Teittinen oli
Kymenlaakson vilkkaan musiikkielämän kasvatteja. Saatuaan jazzkärpäsen pureman
hän toimi aluksi paikallisten jazzyhtyeiden "band boyna", ja pääsi
samalla kokeilemaan ensimmäistä kertaa rumpujen soittoa.
1940-luvun lopussa ja
1950-luvun alussa Teittinen soitti rumpuja Kymenlaakson jazzin isäksi kutsutun
Pentti Aholan yhtyeessä, joka esitti sen ajan mittapuun mukaan erinomaista
jazzia. Yhtye sijoittui valtakunnallisissa orkesterikilpailuissa toiselle
sijalle vuonna 1949. Teittisellä oli myös omaa nimeään kantavia
jazzkokoonpanoja. Aholan ja Teittisen yhtyeet levyttivät muutaman kerran sekä
äänittivät joitakin pikalevyjä, jotka on julkaistu myöhemmin CD-muodossa.
1950-luvun loppupuolella
Manu Teittinen soitti useita vuosia rumpuja Olavi Virran yhtyeessä. Hän oli
esimerkiksi mukana surullisenkuuluisalla Ilomantsin keikalla, josta alkoi
Virran uran alamäki. Teittinen oli 1950-luvulla myös yksi kotkalaisravintola
Fenniassa pyörineen iloisen muusikkokunnan kantavia jäseniä. Hän toimi
esimerkiksi Fennian porukan "keisariksi" kruunatun pianisti Olli
Miettisen "virallisena neuvonantajana". Fennian ryhmässä oli mukana
myös nuori Juha Vainio.
Teittinen siirtyi
1970-luvulla Ruotsiin Suomalaisseurojen keskusliiton kulttuurisihteeriksi.
Samaan aikaan hän kirjoitti suopeat arvostelut saaneen esikoisromaaninsa
"Kartsa", jossa hän hyödynsi omia lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan
kotkalaisen työläisperheen vesana.
Manu Teittinen oli mukana
aktiivisesti suomalaisen kevyen musiikin järjestötoiminnassa. Pitkälti hänen
aloitteestaan perustettiin vuonna 1990 Suomen Jazz-arkisto. Teittinen kuului
vuonna 1997 toimintaansa laajentaneen ja nimensä Suomen Jazz & Pop Arkistoksi
vaihtaneen yhdistyksen hallitukseen yhteensä 10 vuoden ajan. Teittinen keräsi
arkistoa varten runsaasti esimerkiksi haastatteluja, valokuvia, äänitteitä ja
muuta Kymenlaakson jazzista kertovaa materiaalia. Hän toimi samaan aikaan
aktiivisesti suomalaisten rumpalien yhdistyksessä DAF ry:ssä.
Teittinen teki
ahkeraa ja pyyteetöntä työtä kevyen musiikin ja vähäosaisten hyväksi. Hän teki
Ruotsista Suomeen palattuaan nuorisotyötä, ja moni ongelmanuori sai uutta valoa
elämäänsä hänen ansiostaan. Viimeisinä vuosinaan Teittinen oli myös ahkera
Intian ja muiden Aasian maiden kävijä. Hän järjesti nepalilaiselle varattomalle
rumpalille rummut Suomesta ja auttoi muutenkin paikallisia muusikoita.
Biografiatekstissä käytetty lähde:
Jukka
Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille. Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa.
Otava 1991. Sivut 180-187.
