Matti Siitonen syntyi Mikkelissä, mutta muutti jo pienenä
isänsä mukana Riihimäen kautta Hämeenlinnaan, missä hän tutustui muutamaan
muuhun tuolloista rockia harrastaneeseen nuoreen mieheen. Aloitettuaan
kitaransoiton opiskelun hän perusti vuonna 1960 yhtyeen, joka esiintyi
satunnaisesti lähitienoilla nimellä Five Pennies mutta ei saavuttanut sen
laajempaa mainetta. Tultuaan 1964 ylioppilaaksi Siitonen työskenteli jonkin
aikaa ravintolamuusikkona, kunnes lähti syksyllä suorittamaan
asevelvollisuuttaan.
Armeijassa ollessaan Matti Siitonen sai habituksensa vuoksi sittemmin koko
uransa ajan häntä seuranneen lempinimensä television suosittujen "Kivisten
ja Sorasten" Retu Kivisen eli Fred Flintstone'in mukaan. Ehdittyään
Reserviupseerikouluun Haminaan hän lyöttäytyi yhteen kolmen muun musiikkia
harrastaneen kokelaan, George Dolivon, Ismo Sajakorven ja Ilkka Lähteenmäen (=
Ilkka Hemming) kanssa. He perustivat lauluyhtyeen, joka esiintyi aluksi nimellä
The Stone Faces, mutta muuttui myöhemmin suomalaisittain Kivikasvoiksi.
Sajakorpi järjesti kumppanuksille koe-esiintymisen Toivo Kärjen luo, mutta
maestro olikin enemmän kiinnostunut nelivaljakon korkeaäänisestä tenorista kuin
koko yhtyeestä. Näin Matti Siitosesta tuli Folk-Fredi, joka sai
levytettäväkseen marraskuussa -65 Dolivon näppärän suomennoksen
hollantilais-ruotsalaisen trubaduurin Cornelis Vreeswijkin laulelmasta
Roskisdyykkarin balladi (Philips). Hieman myöhemmin saman vuoden puolella hän
oli mukana myös Kivikasvojen esikoislevytyksessä Tuhon partaalla (Philips), mikä sekin liittyi kiinteästi kevyen musiikin
tuolloiseen folksuuntaukseen.
Matti Siitonen teki vielä pari sinänsä vähemmän merkityksellistä äänitettä
taitelijanimellä Folk-Fredi, mutta hänen itsensä vieroksuma etuliite katosi
siinä vaiheessa, kun hänet kelpuutettiin alkuvuodesta 1967 Suomen
euroviisukarsintaan esityksillään Varjoon - suojaan ja Oi tuntematon, joista
ensin mainittu Lasse Mårtensonin sävelmä valittiin edustamaan maatamme Wienin
finaaliin. Laulu jäi lopputuloksessa kauas kärjestä, mutta se teki
esittäjästään tunnetun kautta maan.
Näin pelkäksi Frediksi muuttuneen tulokkaan ensimmäinen varsinainen
menestysnumero oli syksymmällä -67 Juha Vainion mainiosti tekstittämä
brittihitti O.Y. sanoi hän, P.A. (Philips), jota seurasi heti perään balladi
Silmäsi odottavat minua (Philips). Keväällä -68 oli vuorossa sittemmin yhdeksi
Matti Siitosen varsinaisista klassikoista patinoitunut Kolmatta linjaa takaisin
(Philips) ja kesemmällä kaksoishitti Milloinkaan en löydä samanlaista / Pieni
nukke (Philips), yksi koko vuoden eniten myydyistä singleistä. Suomi oli saanut
uuden supersuosikin.
Fredin voittokulku jatkui 70-luvun puolella Francis Lain elokuvaiskelmällä
Rakkaustarina (Philips). Niinpä hänen vuonna 1972 julkaisemaansa LP-kokoelmaa
Niin paljon kuuluu rakkauteen (Finnlevy) myytiinkin ennätyksellisesti yli 50 000 kappaletta. Soolomenestyksestään huolimatta Fredi oli yhä aktiivisesti
mukana Kivikasvoissa, jotka aloittivat heti 70-luvun alussa televisiossa oman,
ajan myötä lajissaan katsotuimmaksi kasvaneen musiikkishown.
Laulamisen lomassa Matti Siitonen oli ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa myös
säveltämään. Hänen ensimmäinen varteenotettavampi aikaansaannos tällä saralla
oli vuoden 1974 Syksyn sävel-kilpailussa toiseksi sijoittunut Avaa sydämesi
mulle (Philips), joka nousi suosikkitilastoissa komeasti ykköseksi. Uusi
kokoelma Rakkauslauluja (Finnlevy) palkittiin seuraavana vuonna kultalevyllä ja
keväällä -76 Fredi nimettiin edustamaan jälleen Suomea kansainväliseen
Eurovision laulukilpailuun omalla sävellyksellään Pump pump (Philips). Esitys
jäi Haagin finaalissa 11.:ksi, mutta menestyi kotimaan markkinoilla ihan
kohtuullisesti.
Matti Siitosen sävelmät kelpasivat myös muiden artistien ohjelmistoon. Esimerkiksi
sopii vaikkapa Markku Aron vuonna 1975 levyttämä luonnonsuojeluhenkinen Katso
luontoa ja huomaa (Philips), Reijo Taipaleen menestysnumeroihin kuulunut
Niittykukkia (Gold Disc) vuodelta 1989 ja ennen kaikkea Katri Helenan
euroviisufinaalissa Israelissa vuonna esittämä Katson sineen taivaan (Scandia).
Aivan uutta puolta Matti Siitosessa edusti vuonna 1977 Hannen eli Eija Höynälän
hitti Hän on mun (Gold Disc).
80-luvun lähetessä Matti Siitonen vaihtoi levy-yhtiötä ja
siirtyi nuoruudenystävänsä Vexi Salmen hoteisiin, ikuistaen tämän laskuun mm.
vuoden 1980 Syksyn sävel-kilvoittelussa kolmanneksi sijoittuneen sävellyksensä
Elämä on ihanaa (Gold Disc). Seitsemisen vuotta myöhemmin hän pistäytyi Fredin
hahmossa turkulaisten Ruohosen veljesten "tallissa" eväänään hänen oma sävelmänsä Maan valitus (M&T
Production).
Ikänsä karttuessa Matti Siitonen vähensi määrätietoisesti keikkailuaan. 90-luvun puolivälissä hän teki comebackin
levymarkkinoille kokoelmallaan Tuuli kuvia kuljettaa (Flamingo) ja kesällä 2002
julkaistiin hänen 60-vuotispäivänsä kunniaksi CD-kokoelma Kaikki parhaat (WEA),
joka toi kuultavaksi vanhemman ohjelmiston ohessa myös hänen kolme uutta
sävellystään. Matti Siitosen yhteistyö Kivikasvojen puitteissa on jatkunut
kaiken aikaa ja vuonna 2003 hän esiintyi myös Petri Laaksosen ja Pepe
Willbergin kanssa triossa "Poptenorit".
Bibliografia ja lähteet:
Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas WSOY
v. Bagh, Peter -Hakasalo, Ilkka 1986: Iskelmän kultainen kirja OTAVA
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi,
Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982
SUOMEN ÄÄNITEARKISTO
