BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Tauno Palo

s. 25.10.1908, Hämeenlinna
k. 24.5.1982, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiTauno Palo
Oikea nimiTauno Palo
Nimihistoria
Tauno Brännäs, 30-luvun loppuun asti
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika25.10.1908, Hämeenlinna
Kuolinaika24.5.1982, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitnäyttelijä (päärooli), laulaja
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Dallapé, laulusolisti levytyksissä 30-luvulla
Biografia

Tauno Palo syntyi Hämeenlinnassa mutta muutti perheensä mukana kaksijapuolivuotiaana Helsinkiin, missä hänen isänsä sai työpaikan tupakkatehtaassa. Työelämään poika pääsi käsiksi 13-vuotiaana saadessaan lähetin paikan puolustusministeriössä, missä hänestä koulutettiin sittemmin laboratorion preparaattori. Tässä tehtävässä hän toimi aina 30-luvun jälkipuoliskolle asti, jolloin katsoi tulevansa toimeen pelkästään näyttelijänä.

Näyttelemisestä Palo - tai tuolloin vielä Brännäs - kiinnostui Alli-sisarensa välityksellä, ja vuonna 1927 hänet kelpuutettiin harjoittelijaksi Sörnäisten Työväen Näyttämölle, mistä tuli sittemmin Helsingin Työväenteatteri. Hän pääsi pian vakituiseksi iltanäyttelijäksi, jolloin hän pääsi todistamaan luontaisia lahjojaan myös tanssijana ja laulajana. Tulokkaan näyttämöura keskeytyi kuitenkin 1930, kun hän sai kutsun suorittamaan asevelvollisuuttaan Santahaminaan.

Päästyään jälleen siviiliin Palo jatkoi Työväenteatterissa, kunnes sai vuonna 1932 kiinnityksen Kansallisteatteriin. Ensimmäisen elokuvaroolinsa hän teki vuonna 1931 Kalle Kaarnan ohjaamassa mykkäfilmissä Jääkärin morsian, jota seurasi heti perään Kuisma ja Helinä. Levylaulaja Tauno Palosta tuli kolmisen vuotta myöhemmin hänen ikuistaessaan Dallapé-orkesterin säestämänä M. Majan Tuulikki-valssin (Odeon A 228258), mistä muodostuikin varteenotettava menestys.

Uuden laulajasuosikin läpimurron varmisti vielä samana vuonna vieläkin lämpimämmin vastaanotettu äänite: jenkka Tuohinen sormus (Odeon A 228282). 30-luvun puolivälissä alkoi sitten Tauno Palon suosittujen musiikkielokuvien kavalkadi, niistä ensimmäisenä Kaikki rakastavat, mistä ei kuitenkaan jäänyt soimaan yhtään varteenotettavampaa iskelmää. Samaan sarjaan voidaan lukea myös vuoden 1935 salaperäinen Onnenpotku, jossa Palo esitti mm. Olavi Karun valssin Syksyn tullessa (Odeon A 228327).

Vuotta myöhemmin niin ikään Ansa Ikosen tähdittämänä valmistunut Vaimoke oli tässä suhteessa merkittävämpi, vaikka filmin suosittu nimisävelmä kuultiinkin äänilevyllä Arvi Tikkalan eikä suinkaan itse Tauno Palon tulkitsemana (H.M.V. X 4619). Elokuvan sankari kelpuutettiin sitten ikuistamaan teeman saman tekijäjoukon jatkotarinasta Mieheke (Odeon A 228359), jossa hän esitti myös tangon Marjatta (Odeon A 228360). Sitäkin suositummaksi osoittautui musiikin markkinoilla hänen näkemyksensä Matti Jurvan riemukkaasta jenkasta Sinä semmoinen, minä tämmöinen (Odeon 228370), tänään jo klassikko lajissaan.

Talvisodan alettua Tauno Palo jäi aluksi siviiliin ja ryhtyi huolehtimaan helsinkiläisten evakuoinnista maaseudulle, mutta jatkoi aina tilaisuuden tullen näyttelemistä. Myöhemmin hän joutui kiertäviin ilmatorjuntajoukkoihin ja vuonna 1940 hän jatkoi voittokulkuaan valkokankaalla Ansa Ikosen kanssa musiikki-iloittelussa SF-paraati, jota on luonnehdittu jopa kaikkien aikojen merkittävimmäksi suomalaiseksi filmimusikaaliksi. Siitä ovat jääneet elämään mm. sellaiset levyllekin tallennetut esitykset kuin Nuoruuden sävel ja Pot-pot-pot (Odeon A 228590) sekä Näenhän valoisan taivaan (Odeon A 228615).

Vieläkin suositummaksi osoittautui seuraavana vuonna valmistunut romanttinen musiikkielokuva Kulkurin valssi, jonka nimisävelmä kuultiin sankariparin esittämänä äänilevyllä vasta 1974 (Kiss RPLP 5007). Jatkosodan sytyttyä 1941 Palo kierteli rintamaa viihdytysjoukoissa ja välttyen itse varsinaisista sotatoimista. Tuolloin hän esitti miespääosaa myös mm. sellaisessa sittemmin klassiseksi patinoituneessa filmissä kuin Kaivopuiston kaunis Regina sankarittarenaan Regina Linnanheimo.

1942 valmistuneessa elokuvassa Avioliittoyhtiö Tauno Palo ja hänen uusi filmidaaminsa Birgit Kronström esittivät levytyksenäkin suositun Georg Malmstenin sävelmän Shamppanjakuhertelua (Odeon A 228611). Samana vuonna sankaripari ikuisti pari esitystä myös Columbia-yhtiön laskuun - eivät kuitenkaan yhdessä vaan erikseen. Palon osalta kannattaa näistä äänitteistä mainita hänen viulun ja kitaran säestämänä tulkitsemansa herkkä laulelma Soittoniekka (Columbia DY 386).

Sotavuodet vaikuttivat tietysti lamaannuttavasti maamme musiikkielämään. Niinpä myös Tauno Palon levytystoiminnassa Tauno Palon levytystoiminnassa tämän jälkeen seurasi pitkähkö tauko, vaikka hän esitti esimerkiksi elokuvassa Onni pyörii vuonna 1946 erinomaisen tulkinnan Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen yleensä turhan vähällä huomiolla sivuutetusta sävelmästä Väliaikainen. Ehtipä hän sentään taltioida äänilevylle vielä ennen 40-luvun päättymistä elokuvastaan Laulava sydän nimisävelmän lisäksi tangon Toukokuu (Decca SD 5028), mitkä molemmat olivat Toivo Kärjen käsialaa.

50-luvulla Tauno Palo sai aikaan vain yhden ainoan äänilevyn (Tähti RW 452), joka toi kuultavaksi Tapio Ilomäen romanttisen valssin Pohjolan valkea kesäyö. Tämä on sinänsä outoa, sillä hänenlaiselleen laulavalle elokuvasankarille olisi uskonut löytyvän tuolloin kysyntää. Toisaalta viihdeteollisuus ei ollut osannut hyödyntää häntä missään vaiheessa tehokkaimmalla tavalla, joten hänen suurimmat voittonsa levylaulajana olivat vasta edessä päin.

Tauno Palon comeback levysolistina tapahtui vasta 1967 hänen taltioidessaan Aarno Ranisen sovittaman itäsaksalaisen Ruusu on punainen (RCA FAS 985), mistä kehkeytyi oikea myyntimenestys. Sitä seurasi hänen ensimmäinen taltiointinsa (RCA EPS 222) vanhasta bravurinumerostaan Rosvo-Roope sekä ns. kirjalliselle äänilevylle Vallaton Valtari (WSOY WS 3) ikuistettu näyte hänen näyttelijän lahjoistaan, mukaansa tempaava luenta Mika Waltarin novellista Ventti-Villen ainoa rakkaus. Se todisti miten ainutlaatuinen luonnonlahjakkuus hän oli myös näyttämön ulkopuolella.

Palon ura laulavana näyttelijänä kulminoitui vuonna 1972 lp-kokoelmaan Kulkurin kannel (Love Records LRLP 72), mihin sisältyi mm. Erkki Melakosken hieno sävellys Larin-Kyöstin runoon Erotessa. Pari vuotta myöhemmin hän teki vielä Ansa Ikosen kanssa varsin keskinkertaisen lp:n Ansa & Tauno (Kiss RLLP 5005), jossa kuultiin myös heidän vanha bravuriduettonsa Kulkurin valssi, nyt ensi kerran äänilevylle tallennettuna. Viimeiset äänitteensä - mm. Pieni sydän ja Mä ruusun tumman eli Miksi poistuit luotain - Tauno Palo teki 70-luvun puolivälissä Dallapé-orkesterin kanssa juhlakokoelmaan Dallapé 50 (Blue Master BLU 183).

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Räty-Hämäläinen, Aino, toim.: Tauno Palo - Käsi sydämellä (Tammi, Helsinki 1969)

Saarikoski, Tuula: Tauno Palo - kolmen sukupolven sankari (Helsinki 1981).

Sanottua

"Enhän minä mikään laulaja ole, en ole pitänyt itseäni koskaan sellaisena. Olen kyllä aina pitänyt laulusta, se on hieno asia. Mutta todelliset laulajat ovat aivan eri luokkaa - minä vain rallattelin..." Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki 1986)

Valikoitu diskografia

Tauno Palo: Tuulikki 1934 (Odeon A 228258)

Tauno Palo: Tuohinen sormus 1934 (Odeon A 228282)

Tauno Palo: Syksyn tullessa 1935 (Odeon A 228327)

Arvi Tikkala: Vaimoke 1936 (H.M.V. X 4619)

Tauno Palo: Mieheke 1936 (Odeon A 228359)

Tauno Palo: Marjatta 1936 (Odeon A 228360)

Tauno Palo: Sinä semmoinen, minä tämmöinen 1936 (Odeon 228370)

Tauno Palo: Nuoruuden sävel 1940 (Odeon A 228590)

Tauno Palo & Ansa Ikonen: Pot-pot-pot 1940 (Odeon A 228590)

Tauno Palo: Näenhän valoisan taivaan 1940 (Odeon A 228615)

Tauno Palo ja Birgit Kronström: Shamppanjakuhertelua 1942 (Odeon A 228611)

Tauno Palo: Soittoniekka 1942 (Columbia DY 386)

Tauno Palo: Laulava sydän / Toukokuu 1948 (Decca SD 5028)

Tauno Palo: Pohjolan valkea kesäyö 1952 (Tähti RW 452)

Tauno Palo: Ruusu on punainen 1967 (RCA FAS 985)

Tauno Palo: Rosvo-Roope 1968 (RCA EPS 222)

Tauno Palo: Ventti-Villen ainoa rakkaus 1968 (WSOY WS 3)

Tauno Palo & Ansa Ikonen: Ansa & Tauno 1974 (Kiss RPLP 5007)


Bibliografia ja lähteet

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Räty-Hämäläinen, Aino, toim.: Tauno Palo - Käsi sydämellä (Tammi, Helsinki 1969)

Saarikoski, Tuula: Tauno Palo - kolmen sukupolven sankari (Helsinki 1981).



Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy