BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Esa Pakarinen

s. 9.2.1911, Rääkkylä
k. 28.4.1989

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiFeliks Esaias Pakarinen
Oikea nimiEsa Pakarinen
SalanimetSeveri Suhonen, Impi Umpilampi
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika9.2.1911, Rääkkylä
Kuolinaika28.4.1989
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), muusikko, näyttelijä
Soittimetharmonikka, alttoviulu, huilu, tenoritorvi
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Yhtyeet
Keskiyö, hanuristi 1930-38
Rytmi, 1940-41
Jyväspojat, 1945-46
Rytmi 2, 1946-47
Rytmi 3, 1947-48
Biografia

Esa Pakarinen kuuluu viihdetaiteilijana sarjaan luonnonlahjakkuudet, vaikka hänestä kehittyikin ajan mittaan huipputason hanuristi, persoonallinen kuplettilaulaja ja roolinsa taitavasti rakentanut näyttelijä. Hänen musiikkiuransa alkoi elokuussa 1930 Joensuussa hänen hankittuaan eräältä pirtutrokarilta viisirivisen harmonikan ja liityttyään sitten Keskiyö-nimiseen harrastelijayhtyeeseen. Ura keskeytyi kuitenkin jo seuraavana vuonna hänen liityttyään vapaaehtoisena armeijaan ja jouduttuaan konekiväärikomppaaniaan Karjalan kannakselle.

Vapauduttuaan asepalveluksesta Pakarinen elätti itsensä sekalaisilla töillä, jatkaen soittohommia siinä sivussa satunnaisesti nälkäpalkalla. Vasta tässä vaiheessa hän opiskeli nuotinlukutaidon ja alkoi ottaa pianotunteja. Hän myös soitti tenoritorvea Joensuun Työväenyhdistyksen soittokunnassa ja näytteli paikallisessa Työväenteatterissa.

Vuonna 1939 alkanut talvisota kutsui Esa Pakarisen palvelemaan isänmaataan it-patteristoon Jyväskylän lähelle. Siellä hän tutustui Tauno Paloon, jonka kanssa näytteli välirauhan aikana mm. Aleksis Kiven "Kihlauksessa" ja perusti sitten oman Rytmi-nimisen yhtyeensä. Näihin aikoihin syntyi myös Severi Suhonen - yksi Pakarisen myöhemmin niin suosituista alter egoista - kun hän pelleili kiertuekumppaneineen ilman tekohampaitaan. Hänen suurin kiinnostuksensa suuntautui kuitenkin vielä tuossa vaiheessa muusikon ammattiin, vaikka se vaikuttikin yhä kovin epävarmalta.

Jatkosodan sytyttyä Pakarinen joutui taas sotahommiin, tällä kerralla it-patteriin Haapamäelle. Hänellä oli harmonikka mukana, joten hän sai ylimääräisenä tehtävänään kiinnityksen viihdytysjoukkoihin, missä merkeissä hän esiintyi mm. oopperalaulajatar Aulikki Rautawaaran kanssa. Ennen sodan päättymistä Esa Pakarinen ehti säestää myös sellaisia ajan kuuluisuuksia kuin A. Aimo, Teijo Joutsela ja Arttu Suuntala. Rauhan palattua hän oli Jyväskylässä mukana perustamassa yhtyettä, joka sai nimen Jyväspojat mutta jonka tarina jäi hänen osaltaan lyhytaikaiseksi.

Pakarinen soitteli vielä jonkin aikaa Jyväskylän Työväenyhdistyksen orkesterissa ja uudelleen käyttöön otetulla Rytmi-nimellä esiintyneessä harmonikkatriossa, kunnes muutti silloisen vaimonsa näyttelijätär Orvokki Vesarannan mukana Lahteen. Kun sieltä ei tuntunut löytyvän sopivia töitä, hän siirtyi avioliiton purkauduttua edelleen Varkauteen, missä hän perusti jälleen Rytmi-nimisen yhtyeen - siis jo kolmannen urallaan - ja solmi myös kolmannen avioliittonsa leskirouva Elli Ahon kanssa. Tästä liitosta on peräisin kovasti isänsä oloinen näyttelijäpoika Esa Pakarinen junior.

SAK oli alkanut järjestää vuonna 1946 ohjelmallisia kiertueita, joissa esiintyi nimekkäitä taiteilijoita Siiri Angerkoskesta Eugen Malmsténiin ja Viljo Vesteriseen. Matkan varrella kelpuutettiin mukaan myös Esa Pakarinen tuuraamaan Vesteristä, kun kustannuksista oli tingittävä. Malmsténin yllyttämänä hän otti sitten ohjelmistoonsa hampaattoman hanuristin Severi Suhosen, josta kehittyi pian suositumpi kuin itse Pakarisesta konsanaan.

40-luvun lopulla Esa Pakarinen liittyi kolmanneksi pyöräksi Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran iltamaryhmään, jolloin hänen tyyppivalikoimansa täydentyi Impi Umpilampi -nimisellä humoristisella naishahmolla. Kolmikko hajosi syksyllä 1950, minkä jälkeen Pakarinen jatkoi Helismaan säestäjänä. Tällöin hän tutustui myös iskelmäguru Toivo Kärkeen sekä laulaja-kitaristi Jorma Ikävalkoon, josta tuli hupailukaksikon Helismaa-Pakarinen kolmas, vakavampihenkinen jäsen.

Kärki oli houkutellut maineikkaan elokuvamogulin Toivo Särkän mukaansa paikalle, kun tämä uusi viihdyttäjätrio oli pestattu esiintymään alkuvuonna 1951 Oulunkylän Työväentaloon Helsingissä. Särkkä ihastui näkemäänsä ja kuulemaansa siinä määrin, että kutsui kolmikon siltä seisomalta koefilmaukseen SF:n halleille. Tältä pohjalta syntyi sitten kesällä -51 nyt jo klassiseksi luonnehdittava "Rumarillumarei-filmi" Rovaniemen markkinoilla, minkä innoittajana oli toiminut kansalle jo entuudestaan Kauko Käyhkön levytyksenä (Rytmi R 6100) tutuksi tullut Kärjen ja Helismaan samanniminen jenkka ja missä Esa Pakarinen nähtiin Severi Suhosen roolissa.

Samaisessa elokuvassa kuultiin myös Pakarisen itsensä säveltämä ja Repe Helismaan tekstittämä Severi Suhosen jenkka, jonka hän ikuisti äänilevylle syksyllä 1951 - siis jo 40-vuotiaana. Kyseessä oli kuitenkin hänen ensilevytyksensä, kääntöpuolenaan Toivo Kärjen nuotittama jenkka Hölmölän häät (Rytmi R 6117). Seuraava levy (Rytmi R 6124) äänitettiin vielä saman vuoden puolella. Esitykset olivat Lännen lokarin veli ja Lentävä kalakukko, mitkä molemmat tulivat tunnetuksi myös filmien teemasävelminä. Ensin mainittua tarinaa Suomeen palaavasta siirtolaisesta alettiin kuvata marraskuussa -51, heti kohta Rovaniemen markkinoiden ensi-illan jälkeen, nimiosassaan tietysti kansan uusi suosikki Esa Pakarinen.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana Pakarinen oli mukana kaikkiaan 20 elokuvassa ja filmausten lomassa olivat ohjelmassa keikkaesiintymiset sekä levytykset. Ennen Helismaan ja Kärjen yhteistyönä syntynyttä Lentävää kalakukkoa valmistui Eddie Stenbergin nimimerkki Outsiderin käsikirjoituksen pohjalta ohjaama Rantasalmen sulttaani, jonka kuvaukset veivät sankarimme aina Pohjois-Afrikkaan saakka. Kalakukon filmausten yhteydessä Esa Pakarinen tutustui myös Masa Niemeen, tulevia Puupää-elokuvien Pätkään.

Ensimmäinen tuon sarjan kaikkiaan kolmestatoista filmistä, Pekka Puupää sai ensi-iltansa Vapun aattona 1953 ja sitä pohjusti parivaljakon Kärki-Helismaa edellisvuonna kyhäämä samanniminen laulelma (Rytmi R 6166). Kestävämmän suosion äänilevyllä hankki Esa Pakarisen roolihahmoista kuitenkin Severi Suhonen, joka ehti seikkailla tässä olomuodossa vuonna 1979 jopa astronauttina (Fontana TF 271587). Toivo Kärjen mukaan näitä lauluja tehtiin "hampaat irvessä ja kauan, ei minkään hetken inspiraation pohjalta." (Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja (Otava 1986).

Esa Pakarisen omista varhaisemmista musiikillisista aikaansaannoksista kannattaa mainita hänen itsensä sekä säveltämä että sanoittama Kalajuttuja (Rytmi R 6161) vuodelta 1952. Hänen kalenterinsa täyttivät kuitenkin Puupää-elokuvat, joita tehtiin parhaimmillaan 50-luvun puolivälissä jopa kolmekin vuodessa. Viimeisin niistä, "Pekka ja Pätkä neekereinä" valmistui vuonna 1960, jolloin Masa Niemi riisti itseltään hengen Tampereella.

Vuosina 1952-53 Pakarinen kiersi maata ryhmässä, jonka muita jäseniä olivat Helismaa, Kärki, Louhivuori, Pärre Förars ja Henry Theel. Myöhemmin hän jatkoi pienemmässä ensemblessä mm. Veikko Huuskosen ja Masa Niemen kanssa, viimeksi mainitun toimiessa myös rumpalina. Niemen kuoltua tämän paikan peri Eugen Malmstén, jonka kanssa Esa Pakarinen esiintyi myös Yhdysvalloissa ja Australiassa. 60-luvulle tultaessa parivaljakko teki joukon levyjä, joista ensimmäinen oli vuonna 1961 julkaistu humoristinen Mullin mallin (Rytmi R 6467) samannimisen elokuvan mukaan.

Äänentallennustekniikan kehityttyä edelleen oli loppuvuodesta -61 vuorossa EP Eugen ja Esa tangoja tärvelemässä (Rytmi RN 4238). Viisi vuotta myöhemmin ilmestyivät Pakarisen ensimmäiset LP-levyt Esa Pakarinen - Severi Suhonen (Rytmi RILP 7012) ja Severi Suhonen Ala-Tölöviöstä (Rytmi RILP 7027), joista viimeksi mainittuun sisältyivät myös sellaiset suositut esitykset kuin Laulu Marj-Lovviisasta ja Piikalikka Nilsijästä. 60-luvun tuotantoon mahtui vielä Esa Pakarisen suosituimpia numeroita vuosien varrelta sisältänyt nimikko-LP (Rytmi RILP 7041) sekä muutama vähemmän merkityksellinen single.

Perinteiset iltamat alkoivat olla hätää kärsimässä, kun uusi media televisio anasti itselleen 60-luvulla yhä suuremman osan yleisön mielenkiinnosta. Tämä kehitys ei voinut olla vaikuttamatta myöskään Pakarisen työtilanteeseen. Hän ryhtyi esiintymään henkensä pitimiksi Severinä tavarataloissa, vaikka ei pitänytkään erityisemmin tämänlaatuisesta toiminnasta. Keikkailutahti harveni sen jälkeen, kun hänellä oli todettu sekä astma että sydämen rytmihäiriöitä, ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin ennenaikainen sairaseläke.

Keväällä 1971 Esa Pakarinen oli levyttänyt Irwin Goodmanin kanssa kokoelman Lonkalta (Rytmi RILP 7084), joka koostui Irwinin ja hänen aisaparinsa Vexi Salmen tätä tarkoitusta varten tehtailemista hengentuotteista. Se oli saanut myös nuoremman kuulijakunnan kiinnostumaan hänestä, minkä vuoksi hänet kelpuutettiin esiintymään 60-vuotispäivänsä kunniaksi myös Jyväskylän kulttuuripäiville. Kaiken kukkuraksi MTV järjesti Pakariselle vuonna 1973 loppuunmyydyn juhlakonsertin Helsingin Kulttuuritaloon, joten hänellä oli taas vientiä enemmän kuin terveys antoi myöten.

Vuonna 1972 Esa Pakarinen oli tehnyt "Eemeli" Toivosen kanssa laajahkon kiertueen amerikansuomalaisten keskuuteen, minkä tapahtuman kaksikko oli työstänyt sinänsä melko heppoisen LP-levyn Esa & Eemeli (Rytmi RILP 7092). Sitä oli seurannut heti perässä huomattavasti mielenkiintoisempi kokoelma Severin parhaat I (Rytmi RILP 7094), joka oli äänitetty Pakarisen kotona Varkaudessa hänen itsensä huolehtiessa lauluosuuksien ohessa myös hanurinsoitosta. Vielä ennen vuoden 1972 päättymistä oli ilmestyi myös LP Vihoviimeiset tangot (Rytmi RILP 7096), jossa hän tulkitsi Toivo Kärjen tuotantoa Severi Suhosen tyyliin.

Syksyllä 1974 - siis ollessaan jo 63-vuotias - Esa Pakarinen suoritti uuden aluevaltauksen heittäytymällä Vexi Salmen usuttamana rocklaulajaksi. Hän teki alan tuttuja klassikkoja uusina suomennoksina sisältäneen LP:n Pakarock I (Rytmi RILP 7099), mikä saavutti niin suuren suosion, että se toi tälle viihteen todelliselle monitoimimiehelle hänen ensimmäisen kultalevynsä. Sitä seurasi pari vuotta myöhemmin toinen niin ikään hyvin kaupaksi mennyt samanhenkinen kokoelma Pakarock II (Finnlevy SFLP 9582).

Siinä välissä vuonna 1975 ilmestyi vielä Pakarisen omista sävelmistä ja osin myös teksteistä koostunut LP Severin parhaat II (Rytmi RILP 7098), joka oli sekin taltioitu Varkauden kotistudiossa ja jossa sankarimme itse huolehti säestysosuuksista ns. rytmikoneella. Esa Pakarisen viimeiseksi kokoelmalevyksi jäi hänen Severi Suhosen roolissa aivan 70-luvun lopussa Reino Helismaan tekstittämänä tekemänsä Severi kylymässä muailmassa (Finnlevy FL 3000).

Esa Pakarisen comeback huipentui monien mielestä vuonna 1978 hänen kotikaupungissaan Varkaudessa pidettyyn seminaariin, jossa oli mukana myös edustava katras hänen vanhoja keikkakavereitaan Tapio Rautavaaraa myöten. Kesällä 1980 Pakarinen ajatteli jo vetäytyä syrjään estradeilta mutta jatkoi silti esiintymisiä.

Esa Pakarisen levytti koko pitkän uransa ajan ensi sijassa laulajana, on todennut tunteneensa itsensä kaiken aikaa ensi sijassa hanuristiksi. Suuri joukko maamme eturivin hanuristeista onkin kiitellyt häntä siitä työstä, jota hän teki hanurinsoiton arvostuksen hyväksi, ja vuonna 1984 kutsui Suomen Harmonikkaliitto hänet kunniajäsenekseen. Pakarinen ei kuitenkaan levyttänyt liiemmin soittajan roolissa, mutta hänen hanurinkäsittelyynsä voi tutustua esimerkiksi hänen keväällä 1953 duettona Lasse Pihlajamaan kanssa ikuistamissaan esityksissä Kutituspolkka ja Polkkakimara 2 (Rytmi R 6178).

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Bibliografia ja lähteet (Tekijä, vuosi, teoksen nimi, julkaisija)

Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen - Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Sanottua

"Hanurinsoiton opettelin poikasena ite, isä ei opettanut vaikka sillä oli kaksirivinen reissussa mukana." (Maarit Niiniluoto: Esa Pakarinen - hanuri ja hattu. (WSOY, Porvoo-Helsinki-Juva 1980)

Valikoitu diskografia

Esa Pakarinen: Severi Suhosen jenkka / Hölmölän häät 1951 (Rytmi R 6117)

Esa Pakarinen: Lännen lokarin veli / Lentävä kalakukko 1951 (Rytmi R 6124)

Esa Pakarinen: Pekka Puupää 1951 (Rytmi R 6166)

Esa Pakarinen: Kalajuttuja 1952 (Rytmi R 6161)

Esa Pakarinen & Lasse Pihlajamaa: Kutituspolkka / Polkkakimara 2 1953 (Rytmi R 6178)

Esa Pakarinen & Eugen Malmstén: Mullin mallin 1961 (Rytmi R 6467)

Esa Pakarinen & Eugen Malmstén: Eugen ja Esa tangoja tärvelemässä 1961 (Rytmi RN 4238)

Esa Pakarinen: Esa Pakarinen - Severi Suhonen 1966 (Rytmi RILP 7012)

Esa Pakarinen: Severi Suhonen Ala-Tölöviöstä 1966 (Rytmi RILP 7027)

Esa Pakarinen: Esa Pakarinen 1968 (Rytmi RILP 7041)

Esa Pakarinen: Severin parhaat I 1972 (Rytmi RILP 7094)

Esa Pakarinen & Irwin Goodman: Lonkalta 1971 (Rytmi RILP 7084)

Esa Pakarinen & Eemeli: Esa & Eemeli 1972 (Rytmi RILP 7092)

Esa Pakarinen: Severin parhaat I 1972 (Rytmi RILP 7094)

Esa Pakarinen: Vihoviimeiset tangot 1972 (Rytmi RILP 7096)

Esa Pakarinen: Pakarock I 1974 (Rytmi RILP 7099)

Esa Pakarinen: Severin parhaat II 1975 (Rytmi RILP 7098)

Esa Pakarinen: Pakarock II 1976 (Finnlevy SFLP 9582)

Esa Pakarinen: Maailman paras levy 1978 (Finnlevy FL 5033)

Esa Pakarinen: Severi kylymässä muailmassa 1979 (Finnlevy FL 3000)


Bibliografia ja lähteet

Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen - Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy