BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Petri Hohenthal

s. 11.4.1946, Helsinki
k. 23.2.2005, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiNils Petri Bogislaus Hohenthal
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika11.4.1946, Helsinki
Kuolinaika23.2.2005, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolittrubaduuri, muusikko, säveltäjä, sovittaja
Soittimetkitara (pääinstrumentti), viulu, mandoliini, banjo, basso
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Three Voices, laulaja, kitaristi 1964-67
Pihasoittajat, 1969-70
Cumulus, laulaja, kitaristi, viulisti, säveltäjä, sovittaja 1970-79
Alan miehet, 1979-81
Les Cavaliers trubaduuri, 1984-
Biografia

Petri Hohenthal kuului niihin armoitettuihin, joita voi kutsua synnynnäisiksi pelimanneiksi. Hän  kiinnostui jo varhain enemmän musiikista ja musisoinnista kuin koulunkäynnistä. Niinpä hän ryhtyi hankkimaan elantonsa 60-luvulla myymäläapulaisena Westerlundin musiikkikaupassa Helsingissä.

Siellä Hohenthalille tarjoutui välittömän luonteensa perusteella oiva tilaisuus solmia suhteita paikallisiin musiikkipiireihin ja saada sitä kautta esiintymistilaisuuksia. 60-luvun folkaallon levitessä myös Suomeen Petri perusti Arno Moliisin ja Reima "Reiska" Nurmen kanssa lauluyhtyeen Three Voices, joka osallistui vuonna 1965 television suositussa "Nuorten tanssihetkessä" järjestettyyn hootenanny-yhtyeiden kilpailuun ja pääsi sen jälkeen tekemään myös pari singleä. Näistä esityksistä herätti poikien tulkinta Oskar Merikannon Kansanlaulusta (Fontana) laajempaakin huomiota.

Three Voicesin taru jäi niin monien muiden tuolloisen folkkuumeen innoittamana muodostetun laulu- ja soitinyhtyeen tavoin lyhytaikaiseksi. Keikkailtuaan välillä eri kokonpanoissa Petri Hohenthal liittyi Kim Kuusen 60-luvun lopussa perustamiin Pihasoittajiin - siirtyen kuitenkin jo vuoden kuluttua Cumulukseen, jossa hänen musiikillinen monipuolisuutensa pääsi paremmin oikeuksiinsa. Hänen ensimmäinen julkaistu sävelmänsä tämän muodostelman jäsenenä oli vuonna 1971 ilmestynyt single Rakkaus kysyy (Top Voice), mikä jäi kuitenkin kääntöpuolensa Hectorin Joutsenlaulun varjoon.

Tietysti Petri Hohenthal oli mukana myös samana vuonna ilmestyneellä Cumuluksen toisella nimikko-LP:llä Cumulus (Top Voice), jolla kuultiin mm. hänen sävellyksensä Tulet hiljaa pimeästä ja sovituksensa pienoiseksi hitiksi nousseesta kansansävelmästä Sokolovin kitara. Vuoden 1973 alussa julkaistussa yhtyeen kokoelmassa Sirkustirehtöörin pieni sydän (Top Voice) oli kaksi hänen sävellystään, ja pari vuotta myöhemmin Hohenthal pääsi vihdoin levyttämään pari käännöskappaletta omissa nimissään. Nämä esitykset julkaistiin kuitenkin aluksi vain sekavassa kokoelmassa Kootut teokset 12 (Blue Master), kunnes ne ujutettiin vuonna 1976 laulajan ensimmäiselle ikiomalle LP:lle Pois murheet (Top Voice).

Tähän nyt jo historialliseen kokoelmaan sisältyi myös esitys nimeltä Laulan koska tahdon laulaa, mistä tuli Petri Hohenthalin eräänlainen tunnussävelmä, ja niin ikään ikivihreäksi hänen ohjelmistoonsa jäänyt Miksi mennä naimisiin. Samana vuonna - siis 1976 - ilmestyi Cumulukselta erikoinen "kalenterillinen" LP-levy Vuosi (Top Voice), jolla kuultiin Hohenthalin sävellykset Helmikuun helmi ja Tuon huhtikuun mä muistan. Sitä ennen yhtye oli ehtinyt saada markkinoille kokoelmansa Folksongs from Finland (Top Voice), mihin sisältyi sittemmin suorastaan klassiseksi muodostunut Hohenthalin sovitus vanhasta tutusta Säkkijärven polkasta.

Vaikka Hohenthal oli yhä aktiivisesti mukana Cumuluksen toiminnassa, hän oli kiinnostunut siinä sivussa perinteisestä trubaduurityöstä, minkä puitteissa hän oli alkanut esiintyä ahkerasti itsenäisesti solistina. Hänellä alkoikin olla keikkoja 70-luvun puolivälissä jo niin paljon, että hän päätti jättää päivätyöt ja heittäytyä rohkeasti vapaaksi taiteilijaksi. Hän olikin suosittu viihdyttäjä mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa, sillä hän osasi ottaa yleisönsä aina tilanteen ja vaatimusten mukaan.

Petri Hohenthal oli ottanut tavakseen heti alun alkaen esiintyä trubaduurikeikoillaan asianmukaisessa asussa: silkistä ja sametista räätälöidyssä perinnepuvussa ja komeassa töyhtöhatussa. Se oli ehkä ylimääräinen kustannus mutta loi sopivan, yleisön mielenkiinnon herättävän tunnelman hänen esityksilleen. Helsingin Sanomissa 25.2.2005 julkaistussa nekrologiassa kerrottiin miten hän joutui eräänä vuonna kuvauttamaan itsensä näissä vetimissä ja liittämään valokuvan verovalitukseensa, ennen kuin puku hyväksyttiin työasuksi.

Vuonna 1979 Hohenthal jätti Cumuluksen ja perusti Vesa Nuotion sekä Hannu Karlssonin kanssa trion Alan miehet, joka sai aikaan seuraavana vuonna ns. sataprosenttisena äänitteenä tallennetun LP:n Yhtä soitoa (Lighthouse), mutta jonka elinkaari jäi muuten kovin lyhyeksi. Vuonna 1983 Hohenthalilta ilmestyi parikin soololevyä ja sen jälkeen hän lyöttäytyi yhteen muutaman muun samanhenkisen taiteilijan kanssa perustaakseen trubaduuriseuran Les Cavaliers, jonka esityksiä on julkaistu vuonna 1987 kokoelmassa Trubaduuriyhtye 1987 (Flamingo).

80-luvun lopussa Petri Hohenthalilta ja Vesa Nuotiolta ilmestyi yhteinen laulelma-albumi Murheet pois (Bluebird), mikä oli itse asiassa toisinto ensin mainitun 13 vuotta vanhemmasta kokoelmasta Pois murheet (Top Voice). Vuonna 1990 Hohenthal ilahdutti ystäviään taas uudella soolo-CD:llä Kuusi neilikkaa 1990 (Base Beat) ja vuotta myöhemmin hän julkaisi trubaduurikumppaniensa Jan Steenin ja Roland Koppazin kanssa kokoelman Kolme bardia (Oodi). Solo ry. myönsi Petri Hohenthalille vuonna 1994 mestaritrubduurin arvon hänen ansioistaan suomalaisen trubaduurikulttuurin esiintuojana ja edistäjänä.

Petri Hohenthal hallitsi trubaduurina laajan ohjelmiston folkista ja serenadeista slaavilaisiin balladeihin ja juomalauluihin. Oman lisävärinsä hänen esityksilleen antoi multi-intrumentalisuus: hän käsitteli yhtäläisellä taidolla niin viulua kuin kitaraa tai mandoliiniakin. Uransa myöhemmissä vaiheissa hän esiintyi paljon poikansa Jan Hohenthalin kanssa.

Bibliografia ja lähteet

Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

v. Bagh, Peter -Hakasalo, Ilkka 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssolavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Three Voices: Kansanlaulu 1965 (Fontana)

Anki, Petri & Cumulus: Tulet hiljaa pimeästä 1971 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Siskustirehtöörin pieni sydän 1973 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Folksongs from Finland 1975 (Top Voice) (LP)

Petri Hohenthal: Pois murheet 1976 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Vuosi 1976 (Top Voice)

Alan miehet: Yhtä soitoa 1980 (Lighthouse) (LP)

Petri Hohenthal: Laulu se on ollut iltojeni ilo 1983 (JP-musiikki) (LP)

Petri Hohenthal: Sininen hämärä 1983 (Snap) (CD)

Les Cavaliers:Trubaduuriyhtye 1987 (Flamingo) (LP)

Petri Hohenthal & Vesa Nuotio: Murheet pois 1989 (Bluebird) (CD)

Petri Hohenthal: Kuusi neilikkaa 1990 (Base Beat) (CD)

Petri Hohenthal, Jan Steen & Roland Koppaz: Kolme bardia 1991 (Oodi) (CD)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy