s. 30.5.1869, Haapavesi

k. 30.1.1920, Helsinki

YLE Elävä Arkisto: Ääninäyte Pasi Jääskeläinen "Tammerkosken sillalla"
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=2537

Oskar Merikanto

Emil Kauppi (alk. Kaupelin)

Pasi Jääskeläinen oli maamme ensimmäisiä kuplettilaulajia. Pasi, virallisesti Basilius Jääskeläinen syntyi 30.5.1869 Haapavedellä kanttorin poikana. Hän kävi pari luokkaa Oulun klassista lyseota, minkä jälkeen hän siirtyi Oulun lukkari- ja urkurikoulun oppilaaksi, jossa suorittikin tutkinnon, sekä hankkiutui sittemmin merimiehenä ja maatöissäkin toimittuaan näyttelijäksi Kaarlo Bergbomin Suomalaiseen  teatteriin ynnä Ida Aalbergin kiertueelle. Näyttelijänkokemuksesta oli hänelle myöhemmin hyötyä, sillä hän perusti myöhemmin itsekin teatteriseurueen, jonka nimeksi tuli  "Suomalainen Operetti". Seurueen eräs suosituimmista näytelmistä oli Pasi Jääskeläisen ja Emil Kaupin laulunäytelmä Laivan kannella, jossa hän itse näytteli Puosun osaa, ja josta tehtiin myöhemmin vuonna 1938 myös elokuva. Hän on kirjoittanut lisäksi ainakin yhden painettuna julkaistun näytelmän, yksiosaisen Toppakahvia (Kariston seuranäytelmiä n:o 146, Hämeenlinna 1912); tekijänimenä on yksinkertaisesti Pasi, sillä hänet tunnettiin yleisesti pelkällä etunimellään.

Pasi Jääskeläinen oli tunnettu ja pidetty esiityjä maaseutukiertuilla. Jääskeläisen ohjelmisto ei sinänsä ollut mitenkään erityisen innovatiivinen, mutta toisaalta hän lauloi luontevasti humoristisia kansanlauluja, eikä muuta vastaavaa musiikkia juuri ollut tarjolla. Jääskeläinen oli myös suosittu esiintyjä  amerikansuomalaisten keskuudessa jo niinkin varhain kuin vuonna 1902. Aikalaiset muistavat hänen olleen hyväntahtoinen ja lapsirakas mies, vaikka hänen muhkea ja tumma ulkoinen olemuksensa saattoi lapsia aluksi hieman pelottaakin.

Jääskeläinen edisti kantelensoittoa esiintymällä ahkerasti ja kirjoittamalla alkeisoppivihkosen (Weilin 1903), jonka jatko-osat jäivät häneltä kuitenkin laatimatta.

Jääskeläisen ohjelmisto koostui lähinnä suomalaisista kansanlauluista, mutta hänen ohjelmistossaan oli myös sekä Oskar Merikannon lauluja että Hjalmar Nortamon tekstittämiä rauman murteella ("raumangiäl") laulettuja kappaleita. Jääskeläisen ohjelmistossa on vaikutteita sekä suomalaisista kansanlauluista että kuplettityylistä, joka myöhemmin J. Alfred Tannerin myötä kehittyi täyteen loistoonsa. 

Pasi Jääskeläisen levyttämät kappaleet ovat varhaisimpia suomalaisia kevyen musiikin äänitteitä.

Pasi Jääskeläinen menetti rakkaan poikansa, minkä kerrotaan murtaneen hänen herkän mielensä. Hänellä oli kaksi sovittua esiintymistä Helsingissä, edellinen 22. tammikuuta 1920 ja jälkimmäisen piti oleman seuraavana päivänä (eli 23.1.1920), mutta jälkimmäisenä iltapäivänä hän menehtyi sydänkohtaukseen.

Lähteet:

Gronow, Pekka, 2004. ”Laulu on iloni ja työni”. Teoksessa Suomi soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Gronow , Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman Jake. Helsinki: Tammi. Ss. 76-78.

Jalkanen, Pekka & Kurkela Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Porvoo: WSOY. Ss. 204-205

Hirviseppä, Reino (1969). Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo: WSOY. S. 56- 59.

Laulaja Aapo Similä muistelee Reino Hirvisepän kirjassa Pasi Jääskeläistä seuraavasti: "Kun seurueemme piti Haapaveden nuorisoseurantalossa Ahjolassa esittäytymisillan olin lauluvuoroani odottaessani niin ramppikuumeen vallassa, että polvetkin löivät loukkua, hiki kihosi pintaan ja puhekin oli pelkkää hermostunutta änkytystä. Vuoroni tuli vasta ohjelman jälkiosassa. Mutta juuri väliajan alkaessa tuo scassaukseni parani Pasin noissa olosuhteissa ihmeellisen vaikka muuten aivan luonnollisen lääkkeen ansioista. Hän näet julisti väliajan alkavaksi mahdollisimman epävirallisimmalla tavalla, pisti mustapartaisen, pörröisen päänsä esiriipun raosta yleisön puolelle ja virkahti lempeällä teronillaan: - Eiköhän ryypähetä teetä välillä!". Sen parempaa rauhoituspilleriä ei hermoilevalle seurueelleen kukaan tirehtööri olisi keksinyt."

Hirviseppä, Reino (1969). Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo: WSOY. S. 58.

Ilona Porma luonnehti Jääskeläistä näin: "Pasi oli runsaasti toistasatakiloinen 'laiha poika', armoitettu humoristi, joka loistavalla mimiikillään ja tosisuomalaisella huumorillaan, ilman mitään vierasta vivahdusta valtasi heti kaikki kuulijansa. Kansallisessa vilpittömyydessä, uskollisuudessa omalle itselleen oli Pasi Jääskeläisen taiteellinen voima."

Palattuaan Yhdysvalloista Jääskeläinen kertoi antaneensa laivamatkalla konsertin, johon kansainvälinen kuulijakunta oli ollut tyytyväinen. Seuraavana päivänä hänet oli kutsunut hyttiinsä "ylhäisörouva", joka ei ollut päässyt konserttiin. Rouva kuunteli mielellään kannelta ja suomalaisia kansanlauluja sekä kyseli keskustelun lomassa: "Onko taitelija kuullut Ole Bullin nimeä?" Pasi vastasi: "Jos on kysymys norjalaisesta säveltäjästä, olisin huono musiikkimies, jollen olisi hänestä kuullut." Vastaus kuului: "Juuri hänestä on kysymys. Olen Ole Bullin tytär."

Jääskeläinen Pasi 1906: Stiipeli staapeli stom pom pom (Säv ja san. tuntematon) Helmi 3984 25785-2 ( cd ).

Jääskeläinen Pasi 1904: Tammerkosken sillalla (säv. Trad.). Helmi 3984 25785-2 ( cd ).

Jääskeläinen Pasi 1905: Ja sun hoppati rallallei. Säv. ja san. tuntematon. Gramophone 72637
( 78 ).

Jääskeläinen, Pasi 1913: Meripoikatte veis. Säv Aksel Törnudd, San Frans Hjalmar Nortamo. Odeon 5e 048 34268 ( lp ).

Jääskeläinen, Pasi 1904. Humalaisen kotiintulo. Säv ja san. tuntematon. Gramophone 2-282295/ 2-282296 ( 78 ).

Jääskeläinen, Pasi 1904: Tukkijoella lauluja näytelmästä. Säv. Oskar Merikanto. San. Teuvo Pakkala. Gramophone 72626 ( 78 ).

Lisälähteet (joulukuu 2011):

Niemelä, Lauri (1958): "Pasin muistoja." Kaltio 1/1958. Ss. 20—21.
Porma, Ilona (1947): "Pasi". Kaltio 3/1947. Ss. 71—73.