BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Eila Pellinen

s. 6.8.1938, Sulkava
k. 10.4.1977, Espoo

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiEila Reima
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika6.8.1938, Sulkava
Kuolinaika10.4.1977, Espoo
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Soittimetlaulu
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Ossi Runnen yhtye, laulusolisti 1957-61
Eila Pellisen yhtye, laulusolisti 1961-73
Muut henkilöyhteydet
Toivo Kärki, "keksijä", tuottaja, kapellimestari, säveltäjä
Ossi Runne, orkesterinjohtaja
Biografia

Eila Pellinen syntyi Sulkavalla. Käytyään kansakoulun hän muutti vuonna 1956 Helsinkiin ja aloitti  latojan opinnot harjoittelupohjalta. Samanaikaisesti hän ryhtyi opiskelemaan laulua, osallistuakseen keväällä -57 Toivo Kärjen järjestämään koelaulutilaisuuteen, mistä hänet kelpuutettiin heinäkuussa ikuistamaan kappaleen Niin sateinen on tie EP-sarjaan Uusia tyttöjä, vanhoja iskelmiä (Rytmi).

Kärjen huippulahjakkaaksi arvioiman noviisin ensiesiintyminen tapahtui juhannuksena -57 Lohjalla ja ensimmäisen ikioman singlensä hän pääsi tekemään saman vuoden lokakuussa. Se tarjosi kuultavaksi kaksi käännösiskelmää: Pakoon, pakoon ja Valtameressä on saari (Decca), joista ensin mainittu esitys saavutti jo varteenotettavan suosion. Mutta vasta seuraava äänite, Toivo Kärjen salanimellä Antonio Brave säveltämä hidas foksi Onni jonka annoin pois (Decca) teki Eila Pellisestä kaiken kansan suosikin.

Uraansa heti alun pitäen asiaan kuuluvalla vakavuudella suhtautuneesta Eila Pellisestä tuli Toivo Kärjen luottosolisti, joka teki tunnetuksi monia hänen sävellyksiään. Niinpä Kärki kelpuutti syksyllä -58 juuri Pellinen levytettämään suomalaisen jazzin historiaan kiinteästi liittyvän foksin Näin kai määrätty on (Decca) eli Things Happen That Way, minkä avulla Topi oli voittanut vuonna 1939 arvostetun Melody Maker -lehden järjestämän kansainvälisen sävellyskilpailun. Siinä vaihessa oli myös Ossi Runne kiinnittänyt hänet orkesterinsa vokalistiksi.

Suomen suosituin äänite oli juuri tuolloin - syksyllä 1958 - Eila Pellisen sittemmin klassiseksi patinoitunut tulkinta Kärjen jazzahtavasta sovituksesta Kaksi kitaraa (Decca), jota myös maestro itse piti varsin onnistuneena aikaansaannoksena. Eipä ollut siis mikään ihme, että Eila Pellisestä, sympaattisesta tulokkaasta, kehkeytyi kysytty esiintyjä paitsi radiossa ja televisiossa myös erilaisissa konserteissa. Elokuvadebyyttinsä hän teki vuonna 1959 iskelmäfilmissä "Suuri sävelparaati" ja lisäksi hän lainasi lauluäänensä monille valkokankaalla nähdyille näyttelijöille.

Eila Pellisen menestysnumeroista 50- ja 60-lukujen vaihteessa kannattaa noteerata ainakin Surullinen sunnuntai (Decca) vuodelta 1959 ja vuotta nuorempi Yön väistyessä (Decca). Uusi suosikkisolisti jatkoi uurastustaan ahkerasta keikkailusta huolimatta myös päivisin, työskennellen aluksi kirjapainossa ja myöhemmin Musiikki-Fazerilla. 60-luvulle tultaessa hän oli yhä huipulla, valtteinaan mm. sellaiset suositut äänitteensä kuin Särkyneen toiveen katu (Decca) vuodelta 1962 ja Kultaiset korvarenkaat (Decca) vuodelta 1963.

1960-luvun alussa Eila Pellinen perusti oman orkesterin. Iskelmätrendit olivat kuitenkin muuttumassa, minkä vuoksi hän joutui lopettamaan levyttämisen monien muiden tuon ajan iskelmätähtien tapaan heti vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Keikkailua hän jatkoi kuitenkin vuosikymmenen loppuun, tosin esiintymisiä radikaalisti vähentäen.

1970-luvulla Eila Pellinen tyytyi laulamaan  lähinnä pääkaupunkiseudulla - yhtenä kantaestradinaan ravintola Vanha Robert. Hän tyytyi vaatimattoman perusluonteensa mukaisesti rivimuusikon osaan eikä kaivannut sitä glamouria, josta hän sai nauttia niin lyhyen ajan uransa alkuvuosina. 

Eila Pellisen viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1975 Eino Virtasen sovittamana Rondo-merkillä julkaistu uusintataltiointi hänen alkuaikojen menestysnumerostaan Luokseni jääthän kokoelmassa  16 tähteä - 16 iskelmää.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. TAMMI

Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas WSOY

v. Bagh, Peter-Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki - Siks oon mä suruinen TAMMI

Borg, Jaakko-Melakoski, Erkki-Vikstedt, Johan 1959: Tanssimusiikin vuosikirja 1960 FAZER


Sanottua

"Sitten tulin ajatelleeksi, kuinkahan vanha venäläinen sävellys Kaksi kitaraa menestyisi jos se sovitetaan vähän svengaavammaksi. Ajattelin yrittää uudella tulokkaalla Eila Pellisellä ja kirjoitin sinä yönä jazzmaisen sovituksen tästä kappaleesta puhallinorkesterille. Kun siitä tuli menestys sain lisää itseluottamusta, että kyllähän tässä pärjätään." (Toivo Kärki) (Maarit Niiniluoto: Toivo Kärki - Siks oon mä suruinen. TAMMI 1982.)

Valikoitu diskografia

Eila Pellinen: Niin sateinen on tie 1957 (Rytmi)

Eila Pellinen: Onni jonka annoin pois 1958 (Decca)

Eila Pellinen: Kaksi kitaraa 1958 (Decca)

Eila Pellinen: Luokseni jääthän 1958 (Decca)

Eila Pellinen: Näin kai määrätty on 1958 (Decca)

Eila Pellinen: Surullinen sunnuntai 1959 (Decca)

Eila Pellinen: Särkyneen toiveen katu 1962 (Decca)

Eila Pellinen: Luokseni jääthän 1975 (Rondo)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy