BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Ramblers


Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1920-luvun loppu Helsinki
lakkautettu1952, Helsinki
Ensilevytys1931, Muistan sua, Elaine 1931 (Homocord)
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Perustettu Zamba-orkesterin jatkajaksi vuonna 1930.
Vaikuttajat
Klaus Salmi, perustaja, kapellimestari
Tommy Wilfred Tuomikoski, saksofonisti, orkesterinjäsen
Alvar Kosunen, trumpetisti, orkesterinjäsen
Muut henkilöyhteydet
Toivo Kärki, pianisti, sovittaja
Biografia
Suomen ensimmäiseksi oikeaksi tanssiorkesteriksi mainittu Ramblers syntyi 1920-luvun lopulla siihen saakka vaikuttaneen Zamba-orkesterin jatkeeksi, perustajanaan Tommy Dorsey'a esikuvanaan pitänyt, jazziin orientoitunut pasunisti Klaus Salmi. Uusi kokoonpano löi itsensä läpi heti seuraavan vuosikymmenen alussa, kun mukaan oli saatu Andania-laivan mukana tänne rantautuneet uuden rytmimusiikin sanansaattajat saksofonisti ja klarinetisti Tommy Wilfred Tuomikoski, kitaristi Leo Adamson sekä sousafonisti Merle Wilkin. Muodostelman muut jäsenet olivat tenorisaksofonisti Lelle Andersen, trumpetisti Alvar Kosunen, pianisti Eero Hyvärinen ja rumpali Jomi Leino.

Uusia raikkaita tuulia alallaan edustaneesta Ramblersista tuli heti niin suosittu, että niin Helsinki ja Tampere kuin Turkukin olisivat halunneet sen omakseen. Ajan mittaan vaaka painui kuitenkin viimeksi mainitun kaupungin hyväksi ja Salmi kumppaneineen viihdytti 30-luvulla pitkään sikäläisen Seurahuoneen yleisöä. Syksyllä -39 orkesteri siirtyi takaisin pääkaupunkiin saaden kiinnityksen hotelli Grandiin, josta tuli myöhemmin Fennia ja viimein Grand Casino, mutta talvisodan syttyminen keskeytti tämän pestin.

Ramblers sai kunnian esiintyä myös Suomen ensimmäisessä äänielokuvassa Sano se suomeksi, jonka ensi-ilta oli maaliskuussa -31, mutta jonka kopiot ovat valitettavasti kadonneet jälkipolvilta. Niinpä tuosta revyyfilmistä on jäljellä vain yksi ainoa Ture Aran lauluosuus. Onneksi Klaus Salmen ja kumppaneiden menoa ja meininkiä voi ihailla mm. eräässä 30-luvun puoliväissä valmistuneessa lyhytelokuvassa, joka antaa yhä oivan näytteen tämän mainion orkesterin elegantista osaamisesta.

Ensimmäisen äänilevynsä Ramblers teki niin ikään vuonna 1931 Homocord-merkille Helsingissä laulusolistinaan Leo Adamson. Kappaleet olivat Alvar Kosusen ja Matti Jurvan käsialaa: foksi Muistan sua, Elaine ja valssi Onnen maa, joista nimenomaan ensin mainittu on osoittautunut historialliseksi. Onhan se saanut sijansa alan annaaleissa ensimmäisenä suomalaisena jazzlevytyksenä. Esityksessä olikin kaksi improvisoitua sooloa: ensin Salmen 8-tahtinen ja sen jälkeen Tuomikosken hallitumpi klarinettiosuus.

Ramblersin kokoonpano vaihteli tämän tästä vuosien saatossa. Pianisteina nähtiin ja kuultiin mm. Asser Fagerström, Aarre Koskela ja Toivo Kärki sekä rumpalina Leinon lisäksi Gösta "Hageli" Hagelberg. Ramblersin saksonisteista mainittakoon Andersenin ohessa Eddy Rönnqvist, Kaarlo Valkama ja laulajana laajemmin tunnettu Eero Väre, trumpetisteista Sulo "Poti" Alatalo. Kärki tuli muodostelmaan vuonna 1935 Koskelan tilalle, jolloin mukana oli kitaristina ja basistina myös Hilding Bäckström. Kärki on luonnehtinut tätä kiinnitystä erittäin merkittäväksi myöhemmän uransa kannalta, sillä Ramblersin jäsenet joutuivat soittamaan ajan vaatimusten mukaisesti monenlaista musiikkia useammissa eri kokoonpanoissa. Valkama soitti tenorisaksofonin ohessa myös klarinettia ja viulua, Väre alttosaksofonin lisäksi viulua ja klarinettia sekä Salmi itse trumpettia, käyrätorvea ja selloa. Orkesterin ohjelmisto ulottui amerikkalaista evergreeneistä Wagneriin, mikä vaati muusikoilta hyvää ammattitaitoa ja laaja-alaisuutta.

Levytysten suhteen Ramblers joutui tyytymään lupaavasta alusta huolimatta lähinnä vain Matti Jurvan ja satunnaisesti myös Eugen Malmsténin sekä oman solistinsa Eero Vären säestystehtäviin, joskin orkesterin osuus oli tuolloisissa levytyksissä merkittävämpi kuin myöhempinä vuosina. Koska äänitykset tapahtuivat ulkomailla - lähinnä Berliinissä ja Tukholmassa - työtahti oli kova. Puolessatoista vuorokaudessa saatettiin ikuistaa nelisenkymmentä esitystä ja palata sitten Turkuun varsinaiselle keikalle.

Helmikuussa -37 Ramblers oli kelpuutettu taltioimaan omiin nimiinsä kolme klassista valssia: Carmen Sylva, Elämä juoksuhaudoissa ja Murtunut elämä (Columbia). Niitä seurasi hieman myöhemmin saksalaisen tango Minulla ei ole kotimaata (Columbia) ja loppuvuodesta -37 lisää tuttuja valsseja, mutta näiden äänitteiden arvo ja merkitys on jäänyt orkesterin sinänsä komeassa historiassa vähäiseksi. Sama voidaan sanoa Ramblers vuotta myöhemmin ikuistamasta imagolleen vähemmän tyypillisestä esityksestä, Oskar Merikannon Työväen marssista (Columbia).

Matti Jurvan ja Ramblersin sittemmin niin tiivis yhteistyö oli sekin alkanut helmikuussa -37, minkä jälkeen Salmi oli joukkueineen mukana liki kaikissa ensin mainitun viihdyttäjäsuosikin levytyksissä. Niistä kannattaa mainita erikseen tuolloista kansainvälistä tanssivillitystä suomalaisyleisölle myös valkokankaalla elokuvassa Kaksi Vihtoria esitellyt kappale Kun tanssii lambeth walk'ia, suonissa ei ole kalkkia (Columbia) joulukuulta -38, jossa taltioinnissa säestävä orkesteri pääsi väläyttämään todellista osaamistaan rytmimusiikin saralla. Valitettavasti esitys jäi yhdeksi Jurvan ja Ramblersin viimeisistä yhteisistä levytyksistä.

Syksyllä -37 orkesteri oli vieraillut kuusi viikkoa Oslossa sikäläisen Peter Iwersin kvartetin esiintyessä vastavuoroisesti Turussa. Ramblersin jäsenet olivat hankkineet harvinaisen visiittinsä aikana uusia virikkeitä mm. jammailemalla varsinaisen työrupeamansa ulkopuolella paikallisessa yökerhossa norjalaisten muusikkojen kanssa, ja nuo vaikutteet heijastuivat tammikuussa -38 Tukholmassa tehdyssä merkittävässä taltioinnissa. Kysymyksessä oli amerikkalaislähtöinen foksi Unelmissain oot mun (Columbia), jonka levytyksessä oli mukana myös kaksi ruotsalaista soittajaa: alttosaksofonisti Charles Redland ja pianisti Stig Holm, Ramblersin oman pianistin  Toivo Kärjen toimiessa studiossa  hanuristin roolissa.

Erikoista tapahtumassa on se, että tämän historialliseksi luonnehditun esityksen alkuperäisversio julkaistiin kaiken kansan kuultavaksi vasta liki 60 vuotta myöhemmin. Klaus Salmen itsensä oli näet määrä toimia levytyksessä laulusolistina, mutta hän oli vilustunut laivamatkalla Ruotsiin, joten hänen äänensä ei ollut täydessä terässään. Sen vuoksi alkuperäinen lauluversio päätettiin hyllyttää ja julkaista kappaleesta vain varoiksi tehty instrumentaalimuunnelma.

Vuonna 1994 arkistoista kaivettiin esille myös tuo laulettu tallenne ja se julkaistiin instrumentaaliversion myötä Suomen Jazzarkiston työstämässä CD-kokoelmassa Suomalainen jazz 1929-59 (F Music). Yleisesti ottaenhan Ramblersin äänitejäämistö on jäänyt kovin suppeaksi ja vaisuksi muodostelman maineeseen nähden. Nekin levytykset, jotka orkesteri teki Matti Jurvan, Eugen Malmsténin tai Eero Vären säestäjänä, olivat pääosin joukkueen kannalta vähemmän merkityksellisiä valsseja, tangoja ja jenkkoja.

Ramblers esiintyi viime kerran julkisesti olympiakesänä 1952, mutta sen nimi nähtiin vielä myöhemminkin levyetiketeissä suosittujen solistien kuten Jorma Ikävalkon taustalla. Salmi itse työskenteli sovittajana ja levytyspäällikkönä N.E. Saarikon Levytukussa. Vuonna 1972 hän muutti Helsingistä Kuopioon, missä hän jatkoi opetustyötä ja herätti myös Ramblersin uudelleen henkiin - nyt tosin harrastuspohjalta.

Löytyypä suomalaisen äänilevyteollisuuden hakemistoista ainakin yksi Klaus Salmien oikein virallisesti laulajana esittelevä kiekko. Se on heti sodan jälkeen vuonna 1945 Sointu-merkillä julkaistu "savikakku", jolla hän tulkitsee silloisen Ramblersin avustamana evergreenit Dinah ja Some Of These Days. Pikantin esimerkin Salmen ja Ramblers-orkesterin monipuolisuudesta tarjoaa toukokuussa -50 Eero Vären nimissä äänitetty suomenkielinen tulkinta latinalaissävelmästä Copacabana (Triola), Salmen työskennellessä po. levy-yhtiön tuotantopäällikkönä.

Bibliografia/Lähteet

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki - Siks' oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Sanottua

"Me olimme vähän keikarimaisia. Päiväkonserteissa Turussa meillä oli lunch coat, siis raidallliset housut ja musta takki ja musta kravatti. Illalla kun soitettiin konserttimusiikkia, meillä oli tavallinen smokki, ja sitten kun tanssimusiikki alkoi, vaihdettiin punainen frakki. Se oli törsystä, mutta me olimme vähän sellaisia..." (Klaus Salmi) (Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Valikoitu diskografia

Ramblers: Muistan sua, Elaine 1931 (Homocord)

Ramblers: Elämä juoksuhaudoissa / Murtunut elämä (Columbia)

Ramblers: Unelmissain oot mun (instrumentaaliversio) 1938 (Columbia)

Ramblers: Työväen marssi 1938 (Columbia)

Ramblers: Unelmissain oot mun (molemmat versiot) 1938 (F Music) (CD)

Klaus Salmi & Ramblers: Dinah / Some Of These Days 1945 (Sointu)

Eero Väre & Ramblers: Copacabana 1950 (Triola)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy