Veikko Ahvenainen on kotoisin varsin vaatimattomista oloista Kuopiosta.
Hänen naapurissaan Männistössä oli harmonikansoittajia, joten Ahvenainen sai jo
pienenä kosketuksen tulevaan soittimeensa.
Ahvenainen itse katsoo tulleensa harmonikansoittajaksi olosuhteitten
pakosta ja sanoo olevansa itseoppinut: kun harmonikkakouluja ei ollut,
innokkaan soittajanalun oli esim. käytettävä Czernyn pianoetydejä. Hän
hankki sanomalehtiä jakamalla yhdeksänvuotiaana ensimmäisen kaksirivisen
harmonikkansa, jonka soittoa opetti nuorelle Veikko Ahvenaiselle harmonikkaa
Pietarin sirkuksessa soittanut ”Kuopion tunnetuin muikkukauppias” Matti Lundgren;
opiskelu tapahtui korvakuulolta. Kun
soittopeli ei enää tyydyttänyt ja oli saatava viisirivinen, tarmokas
11-vuotias marssi pankkiin, ja järjesti sieltä rahat. Hänet palkattiin
13-vuotiaana kesäksi Suomen Tivolin telttaan säestäjäksi.
Esiintymispaikoistaan Ahvenainen pitää huomattavimpana Moskovan Tšaikovski-salia,
jossa hän konsertoi täydelle salille Neuvostoliiton aikaan 1978. Hän on
esiintynyt muuallakin entisessä Neuvostoliitossa (Moskovassa ensi kerran v.
1966), Yhdysvalloissa, Japanissa ja Kiinassa. Taiteilijalle ovat hänen omien
sanojensa mukaan kelvanneet esiintymistilaisuudet harjannostajaisista pikkukylien lavoille yhtä hyvin kuin amerikansuomalaisten haaleille
ja maailman konserttilavoille.
Suomalaisista kansanlauluista tehtyjen sovitusten hän mainitsee uppoavan
yleisöön joka puolella.
Taiteilija pyrki uranuurtajana viemään harmonikkaa konserttilavoillekin, ja
hän sai George de Godzinskyn hyväksymään Pietro Deiron harmonikkakonserton
radion viihdeorkesterin ohjelmistoon. Ahvenainen pääsi Sibelius-akatemian
oppilaaksi säveltämistä ja kontrapunktia opiskelemaan, mutta silloinen rehtori
Ernst Linko kysyi: ”Onko totta, että te soitatte haitaria?” Ahvenaisen
vastattua myönteisesti vielä kysymykseen, käyttäisikö hän tietonsa
harmonikansoiton hyväksi, Linko totesi yksikantaan, ettei hänen
oppilaitoksessaan opeteta haitarinsoittajia. Taiteilija on aloittanut
1960-luvulla kirkkokonsertit ja äänittänyt virsilevynkin Keravan kirkossa.
Veikko Ahvenainen on opettanut useita nuorempia soittajia ja laatinut
ensimmäisenä harmonikansoittajille musiikkiopistoihin kurssitutkinnot. Huomionarvoinen on myös hänen
oppikirjatuotantonsa, josta voidaan mainita Harmonikkakoulu näppäin- ja
pianoharmonikalle, Harmonikan käsikirja sekä Paljetremolokoulu
harmonikalle. Ahvenainen itse mainitsee halunneensa luoda opetusaineistoa,
koska oli itse joutunut aloittamaan käytännössä tyhjästä: ”Jos sen hienosti
sanoo, tunsin tarvetta viedä eteenpäin harmonikkakulttuuria, ettei kaikkien
tarvitsisi kulkea yhtä vaikeata tietä kuin minä jouduin kulkemaan.” Einari
Marvian kehotuksesta hän laati kotisoittajille sopivan oppaan.
Ahvenainen on tehnyt
muutamia sanoituksiakin: Ei saavu hän, Begin the Beguine,
Jezebel, Muistoja Ukrainasta ja Sulkavan aalloilla.
Veikko Ahvenainen esiintyy edelleen ja arvioi itse olevansa 75-vuotiaana
vanhin esiintyvä harmonikansoittaja. Hän mainitsee konsertoivansa noin
sata kertaa
vuodessa kotimaassa ja ulkomailla. Syntymäpäivähaastattelussaan
(HS 23.9.2004) harmonikkataiteilija kertoi jatkavansa säveltämistä sekä
keskittyvänsä yhä enemmän klassiseen puoleen ja konsertteihin, jolloin
lavaesiintymisiin jää entistä vähemmän aikaa. Muistelmakirjansa lopussa
Ahvenainen pohdiskelee näin: ”Kulkurin elämä jatkuu, tulen varmasti kiertämään
kuolemaani saakka.”
