s. 21.3.1920, Petrograd (ent. ja nyk. Pietari, ent. Leningrad)

k. 5.9.1975, Tallinna

Valter Ojakäär: Georg Ots - kas ainult "Saaremaa valss"? Ojakäär muistelee Otsia ja mm. Saarenmaan valssin levytystä
http://www.jazzkaar.ee/2002/ojakaar.htm

Valter Ojakäär: Asendamatu Georg Ots
http://www.ekspress.ee/viewdoc/847D093AA769322DC22570BB002875B0

Viktor Gurjev, levytys- ja esiintymiskumppani
Meta Kodanipork, levytys- ja esiintymiskumppani
Valter Ojakäär, säveltäjä, lauluntekijä, kapellimestari
Raimond Valgre, säveltäjä-sanoittaja-muusikko
Jaakko Borg, suomalainen yhteistyökumppani
Ossi Runne, suomalainen yhteistyökumppani

Georg Ots on todennäköisesti edelleenkin, 30 vuotta kuolemansa jälkeen, meillä Suomessa tunnetuin virolainen. Ots levytti meillä vuodesta 1957 vuoteen 1973 melko paljon — kaikkiaan 64 levypuolta — ja lisäksi häneltä tallennettiin Neuvosto-Virossa joitakin suomenkielisiä esityksiä. Hän oli myös poikkeuksellisen monipuolinen laulaja ja esiintyjä.

Georg Ots varttui musikaalisessa perheessä. Isä Karl Ots oli hyvä laulaja hänkin: aluksi baritoni, myöhemmin dramaattinen tenori. Nuori Georg oli 16-vuotias pyytäessään isäänsä kuuntelemaan, olisiko hänessä edellytyksiä laulajaksi. Karl Ots kuitenkin kehotti jättämään ajatukset ammattilaulajan urasta, koska pojan ääni oli hänen mielestään liian pieni, baritoneja on paljon, ja insinöörin tai lääkärin ammatti olisi turvallinen; isä kuitenkin myönsi Georgin hengitystekniikan olevan hyvä. Palattuaan sodan jälkeen takaisin pommitettuun Tallinnaan Georg Ots tunsi kuitenkin musiikkiuran olevan hänelle ainoa oikea.

Ots oli hyvin kielitaitoinen: hän osasi viron, venäjän ja suomen lisäksi ranskaa (hän oli käynyt ranskankielistä lyseota), saksaa ja italiaa, minkä lisäksi hän pystyi laulamaan uskottavasti mm. englanniksi, espanjaksi, unkariksi, romaniaksi, latviaksi ja liettuaksi. Meikäläisissä levytyksissään hän kylläkin teki muutamia virolaisille tunnusomaisia ääntämisvirheitä, joihin lukeutui myös loppukahdennuksen puuttuminen. Aikalaiset muistavat Otsin puhuneen sivistynyttä ja huoliteltua viroa.

Meille suomalaisille — ja paljolti virolaisillekin — laulajan nimi tuo ensimmäiseksi mieleen Saarenmaan valssin (vir. Saaremaa valss). Tämän kuuluisan valssin säveltäjä oli samoin legendaksi kohonnut, vain 36-vuotiaana kuollut  Raimond Valgre (vuoteen 1937 Tiisel; 7.10.1913—31.12.1949). Valssin sanat ovat osa runoilija Debora Vaarandin (1.10.1916—28.4.2007) 9.6.1946 saarenmaalaisessa Valjalan kunnassa järjestettyjä ”sosialistisia” talkoita ja niitten päätteeksi pidettyjä tansseja kuvannutta Talgud Lööne soos –runoa. Sanojen suomentaja oli pitkään tuntematon, mutta tekijäksi on nyttemmin paljastunut Ilkka Kortesniemi (1936—1996). — Valgren säveltämä on myös Virossa hyvin tunnettu Albert Vennolan sanoittama Peagi saabun tagasi su juurde (tarkkaan suomennettuna ”Kohta palaan luoksesi”), jonka meikäläinen levytys, Juha Vainion sanoittama Voiko koskaan tulla toista taas on jäänyt varsin tuntemattomaksi Suomenlahden tällä puolen.

Suomenlahden tälle puolen laulaja pääsi ensi kerran  joulukuussa 1951. Ensimmäinen suomalainen levy, Saarenmaan valssi/Kalastajan laulu, ilmestyi syyskuussa 1957, ja oli ko. vuoden syys—lokakuussa Olavi Virran levytysten Poika varjoiselta kujalta ja Maruzzella ohella myyntilistojen kärjessä. Meikäläisistä säveltäjistä Jaakko Borg, Toivo Kärki ja Rauno Lehtinen tekivät sävellyksiä nimenomaan hänelle. — Ilmeisesti Ots joutui toimittamaan virallisesti kaikki meillä saamansa levytys- ja esiintymispalkkiot Neuvostoliiton lähetystöön — suurlähettilään suostumus oli myös vaadittu levytys- ja konserttisopimuksen tekemiseen.

Valter Ojakäär, säveltäjä ja ”jazzin propagandisti” Virossa muistelee laulajaa mm. seuraavasti: ”Georg Otsissa yhdistyivät monet lahjat. Hän soitti kunnolla pianoa, hänen musikaalisuutensa oli selvästi korkeampi kuin keskitason laulajalla. Ots oli myös ensimmäisiä, jotka alkoivat ymmärtää tekstin ja sävelmän yhteyden.” Ohjaaja Arne Mikkin mukaan nimenomaan Ots houkutteli sodan jälkeen suurimmat yleisömäärät Estoniaan. Meillä taas mm. edellä mainitut Jaakko Borg ja Toivo Kärki ovat muistelleet arvostaen Otsia, hänen äänensä väriä ja ammattitaitoansa.

Georg Ots sai taiteilijana neuvostoajan korkeimman eli SNTL:n kansantaiteilijan arvonimen, mikä tiesi samalla suurimpia käytettyjä esiintymispalkkioita; lisäksi hän sai Leninin kunniamerkin, kahdesti (1956 ja 1965) Työn punalipun kunniamerkin sekä kolmesti (1950, 1952 ja 1968) SNTL:n valtionpalkinnon. Helsingin ja Tallinnan väliä vuosikausia liikennöinyt alus kantoi hänen nimeänsä, samoin kantavat yhä musiikkipalkinto ja tallinnalainen musiikkikoulu. Hänen elämäkertansa kirjoittanut Kulle Raig muistuttaa vielä, että Pravda-lehden muistokirjoituksen olivat allekirjoittaneet Leonid Brežnev, Aleksei Kosygin, Nikolai Podgornyi ja muut neuvostohallituksen silloiset silmäätekevät. Viron itsenäistyttyä uudelleen Otsin hyvät välit neuvostohallintoon loivat varjon hänen maineeseensa, mutta nyttemmin Virossa ymmärrettäneen taas laajalti, että kommunistipuolueen ja mm. kulttuuriministeri Jekaterina Furtsevan suopeus oli välttämätön edellytys sille, että Ots pääsi matkustamaan usein meille Suomeen ja muihinkin Pohjoismaihin, muttei kuitenkaan enää Keski-Eurooppaan. Toki Ots joutui levyttämään leimallisesti aikaansa ja vallinneeseen poliittiseen järjestelmään liittyneitä lauluja kuten Tüdruk kolhoosist ja Buchenwaldi häirekell, mutta vastapainoksi meille on jäänyt levytyksiä esim. monista operettilauluista ja kansainvälisistä ikivihreistä, joissa laulajaa säestää suuri viihdeorkesteri tai jopa sinfoniaorkesteri, joitten käyttäminen tällaisiin tehtäviin esim. meillä Suomessa 60-luvulla oli yleensä liian kallista.

Otsin yksityis- ja perhe-elämää alkoivat jo 1950-luvun jälkipuoliskolla varjostaa — hänen urheilullisuudestaan huolimatta — sairaudet.  Vuoden 1972 jälkeen Ots ei enää jaksanut tulla käymään täällä lahden pohjoispuolella, mutta hän ei kuitenkaan antanut sairaudelleen periksi, vaan työskenteli käytännöllisesti katsoen koko elämänsä loppuun asti eli 5. päivään syyskuuta 1975 asti.

KIRJALLISET LÄHTEET:

Kirepe, Lilian. [Ülevaade Eesti Teatri- ja Muusikamuuseumi kogude põhjal.] Tallinn 1995.

Raig, Kulle: Saaremaa valss. Georg Otsa elu. Kirjastus ”Varrak”. Tallinn 2003.

Raig, Kulle: Saarenmaan valssi. Georg Otsin elämäkerta. Ajatus. Jyväskylä 2002.

Salmi, Vexi [Veikko]: CD-levyn Georg Ots: Suuri taiteilija –CD:n esittelyteksti. 2005.

Virossa:

Georg Ots ja Viron radion viihdeorkesteri (Eesti Raadio estraadiorkester), joht. Rostislav Merkulov: Rannakolhoosis (Kalastajan laulu). Säv. Valter Ojakäär, san. Debora Vaarandi (Vaarandin runon alkuperäinen nimi Uus paat). 1954.

Georg Ots ja soitinyhtye, joht. Ülo Raudmäe: Hõbedaselt helgib juuksekuld (Silver Threads among the Gold/Hopeahapset). Säv. H. P. Danks, san. Eben E. Rexford, vir. A. Otto. 1955

Georg Ots ja soitinyhtye, joht. Emil Laansoo: Preerias (High Noon/Mua älä hylkää). Säv. Dimitri Tiomkin, san. Ned Washington, vir. Heldur Karmo. 1956

Georg Ots ja Viron radion kevyen musiikin orkesteri A. Rjabovin johdolla: Järve keskel väiksel saarel (In the Middle of an Island/Valtameressä on saari). Säv. & san. Ted Varnick & Nick Aquaviva, vir. Heldur Karmo. 1959

Georg Ots ja Viron radion viihdeorkesteri, joht. Rostislav Merkulov: Elu, armastan sind (Я люблю тебя, жижн/Rakastan sinua, elämä). Säv. Eduard Kolmanovski, san. K. Vanšenkin, vir. E. Kumar. 1962

Georg Ots ja Viron radion viihdeorkesteri, joht. Peeter Saul: Maailm samme täis. Säv. A. Veerme, san. Heldur Karmo. 1970

(Kaikissa Melodija-levyvalmistamo, jolla oli valtiollinen monopoli Neuvostoliitossa.)

Suomessa:

Georg Ots ja George de Godzinsky, piano: Äidin sydän (Ema süda), laulu. Säv. R. Th. Hansen, san. Lydia Koidula [= Lydia Jannsen] , suom. Hilja Haahti [= Hilja Krohn]. (Huom! Laulu on joskus merkitty väärin virolaiseksi kansansävelmäksi.) 1958 Fazer

Georg Ots ja Pärre Förarsin yhtye: Unohtumaton ilta (Подмосковные вечера). Säv. Vasili Solovjov-Sedoi, san. Mihail Matusovski, suom. Kristiina [= Kyllikki Solanterä], sov. Toivo Kärki. 12.3.1958 Fazer/Decca. (Huom! Säveltäjän sukunimen edellisen osan esiintyminen usein muodossa Solovjev johtuu Соловьёв-nimen translitteroinnista muodosta Соловьев.)

Georg Ots ja orkesteri, joht. Nacke Johansson [= Paul Johansson]: Pojat, pojat (Oi te poisid). Säv. Boris Kõrver, san. Manivald Kesamaa, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]. 1968 Finnlevy

Georg Ots ja orkesteri, joht. Rauno Lehtinen: Muuttuvat laulut. Säv. & sov. Rauno Lehtinen, san. Tuula Valkama. 1969 Finnlevy

Saarenmaan valssista on joskus esitetty käsityksiä, että Ilkka Kortesniemen suomennoksen ”kiiltävätähtisen sotilaan” (Debora Vaarandin alkuperäistekstissa ”kuldtärniga nooruke, sõjamees”) jääminen ilman pellavapäätä (”Me ööd on nii valged ja kuluvad ruttu, et linalakkneidu saa püüda ei saa”) olisi viitannut jonkinlaiseen virolaiseen henkiseen vastarintaan; tästä ei kuitenkaan ollut kysymys, ja kommunistipuolueeseen kuulunut Vaarandi itse on maininnut haastattelussaan halunneensa vain luoda silmiensä eteen ilahduttavia näkymiä.