BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Eino Grön

s. 31.1.1939, Pori

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiEino Grön
Oikea nimiEino Grön
AliaksetEikka
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika31.1.1939, Pori
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Olavi Virta, esikuva
Toivo Kärki, levytuottaja
Jaakko Salo, levytuottaja
Biografia

Eino Grön herätti huomiota luontaisella musikaalisuudellaan jo alakoulussa, esiintyen paitsi koulun juhlissa myös kirkollisissa tilaisuuksissa. Pääosa hänen kiinnostuksestaan suuntautui kuitenkin urheiluun ja nimenomaan painiin, missä hän menestyikin aina nuorten SM-tasolle asti. Grönin ura iskelmälaulajana alkoi vuonna 1957 paikallisten yhtyeiden solistina Porissa ja urkeni edelleen tammikuussa -58 hänen voitettuaan Turussa pidetyn kykyjenetsintäkilpailun ja päästyä sitä tietä koelevytykseen Helsinkiin.

Hänen levydebyyttinsä oli Toivo Kärjen Venäläisen tango neljän nuoren tulokkaan yhteisellä EP:llä "Uusia poikia - tuttuja tangoja" (Rytmi RN 4135), jota seurasi lokakuussa samana vuonna voitto iskelmälaulun SM-kisoissa ja levytyssopimus Musiikki-Fazerin kanssa. Grönin läpimurto levysolistina tapahtui keväällä -59 Kärjen italialaistyylsellä foksilla Liian paljon rahaa (Decca SD 5459), ja hänen tietään suosion huipulle tasottivat edelleen mm. sellaiset esitykset kuin Mona Lisa (Decca SD 5482) sekä Illan viimeinen tango (Rytmi R 6393), minkä ansiosta hänet opittiin tuntemaan ennen muuta tangoeksperttinä.

Eino Grön piti menestyksestään huolimatta laulu-uraansa siksi epävarmana että päätti hankkia itselleen pysyvämmän ammatin urheilun ja liikunnan parista. Niinpä hän jatkoi painimista ja opiskeli siinä sivussa Pajulahdessa liikuntaneuvojaksi. Musiikki veti kuitenkin ajan mittaan pitemmän korren ja lahjakas porilaisnuorukainen esiintyi edelleen ahkerasti niin keikoilla kuin levytyksissäkin.

1960-luvun alussa Eino Grön valloitti yleisön mm. rytmikkäällä italialaisperäisellä iskelmäyhdistelmällä Marina / Carina (Rytmi R 6410). Pian tämän jälkeen hän lyöttäytyi yksiin suuresti ihailemansa Olavi Virran, Matti Heinivahon, Lasse Liemolan ja Kai Lindin kanssa päämääränään luoda samanlainen "viihdeklaani", jonka Frank Sinatra oli koonnut ympärilleen aikaisemmin Amerikassa. Yritys hajosi kuitenkin heti alkuunsa.

Vuonna 1963 Eino Grön siirtyi Jaakko Salon hoteisiin Scandialle, ja jo hänen ensimmäinen taltiointinsa uudelle merkille, Tango d'amore (Scandia KS 462), osoittautui vaivan arvoiseksi. Sitä seurasi listoille joukko muita suuren suosion saavuttaneita esityksiä, kuten uuden ajan tangoyhdistelmä Seinillä on korvat ja Vaarallista onnea (Scandia KS 505), "rock-tango" Soitto seis (Scandia KS 539) ja elokuvahitti On jossakin (Scandia KS 684).

1970-luvulle tultaessa Grön laajensi ohjelmistoaan määrätietoisesti toisaalta hengellisten laulujen ja toisaalta big band -musiikin suuntaan, tehden Ilkka Kuusiston urkusäestyksellä kokoelman Hartaita lauluja (Rondo ROLP 19). Tehtyään välillä syrjähypyn kilpaileville levymerkeille hän palasi seuraavan vuosikymmenen puolella Scandian ja Jaakko Salon taiteilijakaartiin, jolloin syntyi mm. raikas meriaiheinen äänitekokoelma Merellä ja kotisatamassa (Scandia SLP 694). Keväällä 1984 Salo ja Grön vierailivat Argentiinassa ikuistaen siellä paikallisten muusikkojen kanssa valikoiman tangoja, tuomisinaan LP Tangon kotimaa (Scandia).

Samaa linjaa jatkoi hieman myöhemmin argentiinalaista ja suomalaista tangoperinnettä tyylikkäästi yhdistänyt kokoelma Bandoneon (Scandia SCD 719). Aivan 80-luvun lopussa Salo ja Grön työstivät vielä kokoelman suomalaisia laulelmia otsikolla Mustarastas (Scandia SCD 734). Päästyään nauttimaan hänelle myönnetystä valtion täysimääräisestä taiteilijaeläkkeestä laulajaveteraani päätti hellittää työtahtia ja viettää osan ajastaan Yhdysvalloissa. Vuonna 1993 hänet palkittiin Erikois-Emmalla ansioistaan kotimaisen musiikkiviihteen saralla, ja kolme vuotta myöhemmin hän toteutti vanhan haaveensa levyttämällä Jaakko Salon tuottamana joukon lapsuudenmaisemiinsa liittyviä laulelmia otsikolla Eikka Porin maisemissa (Jaakko Salo JSCD 001).

Vuonna 1997 Eino Grön suoritti hienon comebackin huipulle voittamalla MTV:n Syksyn sävel -kilpailun Reino Markkulan säveltämällä ja Kari Tuomisaaren sanoittamalla laululla Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa, mikä antoi nimen myös hänen uudelle CD-kokoelmalleen (AXRCD 1133). Saavutus innosti häntä kokeilemaan onneaan sittemmin vielä kahdesti samoissa merkeissä, mutta heikommalla menestyksellä. 20. vuosisadalle tultaessa Grönille myönnettiin Pro Finlandia-mitali, ja uuden vuosituhannen tapahtumiin on kuulunut myös 2003 julkaistu uusi levytys Yötuuli 2003 (AXR/Edel). Todettakoon vielä, että Olavi Virta nimesi aikoinaan omakohtaisesti Eino Grönin manttelinperijäkseen.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. TAMMI

Tony Latva - Petri Tuunainen 2004: Iskelmän tähtitaivas. WSOY

Peter v. Bagh - Ilpo Hakasalo 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA

Valikoitu diskografia

Eino Grön: Venäläisen tango 1958 (Rytmi RN 4135)

Eino Grön: Liian paljon rahaa 1959 (Decca SD 5459)

Eino Grön: Mona Lisa 1959 (Decca SD 5482)

Eino Grön: Illan viimeinen tango 1959 (Rytmi R 6393)

Eino Grön: Marina / Carina 1960 (Rytmi R 6410).

Eino Grön: Tango d'amore 1963 (Scandia KS 462)

Eino Grön & Four Cats: Seinillä on korvat / Vaarallista onnea 1963 (Scandia KS 505)

Eino Grön: Soitto seis 1964 (Scandia KS 539)

Eino Grön: On jossakin 1967(Scandia KS 684)

Eino Grön: Hartaita lauluja 1977 (Rondo ROLP 19)

Eino Grön: Merellä ja kotisatamassa 1983 (Scandia SLP 694)

Eino Grön: Tangon kotimaa 1984 (Scandia)

Eino Grön: Bandoneon 1986 (Scandia SCD 719)

Eino Grön: Mustarastas 1989 (Scandia SCD 734)

Eino Grön: Eikka Porin maisemissa 1996 (Jaakko Salo JSCD 001)

Eino Grön & Agents: Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa 1997 (AXRCD 1133)

Eino Grön: Yötuuli 2003 (AXR/Edel)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy