BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Kimarakvartetti


Teksti Tero Halvorsen
Perustiedot
Nimet
Nimihistoria
Kimarakvartetti, 1953-1975
Sävelpojat, v. 1952
Lauluyhtye Trubaduurit, v. 1952 levytyksessä
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1952
lakkautettu1975
Ensimmäinen levykokoelma2004
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Urpo Jokinen, hovisanoittaja
George de Godzinsky, tukija ja auttaja
Yhtyejäsenet

Martti Kurki – 1. tenori (s. 10.6.1926)

Kalevi Vallineva – 1. tenori (s. 25.10.1924)

Yrjö Pavloff – 1. tenori (s. 22.9.1919)

Sergei Rumbin – 1. basso (s. 5.9.1920)

Jukka Lönnqvist – 1. basso (s. 12.7.1930)

Konsta Häkkälä – 1. basso (s. 3.6.1926)

Kapellimestari, sovittaja ja säestäjä: Peter Mirolybov (8.2.1919-30.9.2004)

Biografia

Kimarakvartetti syntyi Helsingin Venäläisen Sekakuoron lopetettua toimintansa 1952. Tällöin kuorossa laulanut Yrjö Pavloff ehdotti, että kuoron solistisista miesäänistä koottaisiin kvartetti. Kuoronjohtaja Peter Mirolybov innostui asiasta ja kvartettia alettiin puuhata. Saatiin seuraava kokoonpano: 1. tenori - Sergei Putilin, 2. tenori - Yrjö Pavloff, 1. basso - Mikael Kriisin (s. 21.10.1920) ja 2. basso - Konsta Häkkälä. Ensimmäinen yhteisharjoitus pidettiin Pavloffin kotona Pihlajatiellä. Pian kuitenkin Putilin ilmoitti jättävänsä lauluyhtyekokeilun ja samoin teki Kriisin, joka vetosi muihin kiireisiinsä, mm. oopperan kuorokiinnitykseen. Kriisinillä oli kuitenkin tiedossa uusi mies 1.basson paikalle.

Tämä iloinen velikulta oli taidemaalariksi opiskellut Sergei Rumbin, jolla ei ollut paljoa musiikillista taustaa, mutta kvartettiin sopiva äänenväri ja reilusti koomikon kykyjä. Pavloff päätti hankkia kvartetille myös uuden ensitenorin ja Sibelius-Akatemiassa hän tutustui Martti Kurkeen ja pyysi tätä mukaan. Kurki saapui harjoituksiin ja väläytteli tenorinsa ja korkean falsettinsa lisäksi kaksoiskielellisiä kykyjään instrumenttien mestarillisessa imitoinnissa matkien verrattomalla tavalla mm. huulilla trumpettia. Koska kvartetilla oli lisäksi Häkkälässä ultrasyvyyksiin laulava basso ja kvartetin ääniala näytti käsittävän yli kolme oktaavia, mikä mahdollisti monien erikoisefektien käytön sovituksissa, seurasi tästä luonnollisesti suuri innostus, joka johti alkujaan saksalaisen Comedian Harmonists (ent. The Melody Makers ja Das Meister-sextett) -yhtyeen tyylin jäljittelyyn, jossa keskeisellä sijalla oli instrumentaalinen musiikki huulilla esitettynä. Kvartetin taiteellinen johto, harjoittaminen, säestys, sovitusten teko ja ohjelmiston valinta uskottiin yksimielisesti Peter Mirolyboville, joka käytti kvartetin yhteydessä nimestään suomalaista muotoa Pekka Mirola.

Kvartetin kokoonpanoksi oli nyt muodostunut runko: 1. tenori - Kurki, 2. tenori - Pavloff, 1. basso - Rumbin ja 2. basso - Häkkälä. Ensimmäinen harjoiteltu laulu oli Mozartin Kehtolaulu (Nukkuos prinssini). Tätä seurasivat Clutsamin Neekerin kehtolaulu, Winklerin Pikku posteljooni, Pikku nokipoika sekä Rixnerin Espanjalainen marssi orkesterisarjasta Frohes Wochenend. Harjoituksia pidettiin vuoroin kunkin kotona. Ensimmäinen esiintyminen yleisön edessä tapahtui niinkin hienoissa puitteissa kuin Olympiakomitean päätöskaronkassa Vanhalla ylioppilastalolla. Pavloff oli saanut tämän keikan toimittuaan komitealaisten oppaana ja tulkkina.

Kvartetin keskieurooppalainen tyyli oli uutta maassamme ja puri yleisöön. Suosio ja menestys oli kiistaton. Kannustava vastaanotto rohkaisi kvartettia osallistumaan Linnanmäellä järjestettyyn “Uudet kyvyt esiin” -kilpailuun. Tätä seurasi “Sävelpojiksi” kiireellä ristityn kvartetin yllätysvoitto ja kahden viikon kiinnitys Linnanmäen huvipuistoon. Samaisena syksynä oli edessä myös ensimmäinen levytys: 6.11.1952 äänitettiin laulut Pikku nokipoika ja Pikku posteljooni. Koska kvartetilla ei ollut vielä virallista nimeä, painettiin levyetikettiin “Lauluyhtye Trubaduurit”. Tässä vaiheessa kapellimestarit George de Godzinsky ja Georg Malmstén kiinnittivät kvartettiin suurta huomiota ja halusivat kumpikin omilta tahoiltaan kuulla kvartettia kaikessa rauhassa. Gode äänitti itselleen useita kvartetin esityksiä ja antoi Mirolalle neuvoja kvartetin kehittämiseksi. Hänen kauttaan saatiin myös muutamia hyviä keikkoja.

Nämä tuttavuudet poikivat koelaulun Yleisradioon musiikki-päällikkö Jouko Tolosen luokse. Kvartetti lauloi Winklerin Napolilaisen serenadin ja Säkkijärven polkan. Seurasi ensimmäinen radioesiintyminen, joka tapahtui 31.12.1952 ohjelmassa “Valittuja Kimaramakuja”, jossa radio julisti uudelle löytölapselleen nimi-kilpailun. Kuuntelijat lähettivät toista tuhatta vastausta, joukossa mm. sellaisia kvartetin äänellisestä tyylistäkin paljon kertovia nimiehdotuksia kuin Taivaanvuohet, Papattavat Paviaanit, Karelia Harmonists, Huulet ja Hyminä, Sävelpiirakka, Virus 53, Karjalan Miessistersit ja Kannaksen Käköset. Radion Sävelkimara -ohjelman ja muodissa olleiden Kimara-karamellien ja -makeisten pohjalta syntynyttä Kimarakvartettia ehdotettiin kuitenkin eniten ja se voitti. Vuoden 1953 alusta alkaen kvartetti käytti tätä nimeä.

Ohjelmisto kehittyi vauhdilla. Mukaan tuli eri maiden kansanlauluja ja sovituksia klassisesta viihdemusiikista. Varsinaisia iskelmiä ja ralleja vältettiin, sillä haluttiin pitää oma ja muista eroava linja. Edellä mainittujen lisäksi Hyttysten hyökkäys (Whitney), Amerikkalainen juomalaulu (Harris), Tico, tico (Abreu), Kehtolaulu (Brahms), Carramba (Rixner), Serenadi (Heykens), O Sole mio (di Capua), Tuulia (Utsjoki), Kesäillan valssi ja Reppurin laulu (Merikanto) sekä suomalaiset (mm. Tula tullalla, Minun kultani kaunis on, Venehessä, Karjalan polkka ja Kaurapellon pientareella) sekä venäläiset (mm. Kaksi kitaraa, Mustat silmät ja Volgan lautturit) kansanlaulut muodostivat alkuaikojen kantaohjelmiston. Kvartetin tavaramerkiksi muodostui Comedian Harmonists -tyylistä perityt papatukset, brummailut ja trillit, joilla matkittiin soittimia sekä korkeiden ja matalien äänien käyttö efekteinä, mikä oli siihen asti uutta Suomessa.

Kimarakvartetin nimi alkoi pian kantaa ja mm. radiossa kvartetti oli käytetty esiintyjä, yksi radiosuosikeista, sillä vuoden 1953 aikana se äänitti ainakin viisi erilaista omaa ohjelmaa radiolle (lähetyspäivät: 4.2., 15.2., 8.4., 30.8. ja 10.11.). Uusi mielenkiintoinen ja kuuma nimi haluttiin nähdä myös valkokankaalla ja Lasse Pöysti pyysi kvartetin ohjaamaansa elokuvaan “Kaksi hauskaa vekkulia” (ensi-ilta 30.4.1953), jossa kvartetti lauloi kaksi laulua: George de Godzinskyn kvartetille säveltämän ja omistaman Ilta Venetsiassa sekä Säkkijärven polkan. Samaisena keväänä Helsingin Konservatoriossa 10.4.1953 pidetyssä Tarvajärven juontamassa suuressa “Kevätäännähdyksiä” -konsertissa kvartetti oli mukana. Vappuna 1953 esiintymisiä oli jo niin monia, ettei Linnanmäen esiintymispyyntöä voitu mitenkään täyttää, mikä katkaisi kvartetin välit huvipuistoon joksikin aikaa. Myöhemmin tilanne korjaantui ja Kimarat esiintyivät usein Linnanmäen ulkoestradilla. Mukaan tulivat myös monet mm. Kauppakorkeakoulun juhlasalista radioidut viihdeohjelmat, kuten “Tervetuloa aamukahville”, “Ristiin rastiin” ja “Lauantaisaunassa”, joiden juontajina toimivat mm. Niilo Tarvajärvi ja Juhani Saraste. Säilyneistä kvartetin alkuaikojen tarkoista esiintymistiedoista mainittakoon mm. Suomen Kansanpuolueen vaalijuhla Valtiontalossa 26.2.1954 sekä juhannuskeikat Porissa (1954) ja Askaisissa (1955).

Vuonna 1955 kvartetti esiintyi Felix Filmi Oy:n “Kimara Kvartetti” -nimisessä mainoselokuvassa mainostaen Hellaksen Kimara-karamellia. Elokuva pyöri elokuvateattereissa mainospalana. Tämä oli osa makeistehdas Huhtamäki Oy:n kanssa tehtyä yhteistyötä. Organisaattorina toimi ekonomi Juhani Saraste, joka oli Huhtamäki Oy:n myynnin ja menekinedistämispäällikkö. Myös lääketehdas Leiraksen tuotteet ja tulivat samalla tavalla mukaan Sarasteen toimiessa myös Leiraksen myyntipäällikkönä. Mirola sävelsi, Urpo Jokinen sanoitti ja Kimara esitti näiden firmojen tuotteita koskevia mainoslauluja. Saraste käytti Kimaroita jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa ja tempauksissa, joissa hän itse toimi usein juontajana. Toinen Kimaran kanssa monesti samoilla keikoilla ollut seremoniamestari ja mainio showmies oli Ilmari “Illu” Melkinen, viralliselta ammatiltaan Alkon viininmaistaja, joka esitti mm. Caruso-, Beniamino Gigli- ja Wäinö Sola -imitaatioita sekä lauloi O sole mioa pelleillen äänensä menetystä kesken esityksen.

Kerran Melkisen kanssa oltiin Kalastajatorpalla ennalta sovittu, että Kimaran laulaessa Volgan lautturien laulua ja Häkkälän ottaessa lopussa todella matalan äänen, Melkinen on pyörtyvinään yleisön edessä ja kaatuu suoraan taaksepäin, jolloin Pavloff ja Kurki ottavat hänet vastaan. Kun esitys ja sovittu kohta tuli, “Illu” toimi kuten sovittiin, mutta Yrjö ja Masa unohtivat laulun tuoksinassa lupauksensa ja Melkinen rojahti antaumuksella suoraan lattiaan! Toinen Melkisen keksimä humoristinen ohjelmanumero oli sellainen, jossa Kimarakvartetti lauloi Sua lähde kaunis katselen eri ammattien ominaispiirteitä ironisoiden: kanttorit veisasivat leveästi ja sanoista ei saanut mitään selvää, opettajat lauloivat hienostuneen selvästi lausuen ja ylikorostaen konsonantteja ja sotilaat taas tunnontarkasti marssirytmissä. Esityksen lopussa kuului Melkisen komento: “Poistukaa!”, jolloin Kimarakvartetti singahti pois lavalta. Näihin humoristisiin ohjelmanumeroihin kuului yleensä aina myös se, että Melkinen ensin viritti ja tarkisti kvartetin antamalla kullekin laulajalle äänet. Joskus ääniä tuli niin pitkään, että tarkkaavaisuus alkoi herpaantua ja kerran Rumbin purskahti nauruun.

Kimarakvartetti harjoitteli aluksi Mirolan kotona Lauttasaaressa ja muidenkin kotona kunnes sai myöhemmin vakituisen harjoittelupaikan Lapinlahden kansakoululta, joka oli myös Helsingin Balalaikkaorkesterin harjoitustilana. Harjoitukset pidettiin kerran viikossa aina samana arki-iltana ja henki oli niin hyvä ja vahva, että kaikki tulivat joka kerta harjoituksiin. Kvartetin toiminnan organisaattorina ja managerina toimi ensisijaisesti Pavloff, jonka kautta valtaosa keikoista saatiin. Mirola vastasi taiteellisesta johtamisesta, ohjelmiston valinnasta ja säesti keikoilla pianolla tai pianohaitarilla. Mirolan sairastuttua Leonid Bashmakov tuurasi. Mirolan tultua Helsingin Balalaikkaorkesterin kapellimestariksi vuonna 1956, syntyi orkesterin ja Kimarakvartetin välille yhteistyötä konsertti- ja radioesiintymisten muodossa, joista mainittakoon mm. Helsingin Konservatoriossa 24.10.1965 pidetty Viihdekonsertti, jossa Kimarakvartetti lauloi venäläisiä ja suomalaisia kansanlauluja. Yhteisiä esiintymisiä tehtiin myös Sibelius-Akatemian konserttisalissa, Helsingin Kauppakorkeakoululla ja Aleksanterin-kadun Valkoisessa salissa. Kvartetin eräänlaisena hovisanoittajana toimi musiikkineuvos Urpo Jokinen, joka suolsi ja suomensi tekstiä Mirolan toiveiden mukaisesti. Keikoilla speakerina toimivat tarvittaessa näyttelytottumusta omanneet Rumbin ja Pavloff. Kerran Porin Yyterissä juhannusjuhlien yhteydessä koomikon kyvyistään tunnettu Rumbin sai juonnettavakseen myös missikisat.

Ohjelmatoimistokiinnityksiä Kimarat välttivät, sillä ne olisivat sitoneet liiaksi jo muutenkin tiukkoja aikatauluja. Samoin omien kiertueiden suunnittelu oli täysin poissuljettua, sillä jokaisella oli varsinainen leipätyönsä. Yksittäisiä keikkoja tehtiin kuitenkin ahkerasti ja ne keskittyivät viikonloppuihin. Matkat tehtiin aluksi vuokra-autolla Häkkälän ajaessa, olihan hän ammattisuhari. Kerrankin oli vuokrattuna iso seitsemänhengen Buick, jolla matkattiin Aulangolle. Myöhemmin Pavloff osti auton ja oli kapteeni. Toisinaan matkustettiin junilla ja kaikkein kiireellisimpinä aikoina keikalta toiselle siirryttiin lentäen. Eräänä Juhannuksena keikat kulkivat ilmateitse reittiä: Lounatjärvi-Kauhava-Utti. Esiintymisiä tehtiin Keski-Suomea myöten aina Hämeenlinnaan (Aulangolla kvartetti esiintyi useita kertoja), Jyväskylään, Joensuuhun, Kuopioon ja Sulkavalle asti, Vaasan ollessa pohjoisin ja Hangon (regatan purjehdus -tapahtuma) eteläisin paikkakunta. Hangon kasinolla kvartetti esiintyi myös useana kesänä. Kerran oli juhannusesiintyminen Vääksyn kanavalla, josta matkaa jatkettiin yksityiskoneella. Hyväntekeväisyysvierailuja oli niitäkin useita, joista osa oli Huhtamäki Oy:n, Sydäntautiliiton ja Juhani Sarasteen kanssa toteutettuja. Kvartetti esiintyi Helsingin seudulla mm. Tuberkuloosisairaalassa, Sokeainkoululla ja Kaunialan Sotavammasairaalassa.

Yleisömäärältään suurimpia esiintymisiä olivat Helsingin kauppakorkeakoululla pidetyt kymmenet tilaisuudet, joissa kvartetti lauloi, samoin Messuhallin tilaisuudet sekä ennen kaikkea juhannusjuhlat eri puolilla Suomea. Juhannuksena keikkoja oli yleensä useita ja ne lyötiin lukkoon tavallisesti jo tammikuussa. Pikkujoulukeikkoja saattoi olla kolmekin iltaa kohden ja myös vappuesiintymiset olivat erityisen kysyttyjä. 1950-luvulla kvartettilaulu oli muodissa Kipparikvartetin suosion innoittamana ja järjestäjät tuntuivat aina haluavan mieskvartetin juhliinsa. Kun Kipparit eivät ehtineet joka paikkaan, oli Kimarallakin kova kysyntä ja kvartetti sai monta Kippareilta yli jäänyttä keikkaa. Kuitenkaan kilpailua kvartettien välillä ei ollut, sillä jo tyylin puolesta painittiin eri sarjoissa. Erilaisten juhlatilaisuuksien merkeissä Kimarakvartetille tulivat vuosien aikana tutuiksi Helsingin kaikki suuret ravintolat, kuten Adlon, Savoy, Marski, Kalastajatorppa, Royal, Seurahuone, Kaivohuone, Kämp, Sillankorva, Kulosaaren kasino ja monet muut, joissa kaikissa esiinnyttiin useita kertoja. Samoilla keikoilla esiintyivät toisinaan mm. Esa Pakarinen, Eemeli, Tauno Palo sekä Tapio Rautavaara, joka kerran Sillankorvassa keikan jälkeen sanoi Kimaroille: “Otetaanpas pojat kierros”.

Kalastajatorpalla, jossa kvartetti esiintyi kymmeniä kertoja, oli kerran samaan aikaan viehättävä ruotsalainen Alice Babs, joka lauloi Kimaraesitysten välissä oman osuutensa. Suomenlinnassa oli puolestaan eräs tv-filmaus Leo Jokelan kanssa, jossa Kimarat lauloivat suuren tykin luona. Kesäisin Linnanmäen lisäksi Alkon Lomaranta oli lähes jokavuotinen tilaaja. S/s J.L.Runeberg -laivan kannella Kimarat esiintyivät useampana kesänä 1950-luvun lopulla Mirolan säestäessä harmonikalla. Lähdöt tapahtuivat Kauppatorilta ja risteilijän reitti kulki väliä Helsinki-Porvoo. Esiintymisasuina Kimara käytti kesällä harmaita pukuja ja punaisia rusetteja sekä talvella mustia smokkeja ja mustia rusetteja. Asetelma lavalla oli edestä katsottuna vasemmalta lukien: Pavloff, Kurki, Rumbin ja Häkkälä eli päinvastainen kuin Kippareilla. Minkäänlaista koreografiaa tai liikehdintää Kimaran keikkaesiintymisissä ei juurikaan ollut, mikä oli ehkä selvin ero Kippareiden vauhdikkaisiin lavanumeroihin. Kimarakvartetin esiintymispalkkiot eivät olleet järin suuria. Kvartetti hinnoittelikin itsensä enemmän ala- kuin yläkanttiin eikä kvartettitoiminta tuottanut kenellekään merkittävää taloudellista tuloa, vaan oli enemmänkin harraste.

Kimarakvartetti ei levyttänyt kuin 10 esitystä, joista kaksi ensimmäistä Pohjoismaiden Sähkölle ja loput Westerlundille, joista jälkimmäiset syntyivät Ensio Kostan innostuttua Kimaran Comedian Harmonists -tyylistä. Levytysmahdollisuuksia olisi ollut toki myöhemminkin. PSO:n Martti Piha näki kvartetin 1960-luvun alussa tv:ssä ja tarjosi pian joukon ralleja levytettäväksi, mutta Mirola oli tarkkana kvartetin tyylillisen linjan kanssa eikä hyväksynyt tarjottua ohjelmistoa, joten levytys raukesi. Vuonna 2004 kvartetin parhaista säilyneistä esityksistä julkaistiin 28 laulun cd-kokoelma.

Kimarakvartetin ohjelmistosta puuttui oikeastaan kokonaan svengaavampi ja jazzahtavampi musiikki, joka olisi ollut enemmän suuren yleisön makuun. Tätä puolta edusti Kimaraohjelmistossa vain Delta Rhythm Boysien vuoden 1952 hitti Tula tullalla, joka muodostui myös Kimaran yhdeksi bravuurinumeroksi, jossa Konsta Häkkälä pääsii briljeeraamaan Deltojen Lee Gainesiakin matalammalla bassollaan.

Kimarakvartetin taipaleen eräitä suosion tähtihetkiä olivat juhannusaatot 1950-luvun Suomessa, jolloin kvartetti esiintyi ulkoilmassa edessään neljä mikrofonia ja silmiin kantamaton ihmismeri, tuhansia juhannusjuhlijoita. Tällöin kvartetti pisti aina parastaan ja kun valtavat aplodit vyöryivät esityksen päätteeksi, saatiin sitä mielihyvää ja onnistumisen tunnetta, jota tarvittiin Kimaran valitsemalla tiellä.

Television tultua Kimarat olivat mukana jo aivan ensimmäisissä Teekkareiden tv:n lähetyksissä. Tesvision “Laiva on lastattu” -ohjelmasarjan myötä kvartetti nousi kunnolla julkisuuteen esiintyen Georg Malmsténin kipparoiman Tessalonika -laivan laulavana miehistönä. Perämiehenä oli Lenita Airisto, konemestarina ohjelman järjestäjä Lasse Malmlund ja tunnussävelmänä “Tessalonika, Tessalonika, olet laivamme niin verraton”, jonka kvartetti kajautti joka lähetyksessä. Laivaorkesterina oli aluksi Ingmar Englundin yhtye ja myöhemmin Kai Pahlman yhtyeineen. Sarja oli tukkuliike Keskon kustantama ja tuli keväisin ja syksyisin sunnuntaisin kerran kuussa vuosina 1960-1961 sekä satunnaisesti vuosina 1963-1965. Lähetykset olivat suoria ja joka jaksoon Kima-rakvartetti harjoitti uuden ohjelmiston. Laulut olivat pääosin Malmsténin meri-aiheisia viisuja, kuten Sinitakkien marssi, Terveisiä ulapalta, Voima-Ville, Merimiesrakkautta, Päin myrskyjä ym. Jori oli itse esilaulajana. Rumbin sai tehdäkseen pieniä rooleja ja kerran mm. Kurki lauloi duettoja ohjelmassa vuonna 1963 vierailleen ranskalaisen chancon-laulajattaren Juliette Grécon kanssa. Lähetykset tehtiin suorina Ratakadun studiosta ja harjoitukset olivat aina lähetyspäivän aamuna. Lasse Malmlund käytti Kimaroita myöhemminkin muutamissa tv-sarjoissaan, joista mainittakoon mm. “Kesä-kiikari” (1963) ja “Hullunmylly” (1964). 19.10.1964 tuli tv:stä ulos puolituntinen ikioma Kimara-ohjelma “Kimaratuokio - sekoittajana Pekka Mirola”. Näistä Tesvision ohjelmista ei ole valitettavasti säilynyt ainoatakaan. Myöhemmin Kimarakvartetti esiintyi myös monissa Suomen Television (YLE) ja Mainostelevision ohjelmissa, mm. Tiernapoikina eräässä jouluohjelmassa.

Kimarakvartetin ohjelmisto käsitti noin 150 laulua ainakin 10 eri kielellä. Kvartetti lauloi suomen ja venäjän lisäksi mm. englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, kreikaksi, viroksi, ukrainaksi ja kirkkoslaaviksi. Keskeisestä Kimaraohjelmistosta mainittakoon edellisten lisäksi vielä seuraavat: Alfordin Kwaijoen silta, Fibichin Runoelma, Abtin Serenadi, Winklerin Chianti-laulu ja Nicolo, Nicolo, Nicolino, Denzan Funiculì funiculà, Groszin Capri, Schubertin Heidenröslein, Schumannin Träumerei (ilman sanoja) pianokokoelmasta Lapsikuvia, Kehtolaulu Offenbachin oopperasta “Hoffmanin seikkailut”, Csardás Leharin operetista ”Kreivitär Maritza”, Chopinin Etydi E-duuri, Beethovenin Menuetti (sanattomana, kuten Comedian Harmonists), Dvořákin Humoreski sanoilla sekä Madetojan ja Greganinovin kehtolaulut sekä ennenkaikkea vaativa viisiosainen parodia Bizetin oopperasta Carmen, johon kuuluivat: Alkusoitto (brummi), Habanera, Välisoitto ennen 4. näytöstä, Toreadorin laulu ja Finaali. Carmen-parodia esitettiin mm. tv:ssä Lasse Malmlundin järjestämässä “Expigen”-yskän-lääkemainoksessa suorana lähetyksenä.

Kimarakvartetin lastenlauluohjelmistoa edustivat Pikku posteljooni, Pikku nokipoika, Peterin Iloiset kuparisepät, Brattonin Teddy-karhujen huviretki sekä Malmsténin Nukkumatti, joka oli usein Kimaraohjelmassa viimeisenä numerona. Joululauluosastoon kuului tutun Gruberin Jouluyö, juhlayön lisäksi mm. kaksi Mirolan sovittamaan hauskaa Joulupuusikermää, joista vuonna 1954 tehtyjä levytyksiä soitettiin 1950-luvulla useana vuonna joulunalusaikana Helsingin Aleksanterinkadun kovaäänisistä. Parhaiten yleisöön tuntuivat menevän suomalaiset humoristiset kansanlaulusovitukset, kuten Kaurapellon pientareella, Hanssin Jukka, Rixnerin veikeä Espanjalainen marssi sekä venäläiset laulelmat, joista mm. Yksin kuljen autiolla tiellä Pavloffin laulaessa sooloa oli eräs kysytyimpiä Kimaranumeroita. Joillakin keikoilla heittäydyttiin laulamaan myös Letkajenkkaa tai Volarea.

Martti Kurki omasi lyyrisen tenoriäänen ja kyvyn kauniiseen falsettilauluun. Lisäksi hänellä oli salamannopea tuplakieli eli kyky matkia trumpettia. Hänen laulusooloistaan mainittakoon ennen muita venäläinen klassikko Iltakellot, jonka äänityksen jälkeen balalaikkataiteilija Ivan Putilin kiitti Kurkea kädestä todeten esityksen olleen likimain täydellinen. Kalevi Vallinevan heleän kaunista lyyristä tenoria kuultiin lauluissa Yö jo luonnon peittää ja Kuhun taidan verrata, joissa hän laulaa solistina. Yrjö Pavloff toimi solistina monissa venäläisissä romansseissa, kuten Ja vstretil vas, Ne probuzhdai vospominanija ja Glinkan Elegia, joissa hän näytti todellisen taiteilijansielunsa. Sergei Rumbinilla oli sympaattinen luonnonbaritoni, jota kuultiin solistitehtävissä mm. lauluissa Kaksi kitaraa sekä sikermässä Mustalaishumua. Jukka Lönnqvistiä ei liioin soolotehtävissä kuultu. Laulussa Weist du wieviel Sternlein stehen hän kuitenkin lauloi koulitulla bassobaritonillaan pienen soolon, samoin lauluissa Tiritomba ja O Kaimos hän laulaa muutamia duettokohtia Häkkälän kanssa äänten sointuessa hyvin yhteen. Konsta Häkkälän supermatalasta bassosta saatiin näytteitä melkein joka Kimaranumerossa. Solistina hän lauloi mm. kansanlaulussa Bandura.

Kimarakvartetin ääniala oli normaalia mieskvartettia paljon laajempi, käsittäen kolme ja puoli oktaavia Kurjen laulaessa falsetilla 2-viivaista d:tä (d2) ja Häkkälän pudottautuessa suuren oktaavin C:hen (C), jopa kontraoktaavin G:hen (G1). Koska oli niin onnellista, että kvartetissa oli näin matala basso ja korkea tenori, rakentuivat sovitukset pitkälti näiden varaan niin, että ääriääniä käytettiin kuin efekteinä, jotka toivat mielenkiintoa ja huumoria esityksiin. Kolmen oktaavin äänialaa Mirola hyödynsi mm. kansanlaulu-sikermässä Jos sais kerran reissullansa, jonka äänet hän kirjoitti liikkumaan välillä D - d2. Samoja sovituksellisia periaatteita on löydettävissä levyllä olevasta suomalaisesta kansanlaulusikermästä Kaurapellon pientareella sekä eräästä kvartetin upeimmasta säilyneestä äänitteestä Iltakellot. Mirola antoi sovituksissaan yleensä tilaa laululle käyttäen säestäviä soittimia pelkistetysti, usein vain esim. kitaraa ja kontrabassoa. Sovitukset olivat laulullisesti varsin vaativia ja edellyttivät myös kuuntelijalta jo ohjelmistonsakin osalta jonkinasteista musiikkitietoutta ja hieman klassisempaa makua.

Kvartettilaulu oli Kimaroille vain harrastus, sillä jokaisella oli oma varsinainen leipätyönsä musiikin ulkopuolisessa maailmassa, joukon ainoa puhdas musiikin ammattilainen oli Kurki. Tämä asetti rajoituksia Kimaroiden esiintymisille, joita oli yleensä enemmän kuin voitiin vastaanottaa. Kipparikvartetin kaltaista suurta kansansuosiota Kimarakvartetti ei koskaan kuitenkaan saavuttanut, vaikka koko 1950-luku olikin vilkasta toimikautta. Kipparit toimivat onnellisten tähtien alla, sillä heillä oli kapellimestareinaan ja esiintyjinään aikansa huippunimet ja heidän suhdeverkostonsa, sponsorinsa ja mainostuksensa oli toista luokkaa kuin Kimaralla. Toinen syy Kimaran varjoon jäämiselle oli varmaankin siinä, että kvartetti oli oloihimme tyyliltään liian kansainvälinen, koostuihan ohjelmisto pääosin eri maiden kansanlauluista, slaavilaisesta sekä etelä- ja keskieurooppalaisesta laulurepertoaarista ja usein alkukielellä esitettynä. Laulutyyli oli lisäksi selvästi kultivoidumpi ja runsasnyanssisempi, jos vertailukohdaksi asetetaan Kipparikvartetin reipas ja rehti, humoristisempi ja volyymiltaankin reilumpi laulutapa. Kimarakvartetin viidestä miehestä neljän venäläinen sukutausta ei sekään ollut aina eduksi suosiolle 1950-luvun Suomessa.

Rajoituksia Kimarakvartetin jatkuvalle kehittymiselle asetti sekin tosiseikka, etteivät kvartetin kaikki laulajat olleet musiikkimiehiä samalla tavoin kuin esim. kukin Kipparikvartetin jäsen oli. Niinpä kvartetin primus, oopperan kuoron ja monien muiden töidensä ohella Kimaraan voimia jakanut Martti Kurki kyllästyi ja erosi ystävänä syksyllä 1966. Hänen tilalleen saatiin kuitenkin kaunisääninen Kalevi Vallineva, joka oli tuttu luottotenori monista muista laulukokoonpanoista. Samoihin aikoihin uuden ohjelmiston äänityksissä alettiin Rumbinin tilalla käyttämään erittäin lahjakasta bassobaritonia, Jukka Lönnqvistiä, jolta 1. basson vaikean stemman laulaminen sujui suoraan prima vista. Lönnqvist oli mukana vain Kimarakvartetin myöhäiskauden äänityksissä, kvartetin keikoilla jatkoi edelleen loppuun asti Rumbin. Muilta osin kokoonpano säilyi muuttumattomana. Ohjelmistoon Kurjen lähtö toi joitakin muutoksia: Comedian Harmonists -tyyli jäi vähemmälle. Esiintymiset kuitenkin jatkuivat ja mm. Helsingin Venäjän Suurlähetystö tilasi Kimarakvartetin muutaman kerran arvovaltaisiin tilaisuuksiinsa Tehtaankadulle. Radiolle kvartetti teki viimeiset nauhoituksensa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Näiden Kimaratuokioiden, joista valtaosa tämän kokoelman esityksistä on peräisin, lähetyspäivät olivat: 28.5.1966, 15.12.1966, 28.3.1967, 24.1.1968, 26.6.1969, 2.1.1969 ja 30.7.1971.

Kimarakvartetti ei antanut koskaan omaa konserttia, vaikka sellaista suunniteltiin, sillä taloudellista riskiä yleisön puutteen vuoksi ei uskallettu ottaa. Kipparikvartetin tavoin Kimarat kävivät neuvotteluja myös yhdysvaltalaisen ohjelmatoimiston ja managerin kanssa osallistumisestaan maailmanlaajuiseen kvartettikilpailuun vuonna 1957. Kvartetti olisi kuitenkin joutunut itse maksamaan matkansa, joten hanke raukesi kuten Kippareillakin. Kvartetti teki 23 vuotisen uransa aikana vain kaksi ulkomaanmatkaa, jotka suuntautuivat molemmat Tallinnaan. Ne tehtiin heti kun turismikanssakäyminen Vanemuine -laivalla Helsingin ja Tallinnan välillä alkoi 1960-luvun puolivälissä. Tallinnassa oli esiintyminen Viron radiossa ja televisiossa sekä konsertti ritarisalissa Mustapään veljesten talolla. Matkaa varten oltiin harjoitettu hauska Vanaisa polka. Viron televisiossa kvartetti lauloi mm. Saarenmaan valssin, jossa Pavloff oli solistina ja sotkeutui sanoissa. Rumbin pelasti tilanteen esityksen jälkeen toteamalla: tämä oli Saarenmaan valssi arabiaksi!

Bassobaritoni Jukka Lönnqvistin yllättävän poismenon 23.11.1972 myötä kvartetti päätti lopettaa aktiivisen toimintansa ja mm. radiolle suunniteltu eri maiden kehtolauluja sisältävä ohjelmanauha jäi äänittämättä. Tilaukset olivat myös selvästi vähentyneet ja nuoremmat sukupolvet nousseet pinnalle. Kvartetti esiintyi kuitenkin vielä 16.5.1975 lähetetyssä MTV:n ohjelmassa “Tänä iltana... soivat kansanlaulut” Helsingin Bala-laikkaorkesterin säestyksellä. Tämän jälkeen oli ehkä vielä pari pienimuotoista esiintymistä.

Yrjö Pavloff kokosi Kimarakvartetin viimeisen kerran yleisön eteen 80-vuotisjuh-lakonserttiinsa, joka pidettiin 1.10.1999 Valkoisessa Salissa. Kokoonpano oli seuraava: Kurki (1.tenori), Pavloff (2. tenori), Vallineva (1. basso) ja Häkkälä (2. basso). Kvartetti lauloi mm. “Espanjalaisen marssin” ja sikermän Kaurapellon pientareella, jotka muodostuivat koko loppuunmyydyn konsertin loistokkaaksi triumfiksi.

Keskeinen Kimarakvartetista säilynyt aineisto, kuten äänitteet, kuvat, nuotit ja lehtileikkeet on arkistoitu Suomen Jazz & Pop Arkistoon (Helsinki, Arabiankatu 2) omaksi kokoelmakseen, joka on asiasta kiinnostuneiden käytettävissä.

Sanottua

”KIMARASATTUMIA”:

Kvartetti teki myös muutamia hautakeikkoja Hietaniemessä ja Malmilla laulaen lähinnä kahta laulua “Kun maan melu haipuu” (Bull) ja “Vaipuos vaivu synnyinmaasi helmaan” (Flemming). Mirola oli mukana ja antoi äänet absoluuttisen korvansa varassa ilman äänirautaa. Kerran oltiin Malmin hautausmaalla Kurjen saamalla hautakeikalla ja laulu tapahtui vahingossa väärälle vainajalle, sillä nimeä ei oltu kerrottu, tiedossa oli vain kelloaika ja kappeli, jonka piti olla itäinen. Kvartetti oli jo hieman myöhässä ja Masa vei sen vahingossa läntiselle puolelle. Kimarat astelivat hautaväen luo ja kysyivät kohteliaasti, milloin sopisi kvartettilaulu. Omaiset olivat ihmeissään ja luulivat laulajien olevan vainajan tuttuja ja laulu otettiin vastaan. Toimitus jatkui kunnes yht’äkkiä pappi huusi: virsi! Kvartetilla ei ollut yhtään virttä harjoiteltuna, sillä sellaisesta ei oltu sovittu. Kurki oli porukan ainut luterilaiseen kirkkoon kuuluva ja alkoi laulaa jotakin tuntemaansa virttä, johon muut jollain lailla yrittivät yhtyä. Poislähtiessään Kimarat saivat suntiolta kuulla, että oikea vainaja oli juuri laskettu hautaan itäisellä puolella ja että omaiset ovat siellä vihaisina, kun kvartettia ei kuulunut. Erhe korjattiin laulamalla muistotilaisuudessa.

Oli kaunis juhannusaamu ja kvartetti palaamassa keikalta Kaakkois-Suomesta. Ajettiin Kotkan Langinkosken yli, jolloin Yrjö sai ajatuksen, että nyt kun tässä ollaan, täytyy Tsaarin kalastusmaja katsoa. Pysähdyttiin ja Kimarat kävelivät pitkin rantaa ja Sergo päätti mennä uimaan. Vähitellen virta alkoi kuitenkin viedä hyvin kroolaavaa Sergoa. Pojat huomasivat vaarallisen tilanteen ja juoksivat rannalla yrittäen pelastaa toveriaan, joka viimein tarttui mahastaan tukkiin.

Kimarat oli pyydetty esiintymään Turun juuri rakennetun konserttitalon vihkiäisiin. Paikalla oli myös muita esiintyjiä mm. Kipparit ja George de Godzinsky. Kimaroiden saapuessa he saivat lukea suurista mainostauluista: KIMARAKVARTETTI: Martti Kurki, Yrjö Paulo, Sergo Rumski ja Holmsta Häkälä. Mirolan puhelimessa ilmoittamat nimet oli kuultu hieman väärin. Pavloff sai itselleen kuitenkin uuden oivan taiteilijanimen.

Vaasassa Kimarat esiintyivät yhdessä Juhani Sarasteen kanssa. Myös George de Godzinsky oli mukana omalla ohjelmallaan. Esiintyminen meni hyvin, mutta ulkona puhkesi hirmumyrsky ja lennot Helsinkiin peruuntuivat. Kvartetin oli jäätävä yöksi Vaasaan. Mentiin paikalliseen hotelliin, mutta siellä ei ollut tilaa ja ravintolakin jo suljettu. Järjestäjä oli neuvottomana ja kvartetti joutui majailemaan hotellin aulassa yön yli. Ruokaa ei ollut nimeksikään ja jo Sergoltakin (Rumbin) alkoivat vitsit olla vähissä, kun ei edes pientä ryyppyä ollut näköpiirissä. Seuraavana aamupäivänä lentoliikenne pääsi jatkumaan.

Valikoitu diskografia

Kimarakvarttetti:

1. Espanjalainen marssi, 1954, Westerlund.

2. Carramba, 1954, Westerlund.

3. Neekerin kehtolaulu, 1954, Westerlund.

4. Nukkumatti, 1954, Westerlund.

5. Kaksi kitaraa, 1955, Fuga.

6. Kaurapellon pientareella, 1956, Fuga.

7. Iltakellot, 1963, Fuga.

8. Kaikuserenadi, 1966, Fuga.

9. Vanaisapolka, 1966, Fuga.

10. Yö jo luonnon peittää, 1967, Fuga.

11. Chianti-Lied, 1967, Fuga.

12. Mustalaishumua, 1969, Fuga.

13. Ne probuzhdai vospominanija, 1969, Fuga.

14.Weist du wieviel Sternlein stehen, 1971, Fuga.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy