BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Henry Theel

s. 14.11.1917, Helsinki
k. 19.12.1989, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiHenry Per-Erik Theel
AliaksetHenkka
SalanimetHeikki Hovi
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika14.11.1917, Helsinki
Kuolinaika19.12.1989, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), viihdetaiteilija
Ääninäytteet
Henry Theel: Syyspihlajan alla 1942
säv. Arvo Koskimaa / san. Arvo Kalliola
Columbia DY 403 / Helmi 440232
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Toivo Kärjen yhtye, laulusolisti
Vaikuttajat
Toivo Kärki, säveltäjä, sovittaja, levytuottaja
Biografia

Henry Theel oli pesunkestävä Stadin kundi, vaikka viettikin kypsässä iässä pienen osan elämästään Oulussa. Hän  tutustui  jo varhain arkiseen leivän hankintaan mm. autoliikkeessä. Laulaminen oli hänelle pelkkä harrastus, kunnes hän löi itsensä läpi Helsingin Messuhallissa järjestetyssä aseveli-illassa, päästen sitä tietä loppuvuodesta -42 rintamalta levyttämään pääkaupunkiin.

Yksi nuoren tenorin ensimmäisistä levytysnumerosta oli Arvo Koskimaan sittemmin alan klassikoksi kasvanut tango Syyspihlajan alla (Columbia), joka osoittautui tässä asussaan myyntimenestykseksi. Samaan ääniteryppääseen kuului myös valssi Keinumorsian (Columbia), joka nousi myöhemmin uudelleen pinnalle Erkki Junkkarisen tulkitsemana. Theelin muista alkuaikojen läpimurtolevytyksistä kannattaa mainita tango Plegaria (Rytmi), valssi Hyvää yötä elokuvasta Sumujen silta (Rytmi) ja lajissaan maassamme uraa uurtanut rumba Tropiikin yössä (Rytmi) filmistä Viikonloppu Havannassa; kaikki kolme esitystä olivat George de Godzinskyn sovituksia.

Henry Theelin varsinainen voittokulku alkoi kuitenkin vasta rauhan palattua ja hänen aloitettua yhteistyönsä Toivo Kärjen kanssa. Marraskuussa -45 parivaljakko tapasi toisensa levytysstudiossa ikuistaaksen mm. Kärjen tangosävelmät Liljankukka ja Hiljaa soivat balalaikat (Rytmi), jotka molemmat saavuttivat suuren suosion. Kumppanusten yhteistyö sujui siksi hyvin, että he päättivät lähteä seuraavana vuonna yhteiselle kiertueelle, mikä kesti lähes katkeamattomana vuosikymmenen loppuun. Uusia äänitteitäkin syntyi tiiviiseen tahtiin: tuplahitti Tule hiljaa / Orvokkeja äidille (Electro), Harmaat silmät (Electro), Rantamökissä (Electro), Anna-Liisa (Electro) ja niin edelleen.

Henry Theelistä kehittyikin nopeasti paitsi 40-luvun suosituin myös vuosikymmenen ahkerin levylaulaja, joka opittiin tuntemaan äänenvärinsä ja flaamilaisilta esi-isiltä perityn hieman eksoottisen ulkomuotonsa vuoksi lempinimellä "Suomen Tino Rossi". Vaikutelmaa tuki omalta osaltaan hänen ohjelmistonvalintansa, johon sisältyi vahvasti suomalaiskansallisten kappaleiden lisäksi O sole mion (Decca) kaltaisia italialaisia laulelmia ja latinalaisittain sävytettyjä sävelmiä kuten Panama (Decca), Maria de Bahia (Sävel) ja Zacatecas (Sävel). Vuonna 1949 Theel nähtiin myös valkokankaalla sotilasfarssissa Serenadiluutnantti.

1950-luvulle tultaessa Henry Theel oli yhä Suomen kansan vankkumaton laulajasuosikki, joka viihdytti yleisöä paitsi yli 200 levytyksellään myös kiertueiltamissa, Punaisen Myllyn revyissä ja elokuvissa. Viimeksi mainitulta saralta on mainittava erityisesti sentimentaalinen Köyhä laulaja vuodelta 1950. Tulihan sen otsikkosävelmästä - joka oli tietysti Toivo Kärjen käsialaa - levylle taltioituna (Sävel) yksi Theelin suosituimmista esityksistä.

Ahkera vierailu Punaisen Myllyn näyttämöllä Helsingissä oli koitua Henry Theelille hänen uransa jatkon kannalta varsin kohtalokkaaksi, sillä esiintyessään yleisön rakastamassa "Pikku-Pirkon" roolissa hän pilasi äänensä niin perusteellisesti, että äänihuulia oli korjattava. Theel avioitui vuonna 1956 oululaisen hammaslääkäri Inkeri Länsitien kanssa ja muutti Ouluun, jossa hän asui syksyyn 1962. Oltuaan pitkään poissa julkisuudesta Theel teki kesällä -63 Kalle Palosen yhtyeen säestämänä komean comebackin levytyksellään Evert Tauben romanttisesta laulelmasta Rakkaani (Rytmi), jota seurasi heti perään vieläkin suuremman suosion saavuttanut Kärjen ja Reino Helismaan yhteinen aikaansaannos Metsätorpan Marjatta (Rytmi). Yleisö ei ollut unohtanut vanhaa suosikkiaan.

Henry Theelin ura jatkui tämän jälkeen kevyen musiikin muotivirtauksista huolimatta vakaana. Hän keikkaili edelleen ahkerasti, ja uusia äänitteitäkin ilmestyi tasaiseen tahtiin. 70-luvulla Theeliltä ilmestyivät mm. sellaiset taltioinnit kuin Tangokavaljeeri (Blue Master) ja uusi versio vanhasta bravurinumerostaan Napolilainen katulaulaja (Blue Master). Julkaistiinpa häneltä vuonna 1977 myös oloissamme harvinainen ruotsinkielinen LP: Henry Theel sjunger på svenska (Blue Master)

Vuonna 1982 Theel juhli 40-vuotista uraansa LP-levyllä (Selecta), mikä toi ensi kerran kuultavaksi tässä muodossa myös hänen jo vuosikymmenet keikoillaan esittämänsä italialaislaulelman Tiritomba. Kaiken kaikkiaan hän ehti tehdä oloissamme ennätykselliset yli 500 levytystä, joista parikymmentä kappaletta hän levytti  50-luvun puolivälissä sopimusteknisistä syistä johtuen salanimellä Heikki Hovi. Esiintymisiä Theel jatkoi sinnikkäästi 80-luvun jälkipuoliskolle asti, vaikka aika alkoikin tehdä tepposensa hänen äänelleen.


Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki - Siks' oon mä suruinen (Tammi, Helsinki )

Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

Jarmo Kantolan sähköposti Petri Kaivannolle 9.12.2012

Sanottua

"Henry Theel oli hahmona valmis, parhaimmillaan kuin jumalten heimoa, jäykimmillään enemmän seipää kuin patsaan näköä. Hän ei yleisölleen ollut milloinkaan 'yksi meistä', samaistumisen kohde (kuten Erkki Junkkarinen myöhemmin), mutta hänessä ei ollut liioin mitään laskelmoivaa, keinotekoista (50-luvun taitteen terminologiaa soveltaen: auervaaralaista) hurmuria..." (Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, Otava 1986)

Valikoitu diskografia

Henry Theel: Syyspihlajan alla 1942 (Columbia)

Henry Theel: Tropiikin yössä 1943 (Rytmi)

Henry Theel: Liljankukka ja Hiljaa soivat balalaikat 1945 (Rytmi)

Henry Theel: O sole mio 1948 (Decca)

Henry Theel: Zacatecas 1949 (Sävel)

Henry Theel: Köyhä laulaja 1950 (Sävel)

Henry Theel: Metsätorpan Marjatta 1963 (Rytmi).

Henry Theel: Napolilainen katulaulaja 1978 (Blue Master)

Henry Theel: Tiritomba 1982 (Selecta)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy