BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Aapo Similä

s. 14.4.1891, Oulu
k. 10.11.1972, Helsinki

Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiAapo Kustaa Similä
SalanimetPohjan poika (laulaja, vain yhdellä levyllä), Janne Veikkola
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika14.4.1891, Oulu
Kuolinaika10.11.1972, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, sovittaja, säveltäjä
Soittimetkantele, piano
Linkit
Biografia

Aapo Similä syntyi Oulussa 14.4.1891. Perhe oli sen ajan mittapuun mukaan tavallisen kokoinen, vanhammat ja kahdeksan lasta. Kouluikäisenä hän haaveili hevosmiehen ammatista. Tuo haave kuitenkin kariutui isän vararikkoon. Niinpä Aapo meni joksikin aikaa rengiksi ajamaan rahtia Kuusamon ja Oulun välillä. Myöhemmin hän kävi kaksi vuotta rakennusalan teollisuuskoulua ja valmistui rakennusmestariksi. Veljensä Yrjön kehotuksesta hän heti valmistuttuaan hakeutui alan töihin Helsinkiin.

Rakennusalan työ ei kuitenkaan tyydyttänyt vaan veri veti enemmän taiteen pariin. Ensin hän otti yksityisiä laulutunteja, myöhemmin hän opiskeli musiikkiopistossa laulun lisäksi myös musiikin teoriaa ja pianonsoittoa.

Ensimmäinen menestys taiteen alalla tulikin kotikaupungissa Oulussa. Similä Kutsuttiin Oras-nimisen työväenkuoron johtajaksi. Kuoron johtamista seurasi ensimmäinen tilaussävellys, joka valmistui Työväen musiikkiliiton laulujuhlille Oulussa 1912. Tuohon tilaisuuteen Similä sävelsi Pohjolan raatajien juhlalaulun Kössi Kaatran runoon.

Joulukuussa 1912 Similä liittyi Pasi Jääskeläisen kiertävään teatteriin, Suomalaiseen Operettiin. Joulun pyhinä Haapavedellä harjoiteltiin esityskappale, Emil Kaupin laulunäytelmä Kosijat, jota sitten kiertueella esitettiin. Kiertue ehti huhtikuuksi Helsinkiin.

Helsingissä Similä pääsi näyttelijäksi Ylioppilastalolla toimivalle Kansan Näyttämölle. Alkusyksystä hän vaihtoi teatterin kiertueeseen, jossa mukana olivat Martti Nisonen ja Theodor 'Tettu' Weissman. Esityskappaleina olivat tuolloin laulunäytelmät Nukke sekä Pikku Pyhimys. Seuraavan vuoden, 1914 alussa kiertue lähti Porvoon Seurahuoneelta suunnaten kohti Karjalaa ja sieltä edelleen Savoon. Maailmansodan puhjettua seurue kiinnitettiin Helsingin Apollo-teatteriin. Ennen sulkemistaan keväällä se ehti esittää Iloisen lesken 25 kertaa täysille katsomoille.

Seurasi Similän mukaan 'hapuilun ja etsinnän aika.' Hänen oli tehtävä valinta teatterin, musiikkiopintojen ja leipätyön välillä ja hän valitsi ne kaikki. Leipätyökseen hän toimi aluksi kahvilapianistina ja -laulajana. Teatterin alueella oli aluksi niin myötä- kuin vastamäkiä, mutta syksyllä hän sai Joensuun Näytelmäseuran johtajan paikan. Tuossa tehtävässä hän tulikin toimimaan kahden seuraavan vuoden ajan. Hänen aikanaan esitettiin mm. Oskar Merikannon Pohjan neiti niin Joensuussa kuin Oulussakin. Kansalaissodan aikana Similä liittyi Valkoisen Suomen riveihin. Paha haavoittuminen vasempaan käteen oli kuitenkin vähällä katkaista taiteellisen uran.

1920-luvulla Similä oli sekä kiertueilla että myös kiinnitettynä eri teatterikokoonpanoissa. Vuonna 1924 Suomalaisen Oopperan solistin, Similän langon Antero Suonion johtama viisihenkinen ryhmä esitti Ignazio Brullin laulunäytelmää Kitaristi. Vuonna 1927 Similä oli mukana Hanna Granfeltin vetämällä menestyksekkäällä Mona Lisa-kiertueella, joka huipentui Viipurissa järjestettyyn konserttiin. 1920-luvun aikana Similä ehti myös toimia vähän aikaa Tampereen Teatterissa teatterikapellimestarina.

Kiertueilla saavutettu menestys pohjusti osaltaan Similän pyrkimyksiä oopperalaulajaksi. Hän otti laulutunteja Emmy Achten oopperaluokalla ollen yksi opettajansa lempioppilaista. Näyttämöllä Similä oli jo rutinoitunut tekijä ja niinpä hän pystyi myös itse ohjaamaan näytelmiä. Yksi hänen tuon ajan töistään oli näyttämösovitus Kansan Teatterille Santeri Alkion näytelmään Puukkojunkkarit, jossa hän myös itse näytteli häjyroolia, ohjaajina toimivat Aku Käyhkö ja Wilho Ilmari. Kansan Teatterissa Similä näytteli myös Seitsemän veljeksen Juhania. Suomalaisen Oopperan vakinaiseksi solistiksi Similää ei kuitenkaan kelpuutettu.

1920- ja -30-lukujen aikana Similä teki levytysmatkansa Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. 1930-luku kului maaseutukiertueilla. Helsingissä ei töitä riittänyt, nousussa olevat jazz- ja iskelmämusiikki katkaisivat tuohon aikaan orastavan kabareeperinteen. Vuonna 1927 ilmestyi Similän esikoisromaani Boheemilaulaja. Se kuvaa ravintolalaulajan arkipäivää kulissien takana; sitä arkipäivää, johon kuuluvat taiteilijoiden ammattitauteina naiset ja varsinkin viina, jatkuva taistelu 'Kuningas Alkoholia' vastaan. Tuohon jälkimmäiseen ongelmaan Aapo Similällä oli kuitenkin hyvä lääke: täydellinen absolutismi.

Kalevalan 100-vuotisjuhlavuonna 1935 Similä tyytyi pitämään soittoiltoja. Hän pukeutui jussipukuun ja pitkävartisiin saappaisiin sekä lauloi sotilas- ja kansanlauluja säestäen itseään kanteleella. Kiertueita järjestyikin sitten aina Keski-Europpaa myöten mm. Budapestiin. Avustajina esityksissä toimivat paikalliset mieskuorot. Unkarilaisten lehtien arvosteluissa Similä mainittiin heimoveljeyden voimantuntoisena edustajana, viimeisenä runonlaulajana. Vuonna 1939 Similä ulotti kiertueensa Kanadan Vancouveriin, mutta Amerikan-siirtolaisten keskuudessa ei esiintynyt enää yhtä innokasta heimoveljeyden ilmentymää. Päinvastoin, Similän esittämä hahmo vaikutti vaurastuneiden siirtolaisten silmissä jo suorastaan liiankin arkipäiväiseltä.

Sotien aikana Similä kulki esiintymässä sekä sota- että kotirintamilla. Reino Palmrothin (Palle) sekä Pekka Tiilikaisen perustama Propaganda-aseveljet järjesti hänelle mitä moninaisempia viihdytysalan tehtäviä mm. sotilaskuorojen harjoittajana kuin myös rintamakiertueilla kiertävänä viihdetaiteilijana.

Sodan jälkeen kiertueiden vähentyessä Similälle jäi aikaa keskittyä myös sävellystyöhön. 1950-luvun alussa häneltä ilmestyikin entistä kunnianhimoisempia teoksia, esim. Runous Kalevalasta. Vuonna 1956 hän esitteli siihenastisen tuotantonsa järjestämässään soolokonsertissa Helsingissä Balderin salissa. Tuolloin kuultiin mm. teokset Väinämöinen alkaa soittaa, Keinu (Aleksis Kiven runoon), Nouse, riennä Suomen kieli sekä olympiahymniehdokas Veljesliekki. Konsertti saikin varsin suvaitsevan vastaanoton, suomalaiskansallinen aihepiiri ja kalevalainen romantiikka tehosivat kuulijakuntaan. Menestys rohkaisi yrittämään edelleen, vuonna 1958 häneltä valmistui Paluu Pohjolasta, kantaatti sekakuorolle, tenori- ja baritonisolisteille ja orkesterille.

Seuraavana vuonna, 1959 Aapo Similä alkoi toteuttaa elinikäistä unelmaansa, oopperan säveltämistä. Hän sävelsi Lauri Haarlan libreton mukaan oopperan Lemmin poika, joka on Kalevala-aiheinen kolminäytöksinen melodraama. Ooppera sai ensi-iltansa 7.9.1961, tuolloin Aapo Similä oli 70-vuotias. Ooppera sai vain kaksi esityskertaa, sitten se Similän suureksi pettymykseksi poistettiin ohjelmistosta.

Hirvisepän mukaan Similä tavattiin esiintymässä 'milloin missäkin tilaisuuksissa' vielä 60-luvulla, lähes 80-vuotiaana. Hän esitti tuolloin paljon mm. Sibeliuksen yksinlauluja itseään pianolla säestäen.

Aapo Similä kuoli 81-vuotiaana vuonna 1972. Hän oli oloissamme harvinaisen laaja-alainen taiteilijapersoonallisuus. Pitkän elämänsä aikana hän ehti tehdä merkittävän päivätyön niin viihdetaiteilijana, kansanmuusikkona, sovittajana kuin myös vakavasti otettavana säveltävänä taiteilijana sekä kirjailijana. Taiteilijana hän osoitti myös aikakautensa kulttuuri-ilmapiirin huomioon ottaen melkoisen suurta rohkeutta ennakkoluulottomalla asenteellaan; hänen aikanaan kun oli lähes mahdotonta rikkoa rajaa kansanviihteen ja ns. korkeakulttuurin välillä. Aapo Similä siinä kuitenkin onnistui.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Jalkanen, Pekka & Lipponen, Tapio & Oech, Pekka & Vanhapiha, Kari (toimittajat) 1992. Aapo Similä: Elämäni! Muisteluita ja päiväkirjamerkintöjä. Helsinki: Maailman musiikin keskus.

Hirviseppä, Reino 1969. Hupilaulun taitajia, Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Helsinki: WSOY. Ss. 145-146

Valikoitu diskografia

Aapo Similä, säest. Paul Salminen, kantele: Vallinkorvan laulu (säv. Oskar Merikanto, san. A. B. Mäkelä) Odeon 1929

Aapo Similä, säest. Paul Salminen, kantele: Reppurin laulu (säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti [=Carl-Gustaf Larsson]) Odeon 1929

Aapo ja Martti Similä: Yhteinen Susanna (Oh, Susanna) (säv. Stephen C. Foster, san. J. Alfred Tanner) Odeon 1929

Aapo Similä: Laiva, Toivo ja Oulu (säv. & san. traditional, sov. Aapo Similä) Odeon 1930

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy