Eila Pienimäki on lähtöisin Töysästä, Etelä-Pohjanmaalta. Hän herätti huomiota jo
varhain ilmeisellä musikaalisuudellaan ja heleällä äänellään. Hänen ensimmäinen
julkinen esiintymisensä tapahtui reilusti alle kouluikäisenä Markus-sedän
lastentunnissa radiossa ja sen jälkeen hän oli mukana ahkerasti kaikenlaisissa
tilaisuuksissa.
Vuoden 1955 lopulla kiinnitti Pohjanmaalla suosittua tanssiorkesteria
luotsannut veli Mauno Pienimäki Eilan vakituiseksi solistikseen ja patisti sen
jälkeen sisartaan osallistumaan lähitienoilla järjestettyihin
kykyjenetsintäkilpailuihin, joiden raadissa istui itse Toivo Kärki. Eila
Pienimäki voitti kisat saaden palkinnoksi kutsun saapua Helsinkiin ns.
koelauluun. Seurauksena oli keväällä -58 esitys Tesoro mio hänen kolmen muun
tulokkaan kanssa jakamalleen EP-levylle "Uusia tyttöjä - uusia iskelmiä"
(Rytmi).
Vielä samana vuonna Eila pääsi tekemään ensimmäisen "oman"
äänitteensä, oman tulkintansa Mackebenin klassikosta Itke en lemmen tähden
(Decca), mutta vasta seuraava yritys, Kärjen salanimellä Kari Aava säveltämä
nostalgiafoksi Vanhan veräjän luona (Decca) avasi kesällä 1959 suosion ukset
sepposen selälleen. Näin Eila Pienimäestä tuli maestro Kärjen uusi
luottosolisti, joka auttoi yleisön tietoon mm. sellaiset Kärjen hengentuotteet kuin Laulu tulipunaisesta kukasta (1959 - Rytmi), Tulenliekki (1960
- Rytmi) ja Älä lähde pois (1961 - Rytmi).
60-luvun alkupuolella Eila Pienimäki keikkaili ahkerasti silloisen aviomiehensä
Juhani Korjuksen orkesterin laulusolistina - kesät tanssilavoilla ja
talvikaudet ravintoloissa, kuten tuohon aikaan oli tapana. Tilanne muuttui
dramaattisesti, kun hän tutustui täällä vierailleeseen amerikkalaiseen
kilpaurheilijaan John Crameriin, joka vei hänet vuonna 1966 mukanaan
Yhdysvaltoihin. Eila viihtyi Atlantin takana kaikkiaan kuutisentoista vuotta,
jatkaen kuitenkin esiintymisiään siellä paikallisissa baareissa ja yökerhoissa.
70-luvulla Eila Pienimäki pistäytyi muutamana kesänä vanhassa kotimaassaan
keikkaillen täällä ikään kuin muistinsa virkistämiseksi ja tehden vuonna 1975
Tuulikki-siskonsa kanssa yhteisen LP-levyn Luona vanhan veräjän (Anuco). Hän
osallistui samana vuonna myös Mainos-TV:n "Syksyn sävel"-kilpailuun
Heikki Annalan ja Sauvo Puhtilan aikaansaannoksella Mikä sinun oikein on?
(Anuco), mikä jäi itse finaalissa viimeiseksi mutta herätti silti
mielenkiintoa yleisön taholla. Kun avioliitto John Cramerin kanssa oli
auttamattomasti ohi, Eila palasi vuonna 1980 pysyvästi Suomeen.
Topi Kärki ei ollut unohtanut vanhaa suojattiaan vaan järjesti hänet jälleen
levyttämään. Eila Pienimäen onnistunut comeback tapahtui 1981 Reino Markkulan
tunnelmapalalla On aina toukokuu (Finnlevy), jota seurasi vuotta myöhemmin Timo
Lindströmin tuottama nimikko-LP (Finnlevy). Vuonna 1984 seurasi vielä mm.
joululevy Joulutunnelmia (Tamcat) ja 90-luvun puolelle siirryttäessä muutamia
uusia kokoelmia Bluebird-merkille - niistä viimeisimpänä Ota syliin vuonna
1997.
Sen jälkeen Eila Pienimäeltä ilmestyi vielä aivan vuosikymmenen ja -sadan
lopussa CD Tuurin tyttö (Kuu-music) hänen 40-vuotistaiteilijajuhlansa
kunniaksi, ja hänen levytystensä kokonaismäärä käsittää jo yli 200 nimikettä.
Keikkailua Pienimäki on jatkanut aktiivisesti mm. aviomiehensä Jorma
Kuukkulan kanssa ja laulamisen ohessa hän oli ollut kiinnostunut laajemminkin
taiteesta. Hän on mm. julkaissut viisi runokokoelmaa ja pitänyt useita
näyttelyitä öljyväritöistään.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas WSOY
v. Bagh, Peter -Hakasalo, Ilkka 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA
Borg, Jaakko-Melakoski, Erkki & Vikstedt, Johan 1959: Tanssimusiikin
vuosikirja 1969 FAZER
