BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Jaakko Salo

s. 22.2.1930, Viipuri
k. 13.6.2002, Helsinki

Teksti Pekka Nissilä
Perustiedot
Nimet
AliaksetJakke
SalanimetE. Metsä
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika22.2.1930, Viipuri
Kuolinaika13.6.2002, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolittuottaja/sovittaja (päärooli), säveltäjä, kapellimestari
Soittimetpiano (pääinstrumentti), harmonikka, vibrafoni
Ääninäytteet
Marjatta Leppänen: Aamu niityllä 1975
säv. Jaakko Salo / san. Jukka Virtanen
Rondo ROLP 09 / Fazer 0630-12387-2


Linkit
Yle Teema. Sininen laulu. Suomen taiteiden tarina. von Bagh, Peter: Jaakko Salo
http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=339
Selvis 2/2000. Laitinen, Kikka: Soittaja ja herrasmies - Jaakko Salo.
http://www.elvisry.fi/022000/salo.html
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Eino Virtanen
Esko Linnavalli
Nacke Johansson
Erkki Melakoski
Olli Heikkilä
Sauvo Puhtila
Kari Tuomisaari
Juha Vainio
Pertti Reponen
Jukka Virtanen
Raul Reiman
Muut henkilöyhteydet
Laila Kinnunen
Eino Grön
Reijo Taipale
Olavi Virta
Georg Malmstén
Pedro Hietanen
Anneli Sari
Vieno Kekkonen
Tapani Kansa
Kirka
Danny
Annikki Tähti
Esa Pakarinen
Biografia

Jaakko Salo oli keskeisimpiä vaikuttajia sodanjälkeisessä musiikkimaailmassamme. Hän toimi Scandia-yhtiön levytyspäällikkönä 1950-luvun lopulta alkaen  ja oli merkittävimpiä vaikuttajia ns. jazziskelmän kehittymisessä maassamme. Tämän suuntaisen iskelmän parissa esiin tulleista solisteista erityisesti Laila Kinnunen löi läpi nimenomaan Salon johdolla. Mutta monipuoliseen tapaansa Salo työskenteli myös suomalaiskansallisen tangon yhtenä kaikkein voimakkaimpana vaikuttajana, solisteinaan 1960-luvun alussa Reijo Taipale ja Eino Grön. Erityisesti Grönin kanssa yhteistyö jatkuikin pitkälle tangon syvimpään olemukseen useilla hienoilla 1980-luvun levytyksillä. Myös Olavi Virran viimeisten levytysten tuotanto 1960-luvun alkuvuosina oli Jaakko Salon käsissä Scandia-yhtiöllä, kuten myös Georg Malmsténin “uusi tuleminen” samoihin aikoihin. Salo oli keskeisesti viemässä nuorison popmusiikin parista noussutta solistia aikuisempaan makuun suunnattuun iskelmätuotantoon Dannyn ja Kirkan myötä.

Äänilevytuottajana Salon ura jatkui yrityskauppojen jälkeen Musiikki Fazerilla vuodesta 1973, saavuttaen yhden kestävimmistä tuloksistaan Juha Vainion 1980-luvun tuotannon parissa.
Jaakko Salon rooli ulottui musiikkituottajana merkittävästi myös laulutekstien puolelle. Vainion ohella Pertti Reponen, Raul Reiman ja Jukka Virtanen ovat kaikki Salon koulimia kirjoittajiamme. Säveltäjänä Jaakko Salo toimi varsinkin elokuvan ja tv-viihteen parissa. Elokuvatyöt alkoivat aivan 1950-luvun taitteessa, televisioviihde muutamaa vuotta myöhemmin. Tunnetuin Salo on Spede-elokuvien myötä, ja lisäksi hän toimi mm. sovittaja/säveltäjänä useissa Timo Koivusalon elokuvissa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Lastenmusiikin uudistajana Jaakko Salo toimi niinikään 1960-luvun alkuvuosina, tiiviissä yhteistyössä Sauvo “Saukki” Puhtilan kanssa, jolloin syntyivät mm. jo legendaariset Saukki & Oravat -laulut ja levytykset. Sovittajana ja tuottajana hän teki yhteistyötä myös Marjatta Pokelan kanssa.

Salo toimi erityisen aktiivisti musiikkialan järjestötehtävissä, istuen esim. Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n johtokunnassa peräti 28 vuoden ajan. Järjestöaktiivisuus näkyi myös Teoston johtokunnan jäsenyydessä, Gramex ry:n ja Solo ry:n perustamisissa ja mukana toimimisessa, sekä monissa muissa vastaavanlaisissa tehtävissä esimerkiksi Juha Vainion Rahastossa sekä Georg Malmstén -säätiössä.

Estradiviihteen uranuurtajaksikin maassamme Salo ehti. Mittava ravintolashow-tuotanto johti Uuden Iloisen Teatterin perustamiseen vuonna 1979. UIT:n tuotannoissa Salo oli kiinteästi mukana kirjaimellisesti kuolemaansa asti.

Lapsuus ja nuoruus

Salon perhe muutti Viipurista evakkoon Varkauteen vuonna 1940, josta Jaakko lähetettiin vielä ns. sotalapsena Ruotsin Växsjöön. Hän oli aloittanut soittoharrastuksen pianolla jo Viipurin musiikkiopistossa, ja ehti ottaa ensiaskeleet orkesterityöstä varkautelaisessa poikaorkesterissa vuosina 1942-43, tosin rumpalina. Vuosina 1947-48 Salolla oli oma moderni tanssiyhtye Varkaudessa, joka toimi myöhemmin Hannu Pitkäsen nimellä (mukana oli mm. Ronnie Kranck). Salo siirtyi muutamaksi vuodeksi takaisin Ruotsiin keikkailemaan sikäläisen tanssiyhtyeen kanssa, mutta muutti 1951 Helsinkiin.

Pääkaupungin (ja muuallekin ulottuneen) ravintolakeikkailun ohella Salo opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 1952-57. Yhdeksi tärkeimmistä opiskelujaksoistaan Salo on maininnut kuuden vuoden ajan kestäneen päivittäisen kahden tunnin lounassoiton Primulan kahvilassa Mannerheimintiellä. Kyseisenä aikana hän laajensi määrätietoisesti ohjelmistonsa poikkeuksellisen laajaksi. Primulasta hänet keksittiin äänilevy- ja musiikkikustannusyhtiö Scandia-Musiikkiin.

Toiminta Scandialla

Scandia-Musiikki Oy perustettiin syksyllä 1952. Yhtiön perustajajäsenet Paavo Einiö, Johan “Mosse” Wikstedt ja Herbert “Häkä” Katz olivat kaikki jazzin ystäviä, ja niinpä yhtiö julkaisikin useita jazzlevytyksiä. Erityisen suunnitelmallista toiminta ei alussa ollut, ja niinpä julkaistiin myös joitakin iskelmälevytyksiä. Niistä tunnetuin on varmasti Olavi Virran tulkinta Erik Lindströmin ja Sauvo Puhtilan laulusta Armi (1952). Lindström vastasi myös (sanoittaja Aili Runteen kanssa) Scandian varsinaisesta starttimenestyksestä, Annikki Tähden tulkitsemasta valssimelodiasta Muistatko Monrepośn (1956). Muista alkuajan sovittaja/kapellimestareista ovat tärkeimmät Matti Viljanen, Ossi Runne ja Erkki Melakoski. Näistä Viljanen ja Runne siirtyivät Fazerille ja Melakoskesta tuli keskeinen vaikuttaja Scandiassa.

Jaakko Salo ajautui yhtiöön töihin vähitellen 1950-luvun puolivälistä, toimien aluksi materiaalin esittelijänä johtoryhmälle. Wikstedt ja Katz olivat luopuneet osakkuuksistaan, ja tilalle oli tullut Harry Orvomaa. Salo on kertonut saaneensa ensimmäiset ja mittavat levytyssovittajakokemuksensa hanuristi Lasse Pihlajamaan yhtyeessä, jonka riveissä hän soitti itsekin joitakin vuosia. Yhtye ei keikkaillut, mutta teki useita radionauhoja, ja Pihlajamaa levyttikin muutaman raidan Salon yhtyeen säestämänä vuonna 1956. Salo teki oman yhtyeensä kanssa useita tanssimusiikkilevytyksiä 50-luvun lopulla, mutta alkoi ilmaantua Scandian iskelmätuotantoon sovittajaksi jo vuonna 1956. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin yhtiön levytyspäälliköksi.

Scandiassa harrastettiin tarkkaa artistikuva-pohdintaa materiaalin suhteen ja tässä Salo toimi ehkä kaikkein keskeisimmin. Yhtiö myös satsasi Kulttuuritalon studioonsa, ja alkoi käyttää äänityksissään kohtuullisen vakiintunutta muusikkokaartia, erityisesti komppiryhmän osalta: Aaro Kurkela (hanuri), Heikki Laurila (kitara), Erkki Seppä (basso) ja Erkki Valaste (rummut). Olennainen tekijä yhtiön nuorekkaassa ja svengaavassa tuotannossa oli äänittäjänä toiminut Aarre Elo.

Ns. “jazziskelmä” oli Harry Orvomaan idea, ja siinä oli päästy hyvin menestyksellisiin tuloksiin erityisesti Brita Koivusen levytysten myötä. Salo lähti idean kehittelyyn voimakkaasti mukaan, ja teki mm. jo vuonna 1956 Annikki Tähdelle muutamia pitkälle vietyjä jazzsovituksia (Kuiskaten, Kotiin kun saapuisin illoin). Keväällä 1957 iskelmälaulun suomenmestaruuskilpailuiden ulkomaisen sarjan voittanut Laila Kinnunen kiinnitettiin syksyllä Scandia-yhtiön artistiksi. Salosta tuli Kinnusen keskeinen yhteistyökumppani tuottaja/sovittaja/kapellimestarina. Salon johdolla Laila Kinnunen levytti ison osan tuotannostaan, alkaen loppuvuoden 1957 debyyttinään julkaistusta Lazzarellasta (Modugno/Puhtila). Muita aikakauden menestyneistä naissolisteja Salon tuottamana olivat Seija Karpiomaa sekä Vieno Kekkonen, jotka molemmat vuorollaan lauloivat myös Salon tanssiyhtyeen solistina. 1960-luvun alusta on syytä mainita Ritva Kinnunen, jonka levytys Milord (Monnot/Puhtila) herätti erityisesti huomiota, sekä enemmän teini-idolina markkinoitu Pirkko Mannola. Salo vastasi esimerkiksi Mannolan vuoden 1961 twist-levytyksestä Cinderella/Paha poika, samoin Ann Christinen vastaavasta Kun twistataan seuraavana vuonna. Suomen rock-kuningaskilpailuissa hyvin pärjänneen Timo Jämsenin single Tuollainen tyttö/Kohtalon tähti on myös syytä mainita, mutta varsinaisesti uusi Beatlesin myötä esiin tullut pop-musiikkisoundi toteutettiin Scandialla vasta alkuvuodesta 1964, jolloin Dannyn Islanders-yhtye oli ensimmäistä kertaa studiossa, tuloksena levytys East Virginia.

Ennen sitä oli Salo kuitenkin ehtinyt toimia hyvin monitahoisena tuottajana. Uutena ideana hän työsti sanoittaja Sauvo “Saukki” Puhtilan ja äänittäjä Aarre Elon kanssa ulkomaisesta esikuvasta eteenpäin viedyn idean kolmesta laulavasta pikkuoravasta. Saukki & Oravat -nimellä julkaistiin nippu hyvin menestyneitä levytyksiä vuosina 1959-64. Niissä oravien osuudet lauloi muutetun nauhanopeuden avulla Eino Virtanen, Scandian sovittaja/kapellimestari/laulaja hänkin. Salo/Puhtila -parivaljakko teki myös yhtiön muiden solistien kanssa merkittävästi lastenmusiikin ilmettä 1960-luvun alkuvuosina muuttaneita levytyksiä alkuperäislauluistaan.

Scandia kiinnitti 1960-luvun vaihteessa kaksi jo legendaarisiin mittoihin kasvanutta solistia suomalaisen populaarimusiikin kentältä. Olavi Virta oli ajautunut urallaan alamäkeen, mutta Scandiassa uskottiin, että kaikki ei vielä ollut menetetty. Jaakko Salon johdolla taltioitiin Virran koko uran levytysmielessä hienoin jakso, itse asiassa ensimmäinen kerta kun hänen työskentelyään varsinaisesti tuotettiin. Mm. legendaarinen Hopeinen kuu on tältä ajalta, kuten myös isolla soundilla jousineen ja puhaltimineen toteutetut (Tanskan euroviisu) Angelique sekä Luonnonlapsi. Niinikään Virran kärkituotantoon kuuluvat tangot Leirinuotiolla/Punaiset lehdet ovat Salon sovituksia vuodelta 1963.

Georg Malmstén koki myös jonkinlaiseksi renessanssiksi luokiteltavan jakson Scandian riveissä, etenkin Erkki Melakosken sovituksilla, mutta myös Salon omilla (esim. Leila/Kalasaaren kaunis Anni 1965). Eino Grön siirtyi Fazerilta Scandialle vuoden 1962 lopussa, ja ensimmäinen levytys, Salon sovittama Tango d́´amore oli menestys. Toivo Kärkeä menetys harmitti, ja Fazer julkaisi sopimuksensa puitteissa tehtyjä äänitteitä aina uuden Scandia-levytyksen kilpailijaksi, mutta ne eivät menestyneet vastaavasti (esim. Carmen Sylva, Ennen kuolemaa, Itämaan ruusuja, Yksin). Scandialla sen sijaan menestyivät erinomaisesti Kohtalon tango ja etenkin Seinillä on korvat. Se oli Salon neronleimaus, Elvis Presleyn muualla melko tuntematon elokuvalaulu, jonka Salo nosti täkäläiseksi klassikoksi. Grön ei siis kuitenkaan päässyt Scandiallakaan irti tangolaulaja-imagestaan. Salo oli kiinnittänyt Gröniin huomiota jo vuoden 1958 iskelmälaulun SM-kisoissa ja järjestänyt koelaulunkin tuolloin, mutta kilpailun tuomaristossa istunut Kärki vei miehen.

Vastaava toinen Salon tangosovitus oli Kai Lindille vuonna 1964 tehty Tuhon tietä kuljen, joka muualla maailmassa tunnetaan vain hitaana balladina Frank Sinatran ohjelmistosta. Maamme varsinainen tangobuumi alkoi Reijo Taipaleen levyttämästä Unto Monosen 50-luvun tangosta Satumaa (Kaarlo Valkaman sovituksena), ja Jaakko Salon kanssa Taipale levytti mm. erinomaiset versiot Monosen tangoista Tähdet meren yllä (1963), Kangastus (1964) ja Sateen tango (1965). Samalta ajalta on vielä mainittava yksi Salon ehdottomista huippuhetkistä, tangosovitus puolalaismelodiasta Yö saaristossa, jonka tulkitsi Puhtilan erinomaisella tekstillä Eija Merilä (1964). Nuorisomusiikin parista on syytä ottaa esille Johnnyn (Liebkind) läpimurtolevytys Hymyhuulet (1963), sekä lisäksi Salon lähes koko 1960-luvun tiiviinä jatkunut yhteistyö Four Cats -lauluyhtyeen parissa, mainittakoon levytykset Ikävä (1963), Mulla on muistoja liikaa (1965) ja Vanhan merirosvon kapakassa (1966).

Laila Kinnusen kanssakin yhteistyö jatkui pitkään 1960-luvulle, vaikka muutkin Scandian sovittajat olivat kuvassa mukana. Salon myöhemmistä sovituksista Kinnuselle on syytä erityisesti mainita jazzvalssi (Tanskan euroviisu) Tanssilaulu (1963), sekä erinomainen letkajenkkamodernisointi Usko Kempin Vesivehmaan jenkasta (1965). Spede Pasasen ideoimalla Rotestilaululla esiin noussut tv-koomikko Simo Salminen jatkoi lyhyttä mutta menestyksekästä levytysuraansa Jaakko Salon ja Jukka Virtasen ideoimilla lauluilla, joista Pornolaulu (1967) on jo saavuttanut lähes kulttimaineen. 1960-luvun lopun Salo-sovituksista käy hyvin edustavaksi valikoimaksi seuraava: Tuutulaulu 1967/Carola, Ethän minua unhoita 1968/Reijo Taipale, Kuljen taas kotiinpäin/Tapani Kansa, Kotkan ruusu/Pauli Räsänen, Se onko hän?/Marjatta Leppänen ja Kohtalokas samba/Vesa-Matti Loiri, kaikki nämä vuodelta 1969. Salo oli Dannyn tuottajana tämän huikeassa 60-luvun menestyksessä, vastaten isoimpien hittien osalta Piilopaikan(1968) sovituksesta, muut teki etupäässä Esko Linnavalli. Nimenomaan Linnavallin ja Dannyn sekä Tapani Kansan avulla Scandia muutti soundiaan kansainvälisempään, isompaan suuntaan, erityisesti englantilaisen, hyvin menestyneen laulajan Tom Jonesin esikuvan mukaan.

Elokuvaura

Jaakko Salo on yksi eniten elokuvamusiikkia tehneitä säveltäjiämme, jos mittarina on elokuvien määrä. Spede Pasasen tuottamien elokuvien määrä jo pelkästään Uuno Turhapuro -otsikolla hipoo kahtakymmentä, joka alkaa olla maassamme melko poikkeuksellinen määrä elokuvasoundtrackejä yhdelle säveltäjälle. Salon työskentely elokuvamusiikin parissa alkoi jo 50-luvun lopussa, yhteistyönä ohjaaja Matti Kassilan kera. Kassilan perustaman tuotantoyhtiö Junior-Filmi Oy:n ensimmäinen elokuva oli Kassilan yhdessä Jussi Kylätaskun kanssa käsikirjoittama Lasisydän vuonna 1959. Salo hyödynsi musiikissaan joitakin tuttuja kansanlauluteemoja, ja käytti myös ensimmäistä kertaa teemaa, joka ilmaantui kahta vuotta myöhemmin Valentin Vaalan ohjaaman "Nuoruus vauhdissa" -elokuvan raidalle täysimittaisena beguine-balladina Savukuva. Siinä elokuvassa sen lauloi Laila Kinnunen, joka ei kuitenkaan jostain syystä levyttänyt laulua, vaan sen teki toinen Scandian suosikkisolisti Vieno Kekkonen. Näiden kahden elokuvan välissä ehti olla vuonna 1960 Aarne Tarkaksen ohjaus Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, jossa Salolla oli useampia originaalilauluja esillä. Heti elokuvan alussa naispääroolin tekevä Pirkko Mannola muutaman minuutin jälkeen laulaa katkelman laulusta Sydän ohjaa tietäni, ja elokuvan loppupuolella on esillä laulu Onnenpyörä. Välissä kuullaan mm. hauskana playback-versiona Seija Karpiomaan laulama Kun liekki sammuu. Ko. kohtauksessa on mukana myös Salon yhtye, kokoonpanossa Salo, Seppo Rannikko, Raimo Sarkio, Erkki Seppä ja Erkki Valaste.

Yhteistyö Spede Pasasen kanssa alkoi Jukka Virtasen, Ere Kokkosen ja Pasasen ohjaamasta elokuvasta "Millipilleri" vuodelta 1966. Virtasen ohjaamassa vuoden 1967 elokuvassa "Pähkähullu Suomi" on pääteemana Kesämuisto, jota ei kuitenkaan kuulla elokuvassa laulettuna (Virtasen tekstillä). Teema esiintyy monenlaisina variaatioina elokuvan edetessä, ja Kai Lindin laulama samba-sovitus levytettiin erikseen. Tunnetuin Salon elokuvateema lienee niinikään Virtasen ohjaamasta Spede-elokuvasta "Noin 7 veljestä" vuodelta 1970. Danny vie kertojan roolissa juonta eteenpäin laulun Seitsemän kertaa seitsemän säkeistöjen avulla, mutta levyversioon Jukka Virtanen kirjoitti kokonaan uuden tekstin. Mainittakoon, että ko. elokuva pitää sisällään myös harvinaisemman mutta mainion Salo/Virtanen -yhteistyön Kaikki leikkimöikkelöi, jonka siinä esittävät Spede itse sekä Irma Tapio. Laulu on myös hieman yllättäen, mutta onneksi taltioitu Marion Rungin ravintola-shoẃn osana jo vuonna 1969. Yhteistyöhön Kassilan kanssa Salo palasi vuonna 1970, jolloin valmistui Ilmari Turjan näytelmään pohjaava Päämaja, josta ronskinlaisen alkulaulumarssin Marskinpa miehiä lisäksi löytyy myös romanttisempi laulu, naispääosa Tamara Lundin tulkitsema (ja levyttämäkin) Jos tuokion. Molemmissa on Sauvo Puhtilan teksti. Mikko Niskasen "Laulu tulipunaisesta kukasta" valmistui vuonna 1971. Tulipunakukka -laulun (teksti Johannes Linnankoski) laulaa Pertti Melasniemi, mutta mukana on jo teema, joka tuli hieman myöhemmin tunnetuksi Marjatta Leppäsen laulamana, Jukka Virtasen tekstillä Aamu niityllä.

Spede Pasasen mittava Uuno Turhapuro -elokuvien sarja alkoi vuonna 1973. Sen nimikappale toimi vuosikaudet sarjan muidenkin elokuvien ääniraidalla. Vesa-Matti Loirin mukana naiskuorona lauloivat Monica Aspelund, Irma Tapio ja Maija Hapuoja. Sinänsä Turhapuro-elokuvien musiikin soundi ja tunnelma on Pasasen kanssa hyvin huolella mietitty ratkaisu aivan alusta asti.

Iskelmäelokuvat

Niinsanoituissa iskelmäelokuvissa Jaakko Salo on varsin hyvin mukana, olihan hän jo silloin keskeisimpiä iskelmäsovittajiamme. Jack Witikan ohjaamassa trendin aloittajassa "Suuri Iskelmäparaati" vuodelta 1959 on Salo puolen tusinan laulun sovittaja, mutta paikoitellen varsin hyvin tallennettuna myös kuvissa. Erityisesti Brita Koivusen tulkitsemassa amerikanjuutalaissävelmässä Katinka on pitkä ja hieno instrumentaalivälike, jonka kuvituksessa siirrytään yhtyeasetelmaan, Salo merkittävästi johtamassa keskellä.

Scandian Harry Orvomaa tuotti ja ohjasi Aarre Elon kirjoittamasta “juonesta” oman näkemyksensä iskelmäelokuvasta vuonna 1960, otsikkona Iskelmäkaruselli pyörii. Koska sisältö keskittyy ymmärrettävistä syistä Scandian tuotantoon, on Jaakko Salon osuus elokuvassa merkittävä, ja hän on myös kuvissa yhtyeineen hyvin. Elokuvan sisältämistä harvinaisuuksista on mainittava Eugen Malmsténin esitys veljensä Georgin laulusta Heili Karjalasta, sekä Olavi Virran tulkinta Usko Kempin hitaasta valssista Lennä mun lempeni laulu. Edellisestä löytyy myös levytys (1954), mutta jälkimmäisestä ei!

Usko Kemppi teki Valentin Vaala ohjaamaan "Nuoruus vauhdissa" -elokuvaan vuonna 1961  käsikirjoituksen. Mielenkiintoisin Salon töistä elokuvassa (musiikkia on monelta eri tekijältä) ovat Laila Kinnusen neljä laulunumeroa, joista Salon ja Puhtilan laulua Savukuva tämä ei koskaan levyttänyt. Lopuista nousee esiin Kempin Tulipunaruusut, josta taltioitiin Salon sambaa, cha chaa ja jazzia hyödyntävä lennokas estradisovitus. Vuodelle 1961 sijoittuu myös Ville Salmisen ohjaama "Tähtisumua", johon on tallennettuna Ritva Kinnusen kehuttu Milord-esitys (Monnot-Puhtila), Salon sovituksena ja huolellisena kuvallisena toteutuksena.

Maunu Kurkvaaran ohjaama ja tuottama Lauantaileikit vuodelta 1963 käyttää paljon Scandian artisteja, syynä ehkä käsikirjoittaja/apulaisohjaaja Aarre Elo. Salon sovituksista on mainittava Laila Kinnusen laulama Epävireiset sydämet -bossa nova, taltioituna (playback-esityksenä) Kaivohuoneella sekä svengaavasti modernisoitu versio juutalaissävelmästä Sä kaunehin oot, niinikään Laila Kinnusen laulamana. Erikoisuutena on mainittava Salon originaali jazzinstrumentaali Blues in the motion, jonka esitys on filmattu Läntisellä pormestarin luodolla Helsingin edustalla, yhtyeen muusikkoina Esa Pethman (huilu), Heikki Laurila (kitara), Erkki Seppä (basso), Ossi Kuula (rummut).

Salo pitikin elokuvamusiikin tekoa säveltäjäminälleen “kaikkein kiinnostavimpana tehtävänä”. Omien sanojensa mukaan “joitakin sävellysurani huippuhetkiä” löytyy nimenomaan elokuvamusiikin parista. Yksi erinomainen esimerkki on Osmo Harkimon ja Antero Ruuhosen lyhytkuva Opus H20 vuodelta 1962.

Televisio ja ravintola/teatteri

Jaakko Salo oli mukana Yleisradion televisiotuotannossa jotakuinkin alusta saakka. YLEn ensimmäinen omaa tuotantoa ollut varsinainen musiikkiohjelma oli "Musiikkia vanhasta talosta" vuonna 1961, jossa taltioitiin suomalaista jazzmusiikkia edesmenneen Mäyränkolo-klubin hengessä. Salo oli siinä mukana muusikkona. Viihdeohjelmatuotanto alkoi varsinaisesti saman vuonna ohjelmasta "Arkipäivä", jossa olivat jo mukana Jukka Virtanen sekä Aarre Elo. Kun mukaan tuli vielä Matti Kuusla, oli legendaarinen VEK-tiimi - jossa Jaakko Salo oli siis tasavahvana neljäntenä jäsenenä mukana alusta saakka - valmis. Ryhmä toteutti useita ohjelmia vuosittain, ja oli mm. usean niiden viihdeohjelmien takana, joilla YLE osallistui alan kansainväliseen kilpailuun Sveitsin Montreauxissa. Tällaisia ohjelmia olivat "Risteysasema - At the juction" (1962), "Rahaa - Money" (1963), "Hymy - Smile" (1964), "Lumilinna - The Cold old days" (1965), ja "Loco-motion - rautaista viihdettä" (1966) ja "Löylyä - suomalaisen saunan nousu ja uho" (1977). Kuuluisin näistä on tietenkin talvisessa Olavinlinnassa filmattu "Lumilinna", joka voitti ko. kilpailun niin pää- kuin lehdistöpalkinnonkin.

Viihdeohjelmasarjojen parissa työ alkoi otsikolla "Häjyt, rennot ja rumat" (TV1 1970), ja jatkui ruotsalaisesta ideasta tuotetulla sketsisarjalla "Ilkamat" (TV1 1970-72). Sen kestäessä Salo ja saman tiimin ydin joukko siirtyi myös Mainos-TV:n puolelle, ja oli mukana sarjoissa "Katapultti" (1971-72) ja "Silmänkääntäjä" (1972-73). Myöhemmistä YLE-ohjelmista voidaan mainita "Pikku Mirjamin jännä päivä" (TV2 1975) ja "Näin on käynyt" (TV1 1979).

Ravintola-shoẃt alkoivat Helsingin Adlonissa Lasse Mårtensonin shoẃ´sta "Lasse ja Kristiina" (1968), jatkuen seuraavana vuonna Marjatta Leppäsen "Tällainen olet mies" -shoẃlla, sekä Kai Lindin shoẃlla "Niin kai". Leppäsen kera tuotannot olivat jatkossa säännöllisiä, mukaan tulivat esiintyjiksi Matti Kuusla sekä Jukka Virtanen, jälkimmäinen oli ollut mukana alusta asti käsikirjoittajana sekä ohjaajana. Salo on itse maininnut sävellystyönsä yhden painopisteen olevan ravintolashoẃ ssa; useiden esitysten alku- ja loppulaulu, ja esimerkiksi vuoden 1977 -show “Korvien väliin lissää” oli lähes kokonaan Salon originaalisävellyksistä koostuva. "Reilusti esiin" (1971),  "Poikkeavien bileet" (1974), , ja "Korvien väliin lissää" (Hotelli Hesperiassa, mukana myös Erkki Liikanen) sekä levytetytkin kokonaisuudet  "Janssonin kiusaus" (1973) ja "Paita, paita ja peppu" (1975) johtivat osaltaan siihen, että Lasse Mårtensonin kokoon kutsuma ryhmä (Mårtenson, Salo, Leppänen, Virtanen, Kuusla) päätti perustaa Uuden Iloisen Teatterin ja tuottaa Linnanmäen Peacock-teatteriin revyyn kesäksi 1979. Näin tapahtui, ja tuotannot ovat olleet siitä lähtien jokavuotisia. Jaakko Salo on ollut tuotantojen keskeisimpiä tekijöitä, niin säveltäjänä ja sovittajana kuin kirjoittajanakin. Hän toimi joka kesä esitysten kapellimestarina vuotta 1986 lukuun ottamatta (Paasalusta!-shown hoiti sovituksineen Markku Johansson).

Teatterikappaleet

Työryhmä Jukka Virtanen (käsikirjoitus)-Jaakko Salo (musiikin sovitus)-Markku Savolainen (ohjaus) toteutti 90-luvulla kaksi teatterikokonaisuutta kahden lauluntekijän tuotantoon nojautuen. Juha Vainion lauluihin pohjaava "Albatrossi ja Heiskanen" oli ensi-illassaan Kotkan kaupunginteatterissa 30.04.1992, ja vastaavasti Veikko Lavin tuotantoon pohjautuva "Takinkääntäjä" 10.02.1996.

Musiikki Fazerin aika

Scandian myymisestä vuonna 1970 Salo jäi freelanceriksi kolmeksi vuodeksi, mutta siirtyi vuonna 1973 (Fazerin) Finndiscille tuottajaksi. Hän oli jo työskennellyt menestyksekkäästi Jukka Raitasen kanssa, ja jatkoi mm. tätä yhteistyötä. Myös Dannyn ja Tapani Kansan kanssa yhteistyö jatkui, ja Dannyn kautta tuotantoon ilmaantui Virve “Vicky” Rosti. Yksi Salon rakkauksista, mustalaismusiikki nousi esiin mm. alan artistien Hortto Kaalo ja Anneli Sari kera. On myös mainittava Tapani Pertun ja Jari Lappalaisen duo-esitykset samasta genrestä vuosilta 1969-70. Merkittävä yhteistyö oli Marjatta Leppäsen albumi vuonna 1975. Salo kuitenkin etääntyi tietoisesti suoranaisesta studiotuottamisesta, siirtyen enemmän taka-alalle ns. vastaavaksi tuottajaksi. Tässä ominaisuudessa hän oli mukana niin Juha Vainion kuin Kari Tapionkin 70-luvun levytyksissä. Hän myös ideoi nimeä ja etikettiä myöten ensimmäisen merkittävän kotimaisen musiikin uudelleenjulkaisusarjan, otsikolla Helmi. Vuonna 1980 hänet nimitettiin kotimaisen tuotannon johtoon. 80-luvun tuotannoistaan voidaan mainita Katri Helenan Toivo Kärki -albumi Sikś   oon mä suruinen (1982), sekä Tapani Kansan tulkitsemia kotimaisia “uusklassikoita” sisältänyt Muuttuvat laulut (1982). Eino Grönin laulelma-albumi Mustarastas (1989) sisältää erään Salon huippuhetkistä; Erkki Melakosken vuonna 1972 Tauno Palolle Larin-Kyöstin tekstiin tekemä Erotessa on muutettu alkuperäisestä 1/16-beatista nopeaksi valssiksi, ja toimii upeasti.

1990-luvulla Salo työskenteli niin oopperalaulajien Jaakko Ryhänen ja Raimo Sirkiä kuin valtioneuvos Johannes Virolaisen tai kansantaiteilija Esa Pakarisenkin kanssa. Hän osallistui paljonkin keskustelua herättäneen Tenavatähti-laulukilpailun suunnitteluun tuomaristoa myöten, ja tuotti myös muutaman kilpailussa pärjänneen lapsen albumin (Timo Turunen, Christopher Romberg). ESEKin tuen turvin toteutettu mittava uudelleenjulkaisusarja Unohtumattomat oli myös pitkälle Salon käsissä. Ko. sarjassa mm. julkaistiin koko Olavi Virran levytetty tuotanto kronologisesti CD-muodossa. Salo jatkoi vastaavaa työtä hyvin aktiivisesti Fazer/Warnerin suositussa 20 Suosikkia -sarjassa. 1990-luvun lopussa Salo aloitti Unto Monosen jäämistöstä löytyneiden viimeistelemättömien sävellysten työstämisen esitys- ja tallennuskuntoon. Vuonna 1998 julkaistiin Esko Rahkosen nimellä albumi Tango Unton muistolle, jonka sovituksista puolet oli Salon käsialaa. Seuraava vastaava projekti jäi häneltä jo kesken. Jarmo Tinkala työsti sovitukset Eino Grönin nimellä julkaistulle albumille Yötuuli, joka julkaistiin Salon kuoleman jälkeen vuonna 2003.

Tangon uusi tuleminen

Suomalaisen tangon 60-luvun buumin jälkeen koettiin seuraava iso kehitysaskel 80-luvun puolivälissä. Lähtölaukauksena voidaan pitää Olli Hämäläisen tv- ja radiodokumenttisarjaa El Tango, jossa vakuuttavasti kartoitettiin argentiinalaisen tangon historiaa ja nykyisyyttä. Eino Grön ja Jaakko Salo matkustivat Buenos Airesiin vuonna 1984 tarkoituksenaan levyttää Roberto Panseran sovituksina paikallisten muusikoiden kera lajitelma sellaisia suomalaisia tangoja, joita Grön ei aiemmin ollut levylle taltioinut. Tulokset julkaistiin levyllä Tangon kotimaa (1984), jossa oli suomalaisten klassikkojen ohella myös uutta kotimaista tuotantoa sekä pari sikäläistä klassikkoa. Jatkoa tehtiin Suomessa vuoden 1987 albumilla Bandoneon, johon Salo teki kaikki sovitukset. On myös mainittava Teuvo Oinaksen tango-albumi Haave rakkaudesta samalta vuodelta, jonka Salo tuotti ja sovitti puolet sen kappaleista. Materiaali koostui etupäässä uusista kotimaisista tangoista.

Toinen matka Grönin kanssa Argentiinaan tehtiin vuonna 1989, jolloin Leopoldo Federico sovituksin levytettiin niin tuttuja suomalaisia tangoja kuin myös rohkeita, tangoksi tehtyjä versioita esimerkiksi Jukka Kuoppamäen laulusta Sininen ja valkoinen. Tämän kappaleen mukainen albumi julkaistiin vuonna 1990, ja näillä kolmella levyllä tangon perimmäisintä maailmaa valotettiin hieman uudesta näkökulmasta niin tekstien, melodioiden, sovitusten kuin tulkinnankin suhteen. Salo noudatti samaa aidompaa lähestymistapaa tangoon Arja Saijonmaan La cumparsita -levyllä vuonna 1994. Vuotta aiemmin hän vastasi Pedro Hietasen Pedrós Heavy Gentlemen -yhtyeen Tango-levyn sovituksista, soittaen myös itse pianistina mukana yhtyeessä. Yhtyeen myöhemmällä tango-levyllä Mi tango triste (2000) Salo ei soittanut, mutta oli edelleen sovittaja.

Eurovision laulukilpailu

Jaakko Salo osallistui (ainakin) kolme kertaa Eurovision laulukilpailuihin, eli silloin kun hänet oli valittu kutsuttujen säveltäjien joukkoon. Laulut olivat seuraavat: 1973 - Galileo Galilei, sanat Kari Tuomisaari, esittäjä Danny, 1974 - Jos maailmassa vain olis kahva, sanat Jukka Virtanen, esittäjä Danny, 1975 - Naisen vuosi, sanat Jukka Virtanen, esittäjä Marjatta Leppänen. Viimemainittu laulu levytettiin nimellä Tänä vuonna on toisin.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo. Iskelmän kultainen kirja.( Keuruu: Otava 1986)

Pekka Jalkanen: Pohjolan yössä (Kirjastopalvelu 1992)

Aarre Elo: Elon aika (WSOY 1996)

Markku Koski-Timo Aarniala-Peter von Bagh: Olavi Virta - legenda jo eläessään (WSOY 1996, neljäs, uudistettu painos)

Reijo Ikävalko: Täyttä elämää - Junnu (Gummerus 1998)

Saska Snellman (toim.): Danny (WSOY 2000)

Reijo Ikävalko: Laila Kinnunen - valoa ikkunassa (Gummerus 2001)

Jukka Virtanen: Kuvassa keskellä Jukka Virtanen (Tammi 2003)

Pekka Gronow-Jukka Lindfors-Jake Nyman (toim.): Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki: Tammi 2004.

lisäksi lähteinä käytetty:

Kari Uusitalo (toim.): Suomen kansallisfilmografia

- osa 6. 1957-1961 (Edita/SEA 1991)

- osa 7. 1962-1970 (Edita/SEA 1998)

- osa 8. 1971-1980 (Edita/SEA 1999)

- osa 9. 1981-1985 (Edita/SEA 2000)

- osa 10. 1896-1990 (Edita/SEA 2002)

- osa 11. 1991-1995 (Edita/SEA 2004)

Peter von Bagh: Kinopalatsi - CD-ROM (Otava/Sansibar 1996)

Arto Kylänpää: Suomalaisten äänilevyjen luettelo - vinyylilevyt 1953-1969 (SÄA 1994)

Unohtumattomat / 20 Suosikkia -levysarjojen kansitekstit (JS:n kirjoittamat)

Radiokuuntelija-, Antenni-, Ajan Sävel-, Elokuva-Aitta- ja Iskelmä-lehtien vuosikerrat

tv-dokumentit:

- Pekka Jalkanen, Jari Muikku, Eero-J Ahonala: "Suomalaisen populaarimusiikin vaikuttajia" (Teosto 1993)

- Päiviö Pyysalo:"Jaakko Salo - Salon Jakke" (Bluemedia 2003)

www-lähteet:

www.uit.fi www.yle.fi/teema/sininenlaulu


Sanottua

“Vaikka Scandia käytti sen ajan parhaita sovittajia ja muusikoita kuten myös laulajia, oli kaiken takana pitkälti Jaakko Salo. Mies, josta sittemmin kasvoi suomalaisen kevyen musiikin guru, elokuva- ja televisioviihteen keskeinen hahmo, Uuden Iloisen Teatterin sielu ja vaikka mitä. Mies, joka aisti tuulet, jonka nenässä oli haju siitä, missä suomalainen viihdemenestys kulloinkin kulkee”.  (Aarre Elo: Elon aika,WSOY 1996).

“Jakke Salo minusta lopullisesti laulajan teki”.  (Jarmo Virmavirta: Eino Grön - enemmän kuin tango, Tähtikustannus 1998).

-“Jaakko Salo jaksoi nähdä vaivaa, sovituksissa ja kaikessa, oikeastaan se oli uskomaton. [-] Jakke piti mulle levyttämisen korkeakoulua. Että jos sinulla on jotain sanomista laulun kautta, niin täytyyhän kuulijan saada siitä selvää - riekkui päällä millainen bändi vain tai meuhkaa itse lavalla miten päin sattuu”. (Raila Kinnunen-Kirka Babitzin: Enimmäkseen Kirkasta, WSOY 1999)

“Yhtiön [Scandia] keskeinen taiteellinen dynamo oli nuori säveltäjä, sovittaja ja muusikko Jaakko Salo, jonka ansiosta syntyi Virran koko uran yhtenäisin levytysten sarja: vuosi 1961 on Virran uran ehein ja hienoin kokonaisuus, eikä seuraava vuosi jää siitä paljoakaan jälkeen”.  (Markku Koski-Timo Aarniala-Peter von Bagh: Olavi Virta - legenda jo eläessään, WSOY 1996, neljäs, uudistettu painos).

“Jaakko Salo ryhtyi kehittämään ja toteuttamaan Olli Hämeen ja Erkki Melakosken alulle panemaa jazziskelmää. Salo ideoi, vaistosi oikeat laulusolistit, sovitti ja johti äänilevyille 1950-luvun vaihteen ehkä valovoimaisimmat uutuusiskelmät”.  (Pekka Jalkanen: Pohjolan yössä, Kirjastopalvelu 1992).

VEK, Jaakko Salo ja Marjatta Leppänen kehittivät 1960-luvun alussa uuden televisioviihteen tyypin, revyykokonaisuuden, jonka ydinaineksia olivat kaupunkilaisuus, ajankohtaisuus, päivänpolitiikkaan liittyvät nokkelat sketsit ja uutuusiskelmät. Ryhmä aloitti televisiossa, kehitti sen pohjalta uuden ravintolaohjelmatyypin, suomalaisen floor-shoẃn ja huipensi ideansa suomalaiseen revyyteatteriin, Uuteen Iloiseen Teatteriin. (Pekka Jalkanen: Pohjolan yössä, Kirjastopalvelu 1992).

“Jaakko Salo on sovittajana, tuotannonjohtajana ja musiikkiteatterimiehenä jonkinlainen suomalaisen kevyen musiikin “harmaa eminenssi”; näkymätön vaikuttaja, jonka merkitys on kuitenkin ollut erittäin suuri. Koska “harmaa eminenssi” käsite yleensä liittyy jonkinlaiseen salakähmäisyyteen ja itsetarkoitukselliseen vallankäytön riemuun, asiaa pitää vielä täsmentää toteamalla, että ne sävyt ovat Jaakko Salolle täysin vieraita: hän on ammattimiehenä tuonut inhimillisyyttä alueille, jotka hyvin helposti voisivat luiskahtaa teknokraattiseksi pintapuuhailuksi”.  (Peter von Bagh - Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, Otava 1986).

“Vaikka UIT:lla ei ole virallista organisaatiota, Jaakko Saloa sopii Matti Kuuslan ohessa pitää yrityksen varsinaisena yleisnäkemysmiehenä, sen “taiteellisena johtajana”, joka osallistuu yhtä hyvin sanallisen kokonaispaketin rakentamiseen, huulien kehittelyyn kuin musiikin säveltämiseen, valitsemiseen ja sovittamiseenkin. Kun moni muu yhä jäsentää floor show -musiikistaan vain äänilevyjensä ‘jatkeen’, Jaakko Salon lähtökohtana on kokonaishahmotus; näin hänen voi katsoa tehneen elävän musiikkiviihteen - ravintolashoẃn ja kabareen - hyväksi enemmän kuin ehkä kenenkään muun tämän maan musiikkimiehen”. (Peter von Bagh - Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, Otava 1986)


Valikoitu diskografia

diskografia (valikoitu):

Eri esittäjiä: Jaakko Salo - Mies ja musiikki: 40 toivelaulua (AXR/Edel 2002)

Jaakko Salo yhtyeineen: Uuno on numero yksi! - Jaakko Salon musiikkia Uuno Turhapuro -elokuviin 1972-1998 (EMI/Capitol 2002)

Eri esittäjiä: Sanat: Jukka Virtanen. (Warner/Fazer)

Uusi Iloinen Teatteri: Lauluja musiikki-iloitteluista 1979-94. Fazer (1995)

Saukki: Saukki & Oravat (Finnlevy)

Olavi Virta: Kootut levyt, osa 27 : 1958-1960 (Fazer Finnlevy) 1993

Olavi Virta: Kootut levyt, osa 28 : 1960-1962 (Fazer Finnlevy) 1993

Olavi Virta: Kootut levyt, osa 29 : 1962-1966 (Fazer Finnlevy) 1993

Spede, Simo, Vesku: Hurja Joukko (Fazer/Helmi)

Juha Vainio: Viiskymppisen viisut (Fazer Finnlevy) 1991

Saija Varjus, Eija Kantola, Marita Taavitsainen, Markku Johansson & Vantaan Viihdeorkesteri: Muistojen Bulevardi - Laila Kinnusen unohtumattomat laulut (Edel 2002)

Esa Pakarinen: Savolaesta sanarrieskoo - lauluja Kalle Väänäsen runoihin (Warner/Fazer) 1994

Unohtumattomat -sarja (Fazer/Finnlevy)

20 Suosikkia -sarja (Fazer/Warner)


Bibliografia ja lähteet

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava 1986.

Pekka Jalkanen: Pohjolan yössä (Kirjastopalvelu 1992)

Aarre Elo: Elon aika (WSOY 1996)

Markku Koski-Timo Aarniala-Peter von Bagh: Olavi Virta - legenda jo eläessään (WSOY 1996, neljäs, uudistettu painos)

Reijo Ikävalko: Täyttä elämää - Junnu (Gummerus 1998)

Saska Snellman (toim.): Danny (WSOY 2000)

Reijo Ikävalko: Laila Kinnunen - valoa ikkunassa (Gummerus 2001)

Jukka Virtanen: Kuvassa keskellä Jukka Virtanen (Tammi 2003)

Pekka Gronow-Jukka Lindfors-Jake Nyman (toim.): Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki: Tammi 2004.

Muita lähteitä:

Kari Uusitalo (toim.): Suomen kansallisfilmografia

- osa 6. 1957-1961 (Edita/SEA 1991)

- osa 7. 1962-1970 (Edita/SEA 1998)

- osa 8. 1971-1980 (Edita/SEA 1999)

- osa 9. 1981-1985 (Edita/SEA 2000)

- osa 10. 1896-1990 (Edita/SEA 2002)

- osa 11. 1991-1995 (Edita/SEA 2004)

Peter von Bagh: Kinopalatsi - CD-ROM (Otava/Sansibar 1996)

Arto Kylänpää: Suomalaisten äänilevyjen luettelo - vinyylilevyt 1953-1969 (SÄA 1994)

Unohtumattomat / 20 Suosikkia -levysarjojen kansitekstit (JS:n kirjoittamat)

Radiokuuntelija-, Antenni-, Ajan Sävel-, Elokuva-Aitta- ja Iskelmä-lehtien vuosikerrat

tv-dokumentit:

- Pekka Jalkanen, Jari Muikku, Eero-J Ahonala: "Suomalaisen populaarimusiikin vaikuttajia" (Teosto 1993)

- Päiviö Pyysalo:"Jaakko Salo - Salon Jakke" (Bluemedia 2003)

www-lähteet:

www.uit.fi www.yle.fi/teema/sininenlaulu


Muut huomautukset

Jaakko Salon saamat kunniamerkit ja palkinnot:

- Kultainen Emma 1991 (ÄKT)

- LuoMus 1993 (Teosto) - Pro Finlandia 1998 (Tasavallan presidentti)

- Pro Finlandia 1998 (Tasavallan presidentti)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy