BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Kai Hyttinen

s. 7.1.1947, Mikkeli

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiKai Hyttinen
Oikea nimiKai Hyttinen
AliaksetKuju
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika7.1.1947, Mikkeli
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), säveltäjä
Soittimetkitara, viulu, basso, piano
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
The Cones, laulaja-kitaristi 1964
Vaikuttajat
Vexi Salmi, levytuottaja
Toivo Kärki, levytuottaja
Biografia

Perussympaattinen Kai Hyttinen opittiin tuntemaan ns. suuren yleisön keskuudessa 1960-luvun puolivälin jälkeen yhtenä niistä laulajatulokkaista, jotka olivat pulpahtaneet pinnalle mm. Fredin ja Irwin Goodmanin tavoin Hämeenlinnassa. Tosiasiassa hän oli lähtöisin Mikkelistä.

Musiikillisesti lahjakas "Kuju" aloitti opinnot myös paikallisessa musiikkiopistossa, pääsoittimenaan viulu, mikä vaihtui sittemmin kitaraan. Ensimmäisen sävellyksensä hän teki jo 14-vuotiaana, jolloin hän toimi myös kontrabasistina arvostetun Hämeenlinnan lyseon orkesterissa.  Kiinnostuttuaan niin monien muiden ikäistensä tavoin kevyemmästä musiikista hän päätti kuitenkin perustaa vuonna 1964 erään ystävänsä kanssa folkhenkisen duon The Cones, päämääränään päästä koe-esiintymiseen Helsinkiin ja sitä tietä levylle.

Ensimmäinen yritys ei tuottanut sillä kerralla toivottua tulosta, mutta tarkkavainuinen tuottajaguru Toivo Kärki pani lupaavan yrittäjän nimen muistiin ja kehotti häntä palaamaan asiaan hieman myöhemmin. Kai Hyttinen pääsikin yrittämään uudelleen alkuvuodesta 1966 Vexi Salmen ja Markku Veijalaisen myötävaikutuksella, levytyskappaleenaan Beatles-iskelmä Girl eli Tuula Valkaman suomentamana Tyttö sekä oma aikaansaannoksensa Pieni koe (Philips 340 734 PF). Ensin mainitusta esityksestä muodostui heti myyntimenestys, joten se sai pian jatkoa uuden äänitteen muodossa. Vetonaulana oli tällä kerralla kotimainen versio Rolling Stonesin listahitistä Paint It Black eli Sauvo "Saukki" Puhtilan tekstittämänä Mustaa (Philips 340 764 PF).

Uuden laulajasuosikin voittokulkua jatkoi kesällä -68 italialaislähtöinen rallatus Käymään vain (Philips 340 823 PF), joka osoittautui syksymmällä samana vuonna Suomen ostetuimmaksi singlelevyksi. Hyttisen asemaa huipulla vakiinnuttivat edelleen 70-luvun puolella mm. sellaiset täysosumat kuin alkujaan saksalainen Tuulen tie (Philips 6034 001), alkujaan Vesa-Matti Loirin levytettäväksi aiottu kreikkalaissävelmä Dirlanda (Philips 6034 027) ja amerikkalaisperäinen Nosta lippu salkoon (Philips 6034 040). Ennen vuosikymmenen vaihtumista uuteen "Kuju" ehti ilahduttaa ihailijoitaan myös mm. sellaisilla menestysnumeroilla kuin Saanhan olla hän (Philips 6034 058),Tuikku murheeseen ja Kotiseutu Pohjolassa (Philips 6034 106), joista kaksi viimeksi mainittua julkaistiin ns. tuplahittisinglenä.

Tällä tavalla laulamisesta muodostui Kai Hyttiselle ajan mittaan oikea ammatti, vaikka hän esiintyikin varsin säästeliäästi eikä pyrkinyt samalla tavoin määrätietoisesti esille kuin niin monet kollegansa. Kun levytystehtävät Topi Kärjen hoteissa alkoivat vähetä hänen osaltaan 70-luvun lopulla, hän katsoi parhaaksi vaihtaa tuottajaa ja siirtyi l Vexi Salmen vasta perustaman Levytuottajat-yhtiön taiteilijakaartiin. Heidän ensimmäinen yhteistyönsä oli vuonna 1978 julkaistu Nino Rotan L'ultima notte eli Elämän siteet (Gold Disc GDS 201), mutta varsinaiseksi läpimurroksi uuden työnantajan palveluksessa osoittautui seuraavana vuonna ilmestynyt Varpunen (Gold Disc GDS 234), vuoden 1980 eniten soitettu radiohitti.

Hyttinen ei nirsoillut Salmen palveluksessa levytysohjelmiston suhteen vaan ikuisti auliisti coverversioita vanhoista suosikkisävelmistä tyyliin katsomatta. Hän jatkoi myös omien laulujen kyhäämistä, vaikka ne eivät juuri menestyneetkään kaupallisilla markkinoilla - poikkeuksena vuonna 1985 julkaistu Kurki, vetoapunaan levyllä vanhasta "Siboneysta" väännetty kääntöpuolen discohitti Havannan yö (Flamingo GDS 357). Viimemainittua esitystä oli tavallaan enteillyt jo edellisen vuosikymmenen puolella tallennettu, lähinnä nuoremmalle tanssiyleisölle suunnattu esitys Copacabana (Gold Disc GDS 244), joka kelpasi todisteeksi Kai Hyttisen trendien vaatimasta muuntautumiskyvystä.

1980-luvun lopulla Hyttinen laajensi aktiivisuuttaan myös teatterin suuntaan. Opiskeltuaan alaa hänet nähtiin estradilla mm. Hämeenlinnan kaupunginteatterissa sekä television kuvaruudussa draamasarjassa Samaa sukua, eri maata. 

Kai Hyttinen on pitänyt koko uransa ajan matalahkoa profiilia, mikä on vaikuttanut hänen näkyvyyteensä julkisuudessa. Hän on jatkanut kaikessa hiljaisuudessa myös musiikin tekemistä, tarkoituksenaan luoda jotakin hieman vakavampaa kuin päivän iskelmiä.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas WSOY

v. Bagh, Peter -Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA

Sanottua

Ollessani lomailemassa Rhodoksella joskus 1971-72 ihastuin siellä mukaansa tempaavaan sävelmään, jonka arvelin kiinnostavan muitakin suomalaisia. Toin kappaleen levytettynä mukanani kotiin ja tarjosin sitä täällä ystäväni Vesa-Matti Loirin laulettavaksi, mutta se ei kiinnostanut häntä. Niinpä annoin laulun edelleen Kuju Hyttisen levytettäväksi, ja hän sai siitä Saukin tekstittämänä kelpo hitin. Vahinko vain, että olin kuullut kappaleen nimen Kreikassa hieman väärin. Sen kun olisi pitänyt olla Dirladda, siis ilman n-kirjainta..." (Erkki Pälli)

Valikoitu diskografia

Kai Hyttinen: Tyttö / Pieni koe 1966 (Philips 340 734 PF)

Kai Hyttinen: Mustaa 1966 (Philips 340 764 PF)

Kai Hyttinen: Tuulen tie 1970 (Philips 6034 001)

Kai Hyttinen: Dirlanda 1972 (Philips 6034 027)

Kai Hyttinen: Nosta lippu salkoon 1973 (Philips 6034 040)

Kai Hyttinen: Tuikku murheeseen / Kotiseutu Pohjolassa 1976 (Philips 6034 106)

Kai Hyttinen: Varpunen 1979 (Gold Disc GDS 234)

Kai Hyttinen: Copacabana 1980 (Gold Disc GDS 244)

Kai Hyttinen: Havannan yö / Kurki 1985 (Flamingo GDS 357).

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy