Olli Hämäläinen, taitelijanimeltään
Häme, vaikutti mm. jazzin ja angloamerikkalaisen tanssimusiikin — jotka eivät
vielä 1940-luvulla olleet kovin erillään — puolestapuhujana, taitavana
muusikkona, legendaarisena kapellimestarina ja kriitikkona. Rumpali Erkki
Valaste muisteli Maarit Niiniluodon kirjoittamassa lehtijutussa, että ”Häme
oli valkoisen jazzin kannattaja eikä niinkään rehevän neekerijatsin perään”.
Jo v. 1948 Olli Hämeen trio — kokoonpanona Valto Laitinen (p), Åke Granholm
(g) ja ”Häme” itse (b) — levytti kappaleen I Surrender, Dear
Sävel-merkille.
Erkki Pälli ja Ossi Runne ovat
pitäneet Olli Hämeen yhtyeen pitkäaikaista kokoonpanoa — Unto Haapa-aho
(bar-sax), basisti-yhtyeenjohtaja, Erkki Melakoski (p), Erkki Valaste (dr) ja
Eino Virtanen (tp/vib) — poikkeuksellisen merkittävänä populaarimusiikkimme
historiassa. Ennen Valastetta rummuissa oli Bjarne Rehn. Kvintetti laajeni
parhaimmillaan septetiksi, johon kuuluivat edellisten lisäksi saksofonisti
Seppo Rannikko ja pasunisti Poppe
Fager. Hämeen yhtye oli hyvin kurinalainen ja harjoitteli ahkerasti, mutta
yhtyeen johtaja osasi myös rentoutua esiintymisten jälkeen ja hänellä oli
huumorintajuakin. Jo v. 1948 Olli Hämeen trio — kokoonpanona Valto Laitinen
(p), Åke Granholm (g) ja ”Häme” itse (b) — levytti kappaleen I Surrender,
Dear Sävel-merkille.
Olli Hämeen kvintetti toimi v.
1955—1956 vuonna 1954 toimintansa aloittaneen Iskelmäkaruselli-radio-ohjelman
”kotiorkesterina”. Yhtye valittiin samoihin aikoihin myös Rytmin
äänestyksessä maan suosituimmaksi jazzorkesteriksi. 1950-luvun
jälkipuoliskolla yhtye ei enää juuri levyttänyt instrumentaaliesityksiä, vaan
säesti esim. Laila Kinnusta, Brita Koivusta ja Seija Lampilaa. Yhtye soitti
paljon esim. osakunnissa ja monena kesänä Linnanmäellä.
”Hämeen” kirjoittama Rytmin
voittokulku oli merkittävä populaarimusiikkikirjallisuuden uranuurtaja. Rytmissä
hän toimi pitkään arvostelijana ja oli tässä suhteessa Mauno ”Pyörittäjä”
Maunolan ohella uranuurtajia. Rytmi-lehdessä hän osoitti avoimesti
olevansa angloamerikkalaisen suunnan kannattaja ja käytti esim.
pohjoismaisista valsseista ilmaisua, jonka mukaan ne ”henkivät skandinaavista
paimentyttötunnelmaa” ja tietenkin vielä jyrkempiä luonnehdintoja
saksalaisista tai saksalaistyyppisistä marssivaikutteisista fokseista. Olavi
Virran elämäkertateoksessa Koski, von Bagh ja Aarnio esim. mainitsevat
”Hämeen” jyrkästä arvostelusta, jonka he olettavat vaikuttaneen siihen, että
Virta alkoi luopua sävellystoiminnastaan: ”... Pettäneitä toiveita. Nomen est
omen?” Toisaalta ”Häme” oli aiemmin arvosteluissaan myös kiitellyt muutamia
Virran sävellyksiä.
Hämäläinen osallistui aktiivisesti
musiikkialan järjestötoimintaan, mm. 1952—57 Suomen Muusikkojen Liiton
järjestösihteerinä, missä toiminnassa muusikkojen järjestäytyminen ja koulutus
olivat erityisen lähellä hänen sydäntään. Sittemmin 1960-luvulla ”Häme”
muuttui vähitellen Tesvisiossa ja TV-2:ssa hallintomies Hämäläiseksi, jolloin
hän saattoi jopa tokaista: ”Olli Hämettä ei ole enää olemassa”. Vanha
jazzmies teki sittemmin sekä radioon että televisioon ohjelmasarjan
argentiinalaisesta tangosta. Hän kuoli äkillisesti vain 60-vuotiaana.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Einiö, Paavo 1956.
”Kauden 1955—56 suosituimmat iskelmät.” Julkaisussa Mitä Missä Milloin,
kansalaisen vuosikirja 1957. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. S.
232—234.
Häme [Hämäläinen],
Olli 1949: Rytmin voittokulku. Kirja tanssimusiikista.
Helsinki: Fazer.
Koski, Markku, von
Bagh, Peter & Aarnio, Pekka (useita painoksia): Olavi Virta — legenda
jo eläessään. Porvoo/Helsinki: WSOY.
Niiniluoto, Maarit
1984: ”Olli Häme oli valkoisen jazzin kannattaja.” Uusi Suomi
22.6.1984.
Pälli, Erkki &
Runne, Ossi [Oswald] 1970. ”Tanssimusiikki Suomessa.” Julkaisussa Rytmimusiikki,
toim. Erkki Melakoski. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Virkkunen, Urpo 1970. Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
