Veikko Ahvenainen

Veikko Ahvenainen on kotoisin varsin vaatimattomista oloista Kuopiosta. Hänen naapurissaan Männistössä oli harmonikansoittajia, joten Ahvenainen sai jo pienenä kosketuksen tulevaan soittimeensa.

Ahvenainen itse katsoo tulleensa harmonikansoittajaksi olosuhteitten pakosta ja sanoo olevansa itseoppinut: kun harmonikkakouluja ei ollut, innokkaan soittajanalun oli esim. käytettävä Czernyn pianoetydejä. Hän hankki sanoma­lehtiä jakamalla yhdeksänvuotiaana ensimmäi­sen kaksirivisen harmonikkan­sa, jonka soittoa opetti nuorelle Veikko Ahvenaiselle harmonikkaa Pietarin sirkuksessa soittanut ”Kuopion tunnetuin muikkukauppias” Matti Lundgren; opiskelu tapahtui korvakuulolta. Kun soittopeli ei enää tyy­dyttänyt ja oli saatava viisirivinen, tarmokas 11-vuotias marssi pankkiin, ja järjesti sieltä rahat. Hänet palkattiin 13-vuotiaana kesäksi Suomen Tivolin telttaan säestäjäksi.

Esiintymispaikoistaan Ahvenainen pitää huomattavimpana Moskovan Tšaikovski-salia, jossa hän konsertoi täydelle salille Neuvostoliiton aikaan 1978. Hän on esiintynyt muuallakin entisessä Neuvostoliitossa (Moskovassa ensi kerran v. 1966), Yhdysvalloissa, Japanissa ja Kiinassa. Taiteilijalle ovat hänen omien sanojensa mukaan kelvanneet esiintymistilaisuudet harjannostajaisista pikkukylien lavoille yhtä hyvin kuin amerikansuomalaisten haaleille ja maailman konserttilavoille. Suomalaisista kansanlauluista tehtyjen sovitusten hän mainitsee uppoavan yleisöön joka puolella.

Taiteilija pyrki uranuurtajana viemään harmonikkaa konserttilavoillekin, ja hän sai George de Godzinskyn hyväksymään Pietro Deiron harmonikkakonserton radion viihdeorkesterin ohjelmistoon. Ahvenainen pääsi Sibelius-akatemian oppilaaksi säveltämistä ja kontrapunktia opiskelemaan, mutta silloinen rehtori Ernst Linko kysyi: ”Onko totta, että te soitatte haitaria?” Ahvenaisen vastattua myönteisesti vielä kysymykseen, käyttäisikö hän tietonsa harmonikansoiton hyväksi, Linko totesi yksikantaan, ettei hänen oppilaitoksessaan opeteta haitarinsoittajia. Taiteilija on aloittanut 1960-luvulla kirkkokonsertit ja äänittänyt virsilevynkin Keravan kirkossa.

Veikko Ahvenainen on opettanut useita nuorempia soittajia ja laatinut ensimmäisenä harmonikansoittajille musiikkiopistoihin kurssitutkinnot. Huomionarvoinen on myös hänen oppikirjatuotantonsa, josta voidaan mainita Harmonikkakoulu näppäin- ja pianoharmonikalle, Harmonikan käsikirja sekä Paljetremolokoulu harmonikalle. Ahvenainen itse mainitsee halunneensa luoda opetusaineistoa, koska oli itse joutunut aloittamaan käytännössä tyhjästä: ”Jos sen hienosti sanoo, tunsin tarvetta viedä eteenpäin harmonikkakulttuuria, ettei kaikkien tarvitsisi kulkea yhtä vaikeata tietä kuin minä jouduin kulkemaan.” Einari Marvian kehotuksesta hän laati kotisoittajille sopivan oppaan.

Ahvenainen on tehnyt muutamia sanoituksiakin: Ei saavu hän, Begin the Beguine, Jezebel, Muistoja Ukrainasta ja Sulkavan aalloilla.

Veikko Ahvenainen esiintyy edelleen ja arvioi itse olevansa 75-vuotiaana vanhin esiintyvä harmonikansoittaja. Hän mainitsee konsertoivansa noin sata kertaa vuodessa kotimaassa ja ulkomailla. Syntymäpäivähaastattelussaan (HS 23.9.2004) harmonikkataiteilija kertoi jatkavansa säveltämistä sekä keskittyvänsä yhä enemmän klassiseen puoleen ja konsertteihin, jolloin lavaesiintymisiin jää entistä vähemmän aikaa. Muistelmakirjansa lopussa Ahvenainen pohdiskelee näin: ”Kulkurin elämä jatkuu, tulen varmasti kiertämään kuolemaani saakka.”

SÄVELLYKSIÄ:

Muistoja Marseillesta (ensilevytys). 1955 Star

SANOITUKSIA:

Kalevi Korpi: Begin the Beguine (beguine, säv. Cole Porter) / Muistoja Ukrainasta (foksi, sävel trad.) 1959 Levytukku/Triola

Ahvenainen, Veikko (toim. Markus Similä): Veikko Ahvenainen: Täysin palkein.

Kiipula, Riitta 2004: ”Muikkukauppias opasti soiton teille.” Helsingin Sanomat to 23.9.2004

FENNICA-kirjatietokanta (http://fennica.linneanet.fi) (oppikirjatuotanto)