Veikko Lavi syntyi Kotkassa 23.4.1912.Veikko Lavin musiikillinen ura oli kaksivaiheinen. Lavi äänitti
ensimmäisen äänilevynsä keski-ikäisenä vuonna 1951. Lavin ensimmäinen
levytysperiodi kattoi vuodet 1951-56 –
ajanjaksolta ovat peräisin muun muassa hänen kappaleensa Kotkan
Kerttu (joka on vuonna 1952 Suomessa eniten myyty äänilevy), Gabriel,
Kotisaareni sekä Linja-automatka eli sinhvoonia Armiitalle.
Viisikymmentäluvulla hän myös kävi ahkerasti esiintymässä ympäri Suomea.
Kuusikymmentäluvulle tultaessa Lavi oli mennyt pois muodista ja hän
joutui
siirtymään musiikin parista muihin tehtäviin, muun muassa
kanafarmariksi,
ojankaivajaksi, uittajaksi ja varastotyöläiseksi. Kuusikymmentäluvun
lopulla Lavista kiinnostuttiin jälleen ja hänen vanhat levynsä
alkoivat taas soida
radiossa. Uuden tulemisen seurauksena Lavi pääsi jälkeen levyttämään ja hän tekikin vielä
satoja lauluja kuten Kaljahanat aukes, Jokainen ihminen on
laulun arvoinen, Silakka-apajalla, Serenadi hetekalle ja Sukuvika
– suksi ei luista.
Monet Veikko Lavin kappaleet kertovat yhteiskunnan heikko-osaisista. Lavin
kappaleet ovat konstailemattoman kansanomaisia, kantaaottavia ja viihdyttäviä.
Veikko Lavin tuotannossa menneen ajan nostalgia yhdistyy
työläisammattien raskauden ja karuuden kuvaamiseen.
Veikko Lavi on
huumorituotannossaan aina tavallisen ihmisen puolella, ”herrat” ja muut
”byrokraatit” sen sijaan saavat kuulla kunniansa.
Veikko Laville myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1975. Hän
keikkaili ahkerasti vielä eläkeikäisenä ja
julkaisi viimeisen levynsä 80-vuotiaana. Veikko Lavi kuoli Kotkassa
22.5.1996.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja.
Keuruu: Otava. Ss.233–237
Maarit Niiniluoto, 2004. ”Rillumarei oli jätkien sankaruuden aikaa”.
Teoksessa Suomi soi 1. Tanssilavoilta
tangomarkkinoille. Toim. Gronow , Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman
Jake. Helsinki: Tammi. Ss.168–175.
