BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Yrjö Pavloff

s. 22.9.1919
k. 4.11.2005

Teksti Tero Halvorsen
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiYrjö Pavloff
Oikea nimiYrjö Pavloff
SalanimetYrjö Paulo
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika22.9.1919
Kuolinaika4.11.2005
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), näyttelijä, kuoromies
Soittimetpiano
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Kimarakvartetti, 2. tenori 1952-1975
Biografia

Yrjö Pavloff syntyi 22.9.1919 Viipurissa. Nuorena hän oli menestynyt yleisurheilija ja pesäpalloilija. Sodan aikana Pavloff palveli upseerina radiotiedustelupataljoonassa. Hänet tunnettiin taitavana viheltäjänä ja aseveli-illoissa hän saikin esittääkseen vihellysnumeroina tunnettuja ikivihreitä (mm. ”Itke en lemmen tähden”) orkesterin säestyksellä. Näissä yhteyksissä häntä kehoitettiin myös lauluopintojen aloittamiseen.

Pavloff otti muutamia laulutunteja Pia Ravennalta ja Olavi Nybergiltä, mutta siirtyi pian Sibelius-Akatemiaan, jossa hän opiskeli 1949-53 valmistuen musiikinopettajaksi auskultointia vailla. Laulun-opettajikseen Pavloff sai Mauno Tammisen, Oiva Soinin ja Antti Koskisen. Samoihin aikoihin Pavloffilla oli kiinnitys ravintola Mikadossa vakituisena esiintyjänä: hän vihelsi pikkuorkesterin säestyksellä. Lauluopintojen edetessä opettajat kuitenkin kielsivät vihellyksen. Sibelius-Akatemian oopperaproduktioissa hän oli mukana mm. Mozartin Taikahuilussa (Toinen pappi) ja Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästyksessä (Oxenstjerna).

Sotien jälkeen Pavloff kiinnostui näyttelemisestä ja hän oli mukana useissa Helsingin Venäläisen teatteristudion produktioissa (1945-52) sekä Helsingin Vallilan Työväenteatterissa (1954-60) tehden suuriakin rooleja mm. Gogolin ”Kuolleissa sieluissa” sekä Bergerin ”Vedenpaisumuksessa”. Tauno Palon sijaisuus Kansallisteatterissa Tšehovin ”Vanja-enossa” (1955) muodostui Pavloffin taiteelliseksi läpimurroksi näyttämöllä ja poiki useita rooleja (mm. Gorkin ”Auringon lapsissa”, 1969) aina 1970-luvun alkuun saakka. Vakituinen vakanssi Kansallisteatterissa olisikin auennut, mutta Pavloff säilytti kaikenaikaa varsinaisen leipätyönsä eli autovakuutustarkastastajan virkansa. Näyttämöllä ja elokuvissa hän on käyttänyt myös nimeä Yrjö Paulo, kuten elokuvissa ”Vodkaa, komisario Palmu” (1969), ”Natalia” (1979) tai ”Tropic of Ice” (1987). Elokuvarooleista suurin ja merkittävin on valtiosihteeri Gustaf Idmanin rooli Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa ”Luottamus” (1976).

Yrjö Pavloff on laulanut lukuisissa kuoroissa II tenoria. Näistä mainittakoon RUK:n kuoro, Helsingin Venäläinen Kuoro (1948-60), Radiokuoro (1966-69), Radion Sinfoniakuoro (1969-74), Espoon Mieslaulajat (1977-) ja Uspenskin Katedraalin Mieskuoro (1983-2000), joista kahden viimeisen perusta-jajäsen hän myös on. Edellisten lisäksi Pavloff on toiminut solistina myös Helsingin Liikennelaitoksen (1976-80) ja KKK:n Ylioppilaiden kuoroissa sekä Rakennusmestarien kuoron ja orkesterin konserteissa ja operettiproduktioissa. Hän on laulanut myös Kansallisoopperan lisäkuorossa sekä useammankin venäläisen kuoron solistina, joista mainittakoon esiintyminen prof. Struven johtaman Akateemisen Nuorisokuoron solistina Moskovan Tšaikovski-salissa (1981) sekä Moskovan Konservatorion suuressa salissa (1993). Helsingin Balalaikkaorkesterin konserteissa ja radionauhoituksissa Pavloff on esiintynyt laulusolistina vuodesta 1950 alkaen aina 1980-luvulle saakka. Yhdessä Peter Mirolybovin kanssa perustamassaan Kimarakvartetissa Pavloff on laulanut koko sen toiminnan ajan 1952-1975.

Omia solistikonsertteja Pavloff on antanut vuosien varrella useita, mm. Espoon Työväenopistossa (1975), Finlandia-talossa (1976), Karakallion monitoimitalossa (1979), 75-vuotiskonsertti Aleksanterin teatterissa (1994) sekä 80-vuotiskonsertti Valkoisessa salissa (1999). Yhä edelleen hän on aktiivisena mukana vuonna 1993 perustamansa Kalinka-yhtyeen esiintymisissä.

Pavloffin pitkää kokemusta näyttämön ja laulun alalla on hyödynnetty erilaisissa opetus- ja asiantuntijateh-tävissä. Hän on ollut useissa Helsingissä tehdyissä venäläisissä teatteriproduktioissa asiantuntijana sekä toi-minut kansainvälisen Shaljapin-laulukilpailun tuomariston jäsenenä Kazanissa 1993. Espoon Työväen-opiston laulu- ja kuorokurssin ohjaajana hän toimi 1979-93. Espoon Mieslaulajien (ESMILA) parissa Pavloff on tehnyt pitkän päivätyön kuoron kehittäjänä, äänenmuodostajana ja taiteellisena johtajana.

Sotilasarvoltaan Yrjö Pavloff on yliluutnantti. Director Cantus arvonimen hän sai 1994. Pavloff tunne-taankin kuoropiireissä solististen avujensa lisäksi vahvana, idearikkaana ja aikaansaavana organisaattorina. Hänen ansioihinsa voidaan myös laskea ystävänsä Nicolai Geddan yhteistyön järjestäminen Uspenskin Katedraalin Mieskuoron ja Espoon Mieslaulajien kanssa 1980-90-luvulla.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

”Kimarakvartetti – Laulelmia ja romansseja 1954-1971” –cd-levy (FUGA 9180).

Yhtyeen jäsenten haastattelunauhat ja yhtyettä koskeva aineisto / Tero Halvorsenin kotiarkisto.


Valikoitu diskografia

Yrjö Pavloff:

1. Kuljen yksin autiolla tiellä, 1995, Espoon Mieslaulajat (EMLCD 305).

2. Kalinka, 1995, Espoon Mieslaulajat (EMLCD 305).

3. Kulkusten soidessa, 1995, Espoon Mieslaulajat (EMLCD 305).

4. Tuisku, 1995, Espoon Mieslaulajat (EMLCD 305).

5. Kaukaa kuulen kulkuset, 1995, Espoon Mieslaulajat (EMLCD 305).

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy