Martti Johannes Kurki syntyi lasimestarin poikana
Parikkalassa 10.6. 1926. 14 vuoden iässä hän aloitti musiikkiopinnot 1.7.1940
soitto-oppi-laana Puolustusvoimien soittokunnassa, JP 4:ssä, soittimenaan
es-kor-netti. Jatkosodassa hän palveli trumpetistina viihdytysjoukoissa
ken-raali Pajarin divisioonassa Kannaksella,
josta siirtyi joulun alla 1941 Karhumäen varuskuntasoittokuntaan
Aunukseen. Sairastuminen keuh-kokuumeeseen marraskuussa 1943 vei Kurjen
sotasairaalaan, josta hänet kotiutettiin 15.4.1944 ja vapautettiin
toistaiseksi palveluksesta. Kurjen laulettua erässä pikkujoulujuhlassa 1944
muusikkotoveri Reino Pajari kannusti häntä lauluopintojen aloittamiseen.
Ensimmäinen varsinainen laulunopettaja oli oopperalaulaja (tenori), kreivi
Antti Kamensky, jonka maatilalla Kaipiaisissa Kurki vietti pitkiäkin
opiskeluaikoja vuosina 1945-48. Vuonna 1945 Kurki oli trumpetistina mukana
perustamassa parikkalalaista viisi-miehistä Mimosa-yhtyettä, joka soitteli
jazzia, viih-dettä ja iskelmiä vuoteen 1947 saakka. Asevelvollisuuden Kurki
suoritti Haminassa 4.1.1946 - 19.10.1946 soittaen JR 9:n soittokunnassa ja
meni tämän jälkeen välittömästi asemamieheksi VR:n Parikkalan asemalle.
Parikkala-Simpele -yhdysradan vihkiäisjuhlassa
Punkaharjun Hotelli Finlandiassa Kurki lauloi rautatiehallituksen johdolle ja
Viipurin kaupunginjohtajalle Arno Tuurnalle, joka innostui Kurjen äänestä ja
järjesti hänelle nimityksen VR:n Helsingin asemalle asemamieheksi, jotta tämä
voisi aloittaa opinnot Sibelius-Akatemiassa. Muutto Helsinkiin ja
kirjautuminen Sibelius-Akatemiaan pääaineena laulu tapahtui syksyllä 1949.
Opettajikseen Kurki sai prof. Oiva Soinin ja Einar Collianderin. Sivuaineena
oli trumpetti Uno Koivun johdolla. Prof. Soinin suositusten saattelemana
Kurki sai heti syksystä 1949 vakanssin Suomalaisen Oopperan kuoroon 1.
tenoriksi. Opiskeluvuottaan 1951-52 lukuunottamatta Kurki palveli tässä
virassa aina eläkkeelle siirtymiseensä 31.7.1980 saakka. Tämän jälkeen hän
hoiti vielä Vilho Vartiaisen viransijaisuuden 1981-82 ja toimi teoskohtaisena
lisäkuorolaisena kevään 1984 loppuun. Savonlinnan oopperajuhlakuorossa hän
lauloi 14:nä kesänä 1967-81. Oopperan kuorolaisten palkkojen ollessa pienet,
Kurki työskenteli kuorotyön ohella VR:llä vuoteen 1956 ja siirtyi tämän
jälkeen varastomieheksi tukkuliikkeisiin.
Nopeaoppisena ja hyvänä nuotinlukijana Kurki oli
Kansallisoopperan kuoron luottomiehiä ja tukipylväitä, jolle kuorotyö ei
tuottanut ongelmia, vaan hän opetteli harjoituksissa ajankuluksi jopa
solistien stemmoja. Hän saikin suorittaakseen myös monia sivuosia, kuten
Majatalon isäntä Millöckerin Kerjäläisylioppilaassa (1966), Neljäs
juutalainen Straussin Salomessa (Savonlinna 1969), Alkemisti Henzen
Hirvikuninkaassa (1971) sekä Nuuskamuikkunen Kuusiston Muumioopperassa
(1974). Näihin päiviin saakka Kurki on toiminut aktiivisena kuoromiehenä myös
harrastusmielessä. Hän on laulanut Parikkalan Kirkkokuorossa (1945-47),
Kiskon kirkkokuorossa (1982-91), Helsingin NMKY:n Mieskuorossa (1992-2001)
sekä Helsingin Sotaveteraanikuorossa (1993-). Kaikissa näissä hän on toiminut
myös solistina. Koko Martti Kurjen aktiiviuraa varjosti munuaistuberkuloosi,
joka löydettiin vasta 1977 ja joka ehti tehdä merkittäviä vastuksia ja
menetyksiä miehen elämään. Trumpetin ohella Kurki on soittanut myös huuliharppua.
Oopperalaisten ja ystävien piirissä hänet tunnetaan etevänä
pöytälaatikkorunoilijana ja riimittelijänä. Klassista viihdettä esittäneessä
Kimarakvartetissa Kurki lauloi ensitenoria vuosina 1952-1966.
Martti Kurjelle on myönnetty Jatkosodan muistomitali
(1957), Sotavammaismerkki (1962), Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I
luokan mitali kultaristein (1975) sekä Suomen Teatterijärjestöjen
Keskusliiton Suomen näyttämötaiteen 25 vuoden kultainen ansiomerkki punaisin
ruusukkein (1980).
Biografialähteet:
Kimarakvartetti – Laulelmia ja romansseja 1954-1971” –cd-levy (FUGA
9180).
Yhtyeen jäsenten haastattelunauhat ja yhtyettä koskeva aineisto / Tero
Halvorsenin kotiarkisto.
