalle 1978. Säv. & san. Veikko Lavi. Fazer Records 0630-15643-2.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy