Paula Koivuniemen kiinnostus musiikkia kohtaan on
kodin perintöä, sillä hänen isänsä Mauri Koivuniemi oli Pohjanmaalla suosittu
ja arvostettu tanssimuusikko. Tyttärellä oli tapana jo pienestä pitäen seurata
isää keikoille ja lauleskella lavan edessä ajan muoti-iskelmiä orkesterin
mukana. Lavalle hän joutui kerran puolittain vahingossa, kun yhtyeen vakituinen
solisti oli sairastunut ja tyttärensä innon sekä luontaisen lahjakkuuden
havainnut isä pyysi hänet solistin tuuraajaksi.
Tämän kokemuksen jälkeen Paula Koivuniemi alkoi haaveilla oikein
tosissaan
iskelmätähden urasta. Niinpä hän ryhtyi ottamaan pianotunteja ja
keikkailemaan
aina tilaisuuden tullen. Vuonna 1964 Paula Koivuniemi kävi
esittäytymässä Toivo Kärjelle, mutta Topi kehotti neitoa opiskelemaan
hieman lisää
laulamista ja palaamaan asiaan sitten vuoden tai parin kuluttua. Paula
päätti
kuitenkin lähteä kesken kaiken Kanadaan. Vuoden kuluttua hän palasi
Atlantin takaa
kotitanhuvilleen ja rupesi opiskelemaan merkonomiksi Seinäjoen
kauppaopistossa. Hän jatkoi esiintymisiä taiteilijanimellä Pia
Christina, jota hän tarjosi myös Toivo Kärjelle ilmaantuessaan tämän
kutsusta
syksyllä -66 Helsinkiin tekemään esikoislevyään. Kärki hylkäsi
ehdotuksen
tylysti toteamalla, että Paula Koivuniemi oli ihan hyvä nimi
iskelmälaulajalle
- "ja Topi oli aivan oikeassa", on tähti itse myöntänyt myöhemmin.
Maestro Kärki oli oikeassa myös antaessaan tulokkaan ensimmäiseksi
levytyskappaleeksi
H. Saarniahon tekstiltään tummasävyisen sävelmän Perhonen
(Decca), joka oli jäänyt viitisentoista vuotta aikaisemmin vähemmälle huomiolle
Iris Kangasniemen ikuistamana nimellä Yöperhonen (Rytmi). Tuula Valkaman
uudistamassa sanoitusasussa siitä kehkeytyi näet nyt Paula Koivuniemen
tulkitsemana hitti. Hänen seuraava
menestysnumeronsa, Kärjen oma sävellys Jos helmiä kyyneleet ois (Decca) nähtiin
listoilla vuonna 1968. Vuonna 1972 oli levytysvuorossa Vexi
Salmen tekstittämä käännöskappale Jos konduktöörin nait (Decca).
Vuonna 1974 Paula Koivuniemi osallistui television Syksyn sävel-kilpailuun
Viktor Klimenkon kanssa Erik Lindströmin sävelmällä Yksi vain (EMI), mutta
esitys ei kuitenkaan menestynyt kisassa. Tässä vaiheessa Paula oli myös vaihtanut levy-yhtiötä. Niinpä hän
pääsi tekemään seuraavana vuonna myös ensimmäisen oman LP:nsä, Pirjo ja Matti
Bergströmin tuottaman jenkkihenkisen kokoelman Leikki riittää (Blue Master).
Paula Koivuniemi harkitsi vakavasti jo koko laulu-uransa lopettamista, kunnes
muutti vuonna 1976 Helsinkiin ja tutustui siellä Jori
Sivosen sekä Timo Lindströmin kaltaisiin nuoremman polven iskelmänikkareihin.
Seurauksena oli keväällä -78 uudeksi käännekohdaksi hänen taiteilijantaipaleellaan
osoittautunut single Kapteeni Aika (Blue Master), jota seurasi vielä samana
vuonna Lindströmin tuottama hieno kokoelma Lady Sentimental (Blue Master) ja
Syksyn sävel-kisassa kolmanneksi sijoittunut Sivosen tunnelmapala Sua vasten aina
painautuisin
(Blue Master). Lisääntyneen suosion myötä Koivuniemelle alkoi kertyä
myös tervetulleita televisioesiintymisiä, ja osallistuipa hän aivan
70-luvun lopulla Itä-Saksan Rostockissa pidettyyn kansainväliseen
laulukilpailuun sijoittuen komeasti toiseksi.
"Elämässä alkoi olla säpinää ja näkyvyyttä, joka enteili lisää
menestystä", on toimittaja Pirkko Kotiranta todennut tästä vaiheesta
artikkelissaan "Perhosen levyttäjä ei jäänyt päiväperhoksi- vaikka läheltä piti" teoksessa
Suomi soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi 2004). Niinpä Paula Koivuniemi oli 80-luvulle siirryttäessä
taas valmis vaihtamaan levy-yhtiötä, ja hän palasi Fazer-Finnlevyyn aloittaen
siellä sittemmin niin pitkäaikaiseksi ja hedelmälliseksi osoittautuneen
yhteistyönsä Esa Niemisen kanssa. Heidän ensimmäinen yhteinen aikaansaannoksensa
oli mahtavan suosion saavuttanut kokoelma Vie minut pois (Polydor)
vetonaulanaan singlelistalla Paulan esittämänä ykkösenä komeillut
ranskalaissävelmä Tummat silmät, ruskea tukka.
Menestys jatkui seuraavana vuonna singlellä ja LP:llä Sata kesää, tuhat yötä
(Polydor), jota seurasi Luotan sydämen ääneen (Polydor), ennen kuin Nieminen perusti Kim Kuusen kanssa oman tuotantoyhtiön Music
Makersin. Paula Koivuniemi seurasi hänen mukanaan ja he tekivät yhdessä vielä
joukon yhteisiä bestsellereitä kuten kokoelmat Lähdetään (Tähtitorni),
Rakkaustarina (Tähtitorni), Ilman minua (Sonet) ja Hei, buonanotte (Sonet).
1987 Koivuniemi sai myös Emma-patsaan vuoden naissolistina ja 10 vuotta
myöhemmin ns. kunnia-Emman pitkästä urastaan musiikkiviihteen saralla.
90-luvulla Paula Koivuniemi jäi hieman varjoon hittilistoilla mutta menestyi
edelleen hyvin keikkamarkkinoilla. Aivan vuosikymmenen ja -sadan lopussa hän
teki komean paluun suosikkitilastojen kärkeen Niemisen sävellyksellä Kun kuuntelen
Tomppaa (Music Makers), ja uuden vuosituhannen hän avasi kolmen muun
suomalaisen kestosuosikin, Katri-Helenan, Lea Lavenin ja Marion Rungin kanssa
yhteisprojektilla Leidit lavalla. Vuonna 2003 Koivuniemeltä ilmestyi
romanttinen kokoelma Rakastunut (WEA). Kaiken muun aktiivisuutensa ohessa Koivuniemi on esiintynyt kiertueilla mm.
bilebändi Jean S:n ja Kari Tapion kanssa sekä tehnyt ravintolashown Merja
Larivaaran kumppanina.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Peter von Bagh- Ilpo Hakasalo 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA
Kotirinta, Pirkko 2004. "Perhosen esittäjä ei jäänyt päiväperhoksi - vaikka läheltä piti". Teoksessa Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004.TAMMI
Tony Latva-Petri Tuunainen 2004: Iskelmän tähtitaivas WSOY
Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki - Siks oon mä suruinen TAMMI
