 |
|
|
Henkilötiedot
Tatu Pekkarinen
s. 6.12.1892 k. 4.7.1951
Teksti Laura Henriksson
Nimet
| Oikea nimi | Taavetti Pekkarinen | | Salanimet | Reino Raudus, Ilmari Mäkitie (romaanissa " Maailman kasvot") |
Tärkeät päivämäärät
| Syntymäaika | 6.12.1892 |
| Kuolinaika | 4.7.1951 |
Roolit ja soittimet
| Roolit | sanoittaja (päärooli), elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija, kuplettilaulaja | | Soittimet | laulu |
Muut henkilöyhteydet Matti Jurva, Jurva ja Pekkarinen tekivät yhdessä iskelmiä, joista monet on julkaistu salanimellä E. Salama
Tatu Pekkarinen oli tuottelias kuplettien ja iskelmien
tekstittäjä, kirjailija ja
elokuvakäsikirjoittaja. J.Alfred
Tannerin aikalainen Tatu Pekkarinen oli 1920-luvulla myös suosittu esiintyjä,
joka esiintymispaikkoja olivat kahvilat ja elokuvateatterit.
Tatu Pekkarinen oli
kotoisin Savosta. Hänen tuotannossaan onkin runsaasti savon murteella
kirjoitettuja kuplettitekstejä. Pekkarinen muistetaan myös muun muassa
savolaishahmosta Jutikaisen Jussi, joka on useamman myöhemmän savolaishahmon, muun muassa Reino Helismaan luoman
Severi Suhosen esikuva.
Pekkarinen on tehnyt Matti Jurvan kanssa runsaasti tanssikupletteja. Usein Matti Jurva teki
kupletteihin melodian ja Pekkarinen
huolehti kappaleiden sanoittamisesta. Useat heidän yhteiset kappaleensa tulivat
tunnetuksi juuri Matti Jurvan esittäminä. Monet kappaleista on julkaistu salanimellä E. Salama. Tatu Pekkarinen oli Matti Jurvan
mukana myös vuoden 1927 Amerikan
kiertueella, jonka aikana molemmat tekivät ensimmäisen levynsä.
Pekkarinen ehti tehdä 1940-luvulla useita romaaneja (esimerkiksi Purnunpohjan kultajuhlat
1944 ja Maailman kasvot 1945) sekä elokuvakäsikirjoituksia (kuten Kaksi
Vihtoria 1939, Kaunis Veera eli prinsessa Armida 1950 sekä
On lautalla pienoinen kahvila 1952).
Sotien jälkeen Pekkarinen kirjoitti näytelmiä Punainen mylly -revyyteatterille.
Suomalaisen musiikin tietokannan tekemän levytetyn tuotannon
listaus osoittaa, että Tatu Pekkarinen on levytetyn tuotannon suhteen ollut ennen kaikkea sanoittaja. Hänen
nimiinsä on merkitty sanoituksia yhteensä noin 280 kappaletta, kun sävellyksiä
on vain 28 kappaletta ja levytyksiä 52
kappaletta. Monet Tatu Pekkarisen sanoitukset elävät tänä päivänä nuotiolauluina
ja niitä julkaistaan uudelleen yhä uusissa laulukokoelmissa. Kaunis Veera,
On lautalla pienoinen kahvila, Nikkelimarkka, Soita Humu-Pekka
ja Tää on vain maailmaa ovat esimerkkejä hänen tunnetuimmista
sanoituksistaan. Vaikka Pekkarinen muistetaan lähinnä huumorituotannostaan ja
yhteistyöstään Matti Jurvan kanssa, Pekkarinen on tehnyt myös vakavampia
iskelmätekstejä. Esimerkiksi kappaleiden Väliaikainen ja Pieni sydän tekstit ovat hänen
käsialaansa.
Pekkarisen tuotantoa on julkaistu lauluvihkoina vuosien 1918
ja 1930 välisenä aikana. Iloinen testamentti -kokoelmaan on koottu Pekkarisen tunnetuimmat
laulut.
Lähteet:
Gronow, Pekka, 2004. "Tatu Pekkarinen". Teoksessa Suomi
soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Gronow, Pekka &
Lindfors, Jukka & Nyman Jake. Helsinki: Tammi. S.86.
Hirviseppä, Reino, 1969. Hupilaulun taitajia. Pasi Jääskeläisestä
Juha Watt Vainioon. Porvoo & Helsinki:
WSOY. S. 99-107.
Suomalaisen musiikin tietokanta http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/haku.php
Reino Hirvisepän kirjassa Hupilaulun taitajia. Pasi
Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon on Aapo Similän kuvaus eräästä Tatu Pekkarisen
kanssa sattunessta tapauksesta: ”Tatu oli isänmaallinen, muttei kuulunut mihinkään
puolueeseen. Selvin päin hän sanoi tuntevansa
itsensä sosiaalidemokraatiksi, yhden ryypyn ottaneena edistysmieliseksi,
kahden jälkeen maalaisliittolaiseksi, kolmen kokoomuslaiseksi ja sitä useamman
jälkeen lapualaiseksi. Tässä mielentilassa
Tatu lienee ollut kerran
matkatessamme linjurissa Savon mutkaisia maanteitä. Niin kuin luonnonlapsi
Jukolan Juhani kuvitteli itsenä väliin vaikka ”tönkeileväksi sontiaiseksi”
samoin Tatu Pekkarinen sillä hetkellä retkeä sai päähänpinttymän, että hän on
mies Suomen lukko -nimisen poliittisen järjestön asiamies. Istuin ujostellen
auton peräpenkillä, mutta Tatu siirtyi penkiltä toiselle, tiedusteli
puoliääneen salaperäisen näköisenä vierustoveriltaan, että eikö hän rupeaisi
jäseneksi Suomen lukkoon. Kuulusteltuaan kaikki matkustajat hän tuli viereeni perälle ja sanoi: ”Tuolla
etupenkissä istuu nuori mies, joka sanoo hänelle riittävän sen, että kuuluu
Savonlinnan työväenyhdistykseen.” Auto pysähtyi virvokepaikan kohdalle. Tatukin
tuli joukkoon, levitteli käsiään neuvottomana ja sanoi: ”Niin, minä en saa
Suomen lukkoon ketään”. Joku savolainen tuumiskeli levollisesti: ” Ee taeja
tulla jäseniä, ku on asiamies vähän pehmeessä kunnossa.” Ja siihen päättyi se
agiteeraus.
Hirviseppä, Reino (1969). Hupilaulun taitajia. Pasi
Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo
& Helsinki: WSOY. S. 106.
Esityksiä:
Pekkarinen, Tatu (1928): Muistoja suomesta. (Säv.
trad. san. Tatu Pekkarinen). Rca victor v 4001 (78) / Helmi 3984 25785-2 (cd)
Pekkarinen Tatu, 1928. Aetan oven takana. (Säv ja
san. Tatu Pekkarinen) . His master's voice tj 137 (45)
Sanoituksia:
Jurva, Matti (1942). Kaunis Veera. (säv. Matti
Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Kristall 208
(78) / Helmi 440272 (cd).
Malmstén, Georg, 1938, Väliaikainen (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen).
Finlandia p 390 (45)/ Valitut palat v92301vv3 (cd).
Malmsten Georg, 1936. Soita humu Pekka (säv.
Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Odeon
a 228347 (78)/ Helmi 440222 (cd)
Rautavaara, Tapio, 1955. Väliaikainen (säv. Matti
Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Triola ne 124 (ep)/ Fazer records
0630-11734-2 (cd)
Ojonen Maire
,1939. Pieni sydän. (Säv.Valto Tynnilä, san.
Tatu Pekkarinen). Finlandia p 390 (45)/ Valitut palat v92301vv3 (cd).
Gronow, Pekka, 2004. "Tatu Pekkarinen". Teoksessa Suomi
soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Gronow, Pekka &
Lindfors, Jukka & Nyman Jake. Helsinki: Tammi. S.86.
Hirviseppä, Reino, 1969. Hupilaulun taitajia. Pasi Jääskeläisestä
Juha Watt Vainioon. Porvoo & Helsinki:
WSOY. S. 99-107.
|
|
|
|