Sergei Rumbin syntyi Kyyrölässä, Muolaan pitäjässä
Karjalan kannaksella 5.9.1920. Isä oli venäläistä, äiti liettuanpuolalaista
sukujuurta. Vuosina 1933-38 hän oli ikonimaalarioppilaana Valamon luostarissa
opettajanaan Pietarin Taideakatemian käynyt Isä Dosifei. Täällä hän lauloi myös
luostarin kirkkokuorossa. Helsinkiin Rumbin saapui 1938 ja pääsi Ateneumiin
opiskelemaan 1940. Sota kuitenkin kariutti opinnot. Asemasotavaiheessa Rumbin
toimi venäläisten asemien lähellä puhelinmiehenä osallistuen mm. Karhumäen
valtaukseen ja Tali-Ihantalan torjuntataisteluun. Sota-aikana hän myös esiintyi
viihdytystehtävissä mm. Taavetin Suojeluskuntatalolla. Sodan ajan ansioista
hänelle on myönnetty 1. ja 2. luokan Vapau-denmitali.
Sotien jälkeen Rumbin oli aktiivisesti mukana Helsingin
Venäläisen Taideyhdistyksen sekä Venäläisen Teatterin ja myöhemmin siitä
eronneen Teatteristudion toiminnassa esiintyen monissa Eino Kaliman ohjaamissa
Tšehovin klassikkonäytelmissä sekä useissa muissakin produktioissa (mm. Maljuginin ”Vanhat toverit” ja
Shtsheglovin ”Lumimyrsky”). Arvosteluissa hän sai usein kiitosta osakseen ja
hänen on todettu omaavan suuren eläytymistaidon, herkkyyden ja persoonallisen
väljyyden. Taidemaalarin ura jatkui harrastusmielessä ja vuonna 1968 Rumbin piti
yhteisen ikoninäyttelyn Lauri Kukon kanssa Galleria Strindbergissä. Tunnetuin
Rumbinin maalaus on kopio ”Valamolainen Neitsyt Maria”-ikonista Uudessa
Valamossa.
Rumbin on ollut sanavalmis ja pidetty showmies ja kysytty
juontaja Helsingin venäläisissä piireissä ja muuallakin. Hän kuului
Kimarakvartettiin koko sen toiminnan ajan ja oli yhtyeen koomikko ja ensibasso.
1960-luvulla hän esiintyi jonkin verran viihteellisissä tv-ohjelmissa. Hän
lauloi myös Helsingin Venäläisessä kuorossa sekä venäjänkielisessä
kirkkokuorossa Katajanokan katedraalissa 1940-luvulla. Laulutunteja hän on
ottanut Paul Hansenilta sekä Peter Mirolybovilta.
Päätyönään Sergei Rumbin on toiminut maalarina
maalausliike Pauli Hietasella. Hän on ollut tunnettu ekspertti värisekoitusten
tekijänä sekä osallistunut useisiin vaativiin entisöimisprojekteihin, joista
mainittakoon mm. Suomen Leningradin konsulaatin entisöintityöt 1960-luvulla.
Eläkkeelle hän jäi 1976.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet::
”Kimarakvartetti – Laulelmia ja romansseja 1954-1971” –cd-levy (FUGA 9180).
Yhtyeen jäsenten haastattelunauhat ja yhtyettä koskeva
aineisto / Tero Halvorsenin kotiarkisto
