Perussympaattinen Kai Hyttinen opittiin tuntemaan
ns. suuren yleisön keskuudessa 1960-luvun puolivälin jälkeen yhtenä niistä
laulajatulokkaista, jotka olivat pulpahtaneet pinnalle mm. Fredin ja Irwin
Goodmanin tavoin Hämeenlinnassa. Tosiasiassa hän oli lähtöisin Mikkelistä.
Musiikillisesti lahjakas "Kuju" aloitti opinnot myös paikallisessa
musiikkiopistossa, pääsoittimenaan viulu, mikä vaihtui sittemmin kitaraan.
Ensimmäisen sävellyksensä hän teki jo 14-vuotiaana, jolloin hän toimi myös
kontrabasistina arvostetun Hämeenlinnan lyseon orkesterissa.
Kiinnostuttuaan niin monien muiden ikäistensä tavoin kevyemmästä musiikista hän
päätti kuitenkin perustaa vuonna 1964 erään ystävänsä kanssa folkhenkisen duon
The Cones, päämääränään päästä koe-esiintymiseen Helsinkiin ja sitä tietä
levylle.
Ensimmäinen yritys ei tuottanut sillä kerralla toivottua tulosta, mutta
tarkkavainuinen tuottajaguru Toivo Kärki pani lupaavan yrittäjän nimen muistiin
ja kehotti häntä palaamaan asiaan hieman myöhemmin. Kai Hyttinen pääsikin
yrittämään uudelleen alkuvuodesta 1966 Vexi Salmen ja Markku Veijalaisen
myötävaikutuksella, levytyskappaleenaan Beatles-iskelmä Girl eli
Tuula Valkaman suomentamana Tyttö sekä oma aikaansaannoksensa Pieni koe
(Philips 340 734 PF). Ensin mainitusta esityksestä muodostui heti
myyntimenestys, joten se sai pian jatkoa uuden äänitteen muodossa. Vetonaulana
oli tällä kerralla kotimainen versio Rolling Stonesin listahitistä Paint
It Black eli Sauvo "Saukki" Puhtilan tekstittämänä Mustaa
(Philips 340 764 PF).
Uuden laulajasuosikin voittokulkua jatkoi kesällä -68 italialaislähtöinen
rallatus Käymään vain (Philips 340 823 PF), joka osoittautui syksymmällä samana
vuonna Suomen ostetuimmaksi singlelevyksi. Hyttisen asemaa huipulla
vakiinnuttivat edelleen 70-luvun puolella mm. sellaiset täysosumat kuin
alkujaan saksalainen Tuulen tie (Philips 6034 001), alkujaan Vesa-Matti Loirin
levytettäväksi aiottu kreikkalaissävelmä Dirlanda (Philips 6034 027) ja
amerikkalaisperäinen Nosta lippu salkoon (Philips 6034 040). Ennen
vuosikymmenen vaihtumista uuteen "Kuju" ehti ilahduttaa ihailijoitaan
myös mm. sellaisilla menestysnumeroilla kuin Saanhan olla hän (Philips 6034
058),Tuikku murheeseen ja Kotiseutu Pohjolassa (Philips 6034 106), joista kaksi
viimeksi mainittua julkaistiin ns. tuplahittisinglenä.
Tällä tavalla laulamisesta muodostui Kai Hyttiselle ajan mittaan oikea ammatti,
vaikka hän esiintyikin varsin säästeliäästi eikä pyrkinyt samalla tavoin
määrätietoisesti esille kuin niin monet kollegansa. Kun levytystehtävät Topi Kärjen hoteissa alkoivat vähetä hänen
osaltaan 70-luvun lopulla, hän katsoi parhaaksi vaihtaa tuottajaa ja siirtyi
l Vexi Salmen vasta perustaman Levytuottajat-yhtiön
taiteilijakaartiin. Heidän ensimmäinen yhteistyönsä oli vuonna 1978 julkaistu
Nino Rotan L'ultima notte eli Elämän siteet (Gold Disc GDS 201),
mutta varsinaiseksi läpimurroksi uuden työnantajan palveluksessa osoittautui
seuraavana vuonna ilmestynyt Varpunen (Gold Disc GDS 234), vuoden 1980 eniten
soitettu radiohitti.
Hyttinen ei nirsoillut Salmen palveluksessa levytysohjelmiston suhteen vaan
ikuisti auliisti coverversioita vanhoista suosikkisävelmistä tyyliin
katsomatta. Hän jatkoi myös omien laulujen kyhäämistä, vaikka ne eivät juuri
menestyneetkään kaupallisilla markkinoilla - poikkeuksena vuonna 1985 julkaistu
Kurki, vetoapunaan levyllä vanhasta "Siboneysta" väännetty
kääntöpuolen discohitti Havannan yö (Flamingo GDS 357). Viimemainittua esitystä
oli tavallaan enteillyt jo edellisen vuosikymmenen puolella tallennettu,
lähinnä nuoremmalle tanssiyleisölle suunnattu esitys Copacabana (Gold Disc GDS
244), joka kelpasi todisteeksi Kai Hyttisen trendien vaatimasta
muuntautumiskyvystä.
1980-luvun lopulla Hyttinen laajensi aktiivisuuttaan myös teatterin suuntaan.
Opiskeltuaan alaa hänet nähtiin estradilla mm. Hämeenlinnan
kaupunginteatterissa sekä television kuvaruudussa draamasarjassa Samaa sukua,
eri maata.
Kai Hyttinen on pitänyt koko uransa ajan matalahkoa profiilia, mikä on
vaikuttanut hänen näkyvyyteensä julkisuudessa. Hän on
jatkanut kaikessa hiljaisuudessa myös musiikin tekemistä, tarkoituksenaan luoda
jotakin hieman vakavampaa kuin päivän iskelmiä.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas WSOY
v. Bagh, Peter -Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA
