Yrjö Pavloff syntyi 22.9.1919 Viipurissa. Nuorena hän
oli menestynyt yleisurheilija ja pesäpalloilija. Sodan aikana Pavloff palveli
upseerina radiotiedustelupataljoonassa. Hänet tunnettiin taitavana
viheltäjänä ja aseveli-illoissa hän saikin esittääkseen vihellysnumeroina
tunnettuja ikivihreitä (mm. ”Itke en lemmen tähden”) orkesterin säestyksellä.
Näissä yhteyksissä häntä kehoitettiin myös lauluopintojen aloittamiseen.
Pavloff otti muutamia laulutunteja Pia Ravennalta ja
Olavi Nybergiltä, mutta siirtyi pian Sibelius-Akatemiaan, jossa hän opiskeli
1949-53 valmistuen musiikinopettajaksi auskultointia vailla. Laulun-opettajikseen
Pavloff sai Mauno Tammisen, Oiva Soinin ja Antti Koskisen. Samoihin aikoihin
Pavloffilla oli kiinnitys ravintola Mikadossa vakituisena esiintyjänä: hän
vihelsi pikkuorkesterin säestyksellä. Lauluopintojen edetessä opettajat
kuitenkin kielsivät vihellyksen. Sibelius-Akatemian oopperaproduktioissa hän
oli mukana mm. Mozartin Taikahuilussa (Toinen pappi) ja Paciuksen Kaarle-kuninkaan
metsästyksessä (Oxenstjerna).
Sotien jälkeen Pavloff kiinnostui näyttelemisestä ja
hän oli mukana useissa Helsingin Venäläisen teatteristudion produktioissa
(1945-52) sekä Helsingin Vallilan Työväenteatterissa (1954-60) tehden
suuriakin rooleja mm. Gogolin ”Kuolleissa sieluissa” sekä Bergerin
”Vedenpaisumuksessa”. Tauno Palon sijaisuus Kansallisteatterissa Tšehovin
”Vanja-enossa” (1955) muodostui Pavloffin taiteelliseksi läpimurroksi
näyttämöllä ja poiki useita rooleja (mm. Gorkin ”Auringon lapsissa”, 1969)
aina 1970-luvun alkuun saakka. Vakituinen vakanssi Kansallisteatterissa olisikin
auennut, mutta Pavloff säilytti kaikenaikaa varsinaisen leipätyönsä eli
autovakuutustarkastastajan virkansa. Näyttämöllä ja elokuvissa hän on
käyttänyt myös nimeä Yrjö Paulo, kuten elokuvissa ”Vodkaa, komisario Palmu” (1969),
”Natalia” (1979) tai ”Tropic of Ice”
(1987). Elokuvarooleista suurin ja merkittävin on valtiosihteeri Gustaf
Idmanin rooli Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa ”Luottamus” (1976).
Yrjö Pavloff on laulanut lukuisissa kuoroissa II
tenoria. Näistä mainittakoon RUK:n kuoro, Helsingin Venäläinen Kuoro
(1948-60), Radiokuoro (1966-69), Radion Sinfoniakuoro (1969-74), Espoon
Mieslaulajat (1977-) ja Uspenskin Katedraalin Mieskuoro (1983-2000), joista
kahden viimeisen perusta-jajäsen hän myös on. Edellisten lisäksi Pavloff on
toiminut solistina myös Helsingin Liikennelaitoksen (1976-80) ja KKK:n
Ylioppilaiden kuoroissa sekä Rakennusmestarien kuoron ja orkesterin
konserteissa ja operettiproduktioissa. Hän on laulanut myös Kansallisoopperan
lisäkuorossa sekä useammankin venäläisen kuoron solistina, joista
mainittakoon esiintyminen prof. Struven johtaman Akateemisen Nuorisokuoron
solistina Moskovan Tšaikovski-salissa (1981) sekä Moskovan Konservatorion
suuressa salissa (1993). Helsingin Balalaikkaorkesterin konserteissa ja
radionauhoituksissa Pavloff on esiintynyt laulusolistina vuodesta 1950 alkaen
aina 1980-luvulle saakka. Yhdessä Peter Mirolybovin kanssa perustamassaan
Kimarakvartetissa Pavloff on laulanut koko sen toiminnan ajan 1952-1975.
Omia solistikonsertteja Pavloff on antanut vuosien
varrella useita, mm. Espoon Työväenopistossa (1975), Finlandia-talossa (1976),
Karakallion monitoimitalossa (1979), 75-vuotiskonsertti Aleksanterin
teatterissa (1994) sekä 80-vuotiskonsertti Valkoisessa salissa (1999). Yhä
edelleen hän on aktiivisena mukana vuonna 1993 perustamansa Kalinka-yhtyeen
esiintymisissä.
Pavloffin pitkää kokemusta näyttämön ja laulun alalla
on hyödynnetty erilaisissa opetus- ja asiantuntijateh-tävissä. Hän on ollut
useissa Helsingissä tehdyissä venäläisissä teatteriproduktioissa
asiantuntijana sekä toi-minut kansainvälisen Shaljapin-laulukilpailun
tuomariston jäsenenä Kazanissa 1993. Espoon Työväen-opiston laulu- ja
kuorokurssin ohjaajana hän toimi 1979-93. Espoon Mieslaulajien (ESMILA)
parissa Pavloff on tehnyt pitkän päivätyön kuoron kehittäjänä,
äänenmuodostajana ja taiteellisena johtajana.
Sotilasarvoltaan Yrjö Pavloff on yliluutnantti.
Director Cantus arvonimen hän sai 1994. Pavloff tunne-taankin kuoropiireissä
solististen avujensa lisäksi vahvana, idearikkaana ja aikaansaavana
organisaattorina. Hänen ansioihinsa voidaan myös laskea ystävänsä Nicolai
Geddan yhteistyön järjestäminen Uspenskin Katedraalin Mieskuoron ja Espoon
Mieslaulajien kanssa 1980-90-luvulla.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
”Kimarakvartetti – Laulelmia ja romansseja 1954-1971” –cd-levy (FUGA
9180).
Yhtyeen jäsenten haastattelunauhat ja yhtyettä koskeva aineisto / Tero
Halvorsenin kotiarkisto.
