Konsta (alk. Konstantin) Häkkälä syntyi 3.6.1926
Viipurissa. Hänen äitinsä oli venäläinen ja isä karjalainen. Isä, Armas
Häkkälä, joka toimi Viipurissa raitiovaununkuljettajana ja myöhemmin
tarkastajana, oli musikaalinen ja lauloi usein säestäen itseään kitaralla.
Vuosina 1933–39 Konsta Häkkälä lauloi Viipurin ortodoksisen Pokrovan kirkon
kuorossa, aluksi poikasopraanoa, mutta ääni mataloitui iän myötä. Talvisotaan
saakka hän oli veljensä kanssa mukana kolmen pojan laulutriossa, joka esiintyi
Viipurin venäläisten piireissä pikkujouluissa ja koulun kevätjuhlissa.
Nuoruudessaan Häkkälä harrasti jalkapalloa, kilpauintia sekä 400–800 metrin
juoksua.
Sota-aikana Häkkälä toimi aluksi Viipurissa tulkkina
kaksikielisyytensä ansiosta. Helsinkiin Häkkälä tuli kesällä 1943 ja astui
vakinaiseen sotapalvelukseen 2.1.1944 toimien ilmatorjuntamiehenä mm. Helsingin
suurpommituksien aikana. Vuonna 1946 hän suoritti asepalveluksen jatko-osan
käyden armeijan autokoulun ja sijoittuen upseerien autonkuljettajaksi.
Päästyään siviiliin 1947 hän työskenteli Helsingissä autonkuljettajana mm.
Sokoksen ja keväästä 1954 vuoteen 1962 Alkon palveluksessa. Tämän jälkeen hän
siirtyi Alkon Salmisaaren tehtaalle teollisuusvartijaksi. Vuodesta 1972 aina
eläkkeelle siirtymiseensä (1987) saakka Häkkälä työskenteli Alkon pääkonttorin
hallintoneuvoston pidettynä vahtimestarina.
Äänenmuodostusta ja laulunopetusta Häkkälä on saanut
Peter Mirolybovilta vuosina 1949–55. Myöhemmin Olavi Nyberg oli kiinnostunut
tekemään Häkkälästä tähden, mikä olisi vaatinut siirtymistä kokonaan Nybergin
talliin. Häkkälä jatkoi kuitenkin yhteistyötään Mirolybovin kanssa.
Häkkälä on laulanut Helsingin Venäläisessä Sekakuorossa
(1947–52), Uspenskin Katedraalin Sekakuorossa (1947–89), Pyhän Kolminaisuuden
Kirkon Sekakuorossa (1949–62), Alkon Mieslaulajissa (1954–66), Uspenskin
Katedraalin Mieskuorossa (1983–) ja Helena-Kodin Sekakuorossa (1989–). Kaikissa
edellisissä hän on laulanut matalinta stemmaa sekä toiminut myös solistina.
Myös Kansallisoopperan kuorossa hän on ollut pyydettynä lisäkuorolaisena
laulaen mm. Verdin ”Trubaduurissa” puolentoista vuoden ajan 1970-luvulla.
Tällöin hänelle tarjottiin myös vakituista kiinnitystä oopperan kuoroon, josta
hän joutui kieltäytymään muiden töidensä takia. Solistisiin oopperatehtäviin
hänen äänensä on ollut liian matala. Kimarakvartetin 2. bassoa Häkkälä on
laulanut koko kvartetin olemassaolon ajan eli vuosina 1952–1975.
Yleisradiolle Häkkälä on tehnyt muutamia lauluohjelmia
1950-luvulta alkaen esittäen slaavilaisia lauluja ja negrospiritualeja sekä
muita bravuurinumeroitaan, kuten ”Syvässä kellarissa” ja ”Old Man River”.
Levylle hän lauloi 1950-luvulla neljä laulelmaa: ”Stenka Rasin”, ”Helkkyköön
laulu”, ”Trudie” ja ”Cimarron”. Uspenskin Katedraalin Mieskuoron levytyksissä
hän on ollut kaikissa mukana laulaen useita sooloja ortodoksisen kirkkomusiikin
teoksissa. Häkkälä on esiintynyt myös Helsingin Balalaikkaorkesterin solistina
sekä Alkon hallintoneuvoston juhlissa pääjohtajien K.A.Fagerholmin ja Pekka
Kuusen toivomuksesta useita kertoja.
Konsta Häkkälä tunnetaan kuoropiireissä tunnollisena,
asiansa osaavana ja musikaalisena laulajana, jonka bassoääni on mataluudessaan
suuri harvinaisuus. Yhä edelleen hän laulaa Uspenskin Katedraalin
Mieskuorossa, Helsingin ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä
jatkaa hyväntekeväisyystyötään esiintyen Espoossa ja muualla
pääkaupunkiseudulla sairaaloissa ja vanhusten hoitokodeissa kitaransa
säestyksellä.
Vuonna 1959 Häkkälä osallistui
Helsingin Kauppakorkeakoululla pidettyyn valtakunnalliseen bassokilpai-luun
konserttilaulun sarjassa selviytyen finaaliin ja saaden kunniamaininnan
kilpailun matalimpana bassona. Tuomaristoon kuuluivat mm. Väinö Pesola ja
George de Godzinsky. Häkkälällä on myös ollut kunnia kuulua Guinnessin Suureen
Ennätysten Kirjaan, jossa hänet on mainittu Skandinavian matalaäänisimpänä
laulajana, jonka ääni ulottuu kontra G:hen. ”Suomen Paras” -tv -ohjelmassa
Häkkälä vastaanotti Suomen matalimman basson diplomin 1995. Ortodoksisen
kirkkomusiikin hyväksi tekemästä työstään Häkkälä on saanut arkkipiispa
Paavalin myöntämän Pyhän Karitsan Ritarikunnan 1. luokan mitalin (1974) sekä
arkkipiispa Leon myöntämän Pyhän Karitsan Ritarikunnan ritarimerkin (2002).
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
”Kimarakvartetti – Laulelmia ja romansseja 1954-1971” –cd-levy (FUGA 9180).
Yhtyeen jäsenten haastattelunauhat ja yhtyettä koskeva
aineisto / Tero Halvorsenin kotiarkisto.
