Seppo Rannikko syntyi Tampereella 5. huhtikuuta 1928. Tampereella hän tulikin
viettämään puolet elämästään, toisen puolen Helsingissä, Sörkassa.
Musikaalisuus lienee periytynyt suvussa.
1940-luvun lopulla Rannikko muutti taloudellisen laman pakottamana
Ruotsiin.Ruotsissa hän teki pääasiassa kahta työtä, päivisin tehtaalla
liukuhihnan ääressä ja iltaisin, jopa myöhään yöhön tiskasi astioita
ravintolassa. Palattuaan Tampereelle hän aloitti 24-vuotiaana
tenorisaksofonin
soiton. Aluksi hän harjoitteli pelkästään korvakuulolta,
harjoittelupaikkana
oli tyhjillään oleva yleinen sauna. Hän kuunteli paljon varhaisia
bebop-levytyksiä ja hänen suurimmat ihanteensa tuohon aikaan olivat
Pale Saarisen haastattelun (Selvis 1 /2001) mukaan jazzmuusikot Charlie
Parker ja Dizzy Gillespie, joiden levytyksistä hän
parhaansa mukaan imi vaikutteita. Myöhemmin hän otti muutamia
saksofoni- ja
huilutunteja eräältä Tampereen kaupunginorkesterin muusikolta.
Seppo Rannikon muusikon ura alkoi kiinnityksellä oli Acre Karin bändiin
50-luvun puolivälissä. Vuonna 1957 Rannikko toimi myös Tampereen muusikot ry:n
ensimmäisenä puheenjohtajana ja kokoonkutsujana.
1950-luvun aikana Acre Karin bändiä seurasivat piankin Ossi Runnen
yhtye, jossa
oli laulusolistina Eila Pellinen ja heti sen jälkeen Olli Hämeen yhtye.
Hämeen
yhtyeessä Rannikko soittikin sitten seuraavat pari vuotta
"Hämiksellä", nykyisellä Tavastialla, laulusolistina oli Laila
Kinnunen. 1950-luvun loppupuolella Olli Hämeen yhtye taltioi pienellä
kokoonpanolla myös muutamia levytyksiä, joissa Rannikko oli mukana.
Seppo Rannikko kertoi Pale Saariselle haastattelussa (Selvis 1/2001),
että levytyssessioiden alkuvaiheessa 1950-luvulla Rannikko joutui vielä
soittamaan
pääosin korvakuulolta, mutta vuosien vieriessä hän sai aina vain
paremmin otetta
myös nuotinlukuun.
1960-luvun alussa Rannikko pääsi Jaakko Salon yhtyeeseen säestämään Vieno
Kekkosta, joka tuolloin juuri oli vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta Scandialle.
Tuon ajan Scandia-levytyksistä on jäänyt ikivihreänä elämään Olavi Virran Hopeinen
kuu, jossa Seppo Rannikko esittää tenorisaksofonisoolon.
Seppo Rannikko kertoi Pale Saariselle Selvis-lehden haastattelussa tuon ajan levytyksistä
Jaakko Salon orkesterin kanssa hauskan yksityiskohdan: "Salon Jakke pyysi,
että tekisin jotain latinalaiskomppia. Niinpä kaivoin taskustani kamman, jolla
raaputin guiroa taustalle, ja se kuuluu levyltä selvästi tänäkin päivänä. Tätä
ideaani toteutin käytännössä myös tanssikeikoilla."
1960-luvun jazzkokoonpanoista on mainittava vielä Herbert Katzin yhtye, jossa
Seppo Rannikko soitti. Downbeat-jazzkapakassa hän pääsi näin ollen jammailemaan
myös 'raskaan sarjan tenorisaksofonistien,' jo legendoiksi muodostuneiden
Johnny Griffinin ja Dexter Gordonin kanssa. Hänen omia artistisuosikkejaan
olivat tuolloin Pale Saarisen haastattelun mukaan Charlie Parkerin ja John Coltranen ohella mm. jo mainittu
Dexter Gordon, Duke Ellington, Count Basie, Thelonious Monk, Lars Gullin, Gil
Evans, Sonny Rollins ja Lester Young. Myös rock-musiikkia Seppo Rannikko ihaili. Hän arvosti perusrokkareita, Chuck
Berryä, Jerry Lee Lewistä ja Sonny Boy Williamsonia. Myös rocksaksofonistina
Seppo Rannikko on ollut uranuurtajia maassamme.
Samalla kun kasvoi taito lukea nuotteja, niin kasvoi myös musiikin
sovittustaito. Rannikko sovitti paljon musiikkia tv-ohjelmiin ja -mainoksiin,
joista tunnetuimpia lienevät Kaarlo Kaartisen säveltämät veikkaus- ja
lotto-tunnusmusiikit ("Yksi risti kaksi, pennit miljoonaksi",
"Kuusi neljästäkymmenestä joka viikko arvotaan"). 1960-luvulla
Rannikko toimi myös TV-tuottajana, käsikirjoittajana, säveltäjänä ja
sovittajana mm. ohjelmassa "Zero - Lentävä lautanen."
1960-luvun lopulta 70-luvun alkuun Rannikko toimi sovittajana ja tuottajana
levy-yhtiö EMI:n Suomen osastolla. Hän sovitti tuolloin musiikkia mm. Tapio
Heinoselle. 1970-luvun alussa hän tuotti LP-levyn Kalle Kulkevaiselle (=Pentti
Kaikkonen). Levyn tunnetuin kappale lienee savoksi käännetty Tiikerihai
('Tiikerj haj').
Vuosina 1974-75 Rannikko opiskeli mm. jazzmusiikin sovittamista ja
orkestrointia kuuluisassa Berklee School Of Music-oppilaitoksessa Bostonissa,
USA:ssa. Opiskelun päätyttyä Seppo Rannikko teki comebackin suomalaiseen
musiikkimaailmaan ja siitä eteenpäin 1970-luvun loppu olikin sitten Rannikon
musiikillista kulta-aikaa. Tuolloin hän pääsi työstämään musiikkia Henry
Haapalaisen Fonovox-yhtiössä toimien muusikkona, sovittajana ja tuottajana.
Hänen ensimmäinen työnsä Fonovoxilla oli hänen ja Jarmo Jylhän yhteistyönä
tuottama Tapio Heinosen albumi Lämmöllä (1974). Vuonna 1976 hän teki suurimman
osan sovituksia Reijo Taipaleen 15-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi
julkaistulla albumilla Juhlakonsertti. Myös muilla- hänen tuottamillaan
levyillä esittivät musiikkia maassamme silloin hyvin tunnetut solistit, mm.
Kullervo Linnan Suuri Humppaorkesteri, Jari Lappalainen, Reijo Viita ja Martti
Siiriäinen. Syksyn sävel-kilpailussa v. 1975 Seppo Rannikko sijoittui
sovittajana palkintosijalle. Hänen sovittamansa Salomonin (=Timo Silvennoinen)
esittämä Henry Haapalaisen sävellys ja sanoitus Unisatu sijoittui kilpailussa
toiseksi saaden kirjeäänestyksessä yli 100000 ääntä. Kappale hävisi vain
niukasti voittajalle, joka oli Erkki Liikasen Evakkoreki. Fonovox-yhtiö äänitti
myös hänen kaksi ensimmäistä sooloalbumiaan Sahara (1976) ja Disco Jungle
(1977). Ensimmäinen albumi Sahara sisälsi pääasiassa tuon ajan suosikki-iskelmiä
ja ikivihreitä, mutta Disco Jungle antoi jo hieman laajemman kuvan Seppo
Rannikon musiikillisesta osaamisesta: huomattava osa levyllä kuultavasta
musiikista on hänen omia sävellyksiään latindisco-tyyliin sovitettuna. 1970- ja
80-luvuilla Seppo Rannikko ehti vielä vaikuttaa yhtyeissä Karpalo ja Pedro's
Heavy Gentlemen, jälkimmäisessä tosin vain satunnaisena, vierailevana
'tähtenä.' Fonovox-kauden jälkeen hän työskenteli vielä niin ikään tuottajana,
sovittajana, muusikkona ja säveltäjänä JP-musiikissa. Yhtiön tuon ajan
tunnetuin iskelmäartisti oli ehdottomasti Jaakko Teppo. Tepon esittämän Pamelan
introssa on kuultavissa Rannikon tukeva tenorisoundi.
Jarmo Jylhän mukaan Rannikko "piilotteli" myös tanssi - ja
iskelmämusiikin sovituksiinsa nerokkaita jazzmaisia riffejä ja obligatoja
saaden nämä kuulostamaan tuoreilta ja svengaavilta.
1980-luvun puolivälissä Seppo Rannikko joutui terveydellisistä syistä luopumaan
ammattimuusikon urastaan. Hän kuoli 72-vuotiaana Tampereella 25. marraskuuta
vuonna 2000.
Muusikkopiireissä Seppo Rannikko muistetaan myös railakkaana crazy-humoristina.
Jarmo Jylhä muistaa myös, että hänen seurassaan ei käynyt koskaan aika
pitkäksi. Teoston mukaan Seppo Rannikon nimissä on sävellyksiä, sanoituksia ja
sovituksia 494 kappaletta ja Gramexin rekisteritietojen mukaan hän on mukana
muusikkona, solistina ja kapellimestarina kaikkiaan 747 levypuolella.
Lähteet:
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas, 500 suomalaista
viihdetaiteilijaa, Helsinki WSOY. s. 166
Saarinen, Pale 2001. Selvis 2001'Edesmennyt legendaarinen muusikko, sovittaja,
säveltäjä, jazzmies Seppo Rannikko: "Ei musiikki vakavaa ole, se on paljon
vakavampaa"' - www.SELVIS/012001/rannikko.html (29.3.2005)
Gronow, Pekka 1993. Olavi Virta - Kootut levyt 27 - 1958-1960 esittelylehti.
Jylhä, Jarmo 2005. Sähköpostiviesti Veikko Tiitolle 29.3.2005.
