Unto Mononen syntyi menetetyssä
Karjalassa, josta hän sodan jälkeen päätyi Länsi-Suomeen. Hän tiesi jo varhain
haluavansa musiikkialalle, vaikka hänen äitinsä olisi halunnut hänen ryhtyvän
maanviljelijäksi. Mononen olisi halunnut laulajaksikin, mutta nielurisaleikkaus
hautasi lopullisesti tämän toiveen.
Monosen ensimmäinen levytetty kappale
oli Pieni laulu, jonka hän teki Urjalassa, ja jonka sävelmän hän
mainitsi syntyneen hänen lehdestä löytämäänsä B. Kilven (todennäköisesti
salanimi) tekstiin ”puistotiellä mieleen putkahtamalla”. Kaarlo Valkama avusti
sävelmän nuotintamisessa, ja Mononen postitti laulunsa Dallapén Martti ”Masa”
Jäppilälle, joka lähetti sen takaisin hankittuaan kuitenkin de Godzinskylta
siitä lausunnon; sitten Mononen lähetti sävellyksensä PSO:lle, joka hyväksyi
kappaleen, ja tamperelainen Pentti Halme lauloi sen levylle.
Kuuluisin Monosen sävellyksistä on
epäilemättä ”suomalainen perustango”, jopa ”kansallistangoksi” mainittu Satumaa,
jonka levytti ensimmäisen kerran Henry Theel
v. 1955, mutta jonka nosti pysyvään maineeseen Reijo Taipale. Tämä
sävellys oli kuitenkin alun perin calypso Fairyland. Tätä tangoa on
joskus ehdotettu jopa virsikirjaan, koska sen sanojen on päätelty tulkitsevan
taivasikävää. Muita kuuluisia Monosen tangoja ovat mm. Kohtalon tango
(sanat Monosen), Tähdet meren yllä (san ), Erottamattomat ja Marja
(sanat Monosen) sekä Yleisradiossa soittokieltoon ”eduskunnan vastaisena ja
alkoholimyönteisenä” joutunut Naiseni
kanssa eduskuntatalon puistossa
(sanat M. A. Nummisen).
Mononen loi sävellyksensä kitaraa eikä
harmonikkaa käyttäen, kuten monet ovat tangosäveltäjästä olettaneet. Hän jäi
säveltäjänä ja erityisesti sanoittajana jossain määrin harrastaja-asteelle
(ainakin vielä 50-luvulla), ja Scandian Jaakko Salo sekä Sauvo ”Saukki” Puhtila
(usein Solja Tuulen salanimellä) ovat hioneet hänen sävelistään ja teksteistään
valmiita. Pekka Gronowin haastattelussa Mononen mainitsi tekevänsä kokonaan
omiin kappaleisiinsa aina melodian ensin ja joutuneensa ”ottamaan sanat
jostakin väkisin”. — Kaikki Monosen tanssirytmiset sävellykset eivät suinkaan
ole tangoja, vaan häneltä on levytetty muihinkin rytmeihin tehtyjä kappaleita.
Hänen tällaisten sävellystensä sanoittajina ovat edellä mainittujen Puhtilan ja
Kilven ohella olleet mm. Tapio Lahtinen (nimim. Kullervo) ja Arvo Kalliola
(salanimi Veikko Virmajoki).
Mononen ryhtyi 60-luvun ”tangobuumin”
laannuttua säveltämään taiderunoutta, kuten P. Mustapään (Martti Haavion), Aila
Meriluodon ja Pentti Saarikosken tekstejä. Jo Naiseni kanssa eduskuntatalon
puistossa oli herättänyt vuosikymmenen radikaalin kulttuuriväen huomion, ja
kirjallisilla sävellyksillään Mononen sai ko. piireissä vielä enemmän huomiota
osakseen. Mikko Perkoila on levyttänyt kokonaisen CD:n Monosen P. Mustapään
runoihin säveltämiä lauluja.
Vain 38-vuotiaana keskuudestamme
poistuneen Unto Monosen elämä traagisine piirteineen on ollut radio- ja
televisio-ohjelmien aiheena. Metsämäki ja Pelkki ovat kirjoittaneet hänestä
perusteellisen elämäkertateoksen, ja hänen muistoansa vaalii 19.10.1995 yhdistysrekisteriin
merkitty Unto Mononen –Yhdistys, jonka kotipaikkana on Somero. Monosen
sävellyksiä ja sanoituksia on tutkittu varsin paljon tieteellisestikin,
varsinkin teosten määrään nähden: häneltä julkaistiin hänen eläessään vain 67
sävellystä. Ilpo Saunio on rinnastanut hänet suomalaisen tangon vakiinnuttajana
samaan luokkaan Toivo Kärjen, Arvo Koskimaan ja Pentti Viherluodon kanssa.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Henriksson, Juha
2004: ”Unto Mononen säveltäjänä.” Julkaisussa Suomi soi 1: Tanssilavoilta
tangomarkkinoille. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Tammi. S
Metsämäki, Heikki
& Pelkki, Petteri 1997: Satumaa. Unto Mononen — elämä ja laulut.
Jyväskylä: Gummerus.
Saunio, Ilpo 1968: ”Tangon mestari on poissa.” Kirjassa Oramo, Ilkka (toim.): Suomen musiikin vuosikirja 1967—1968. Julk. Suomen Säveltaiteilijain
Liitto & Suomen Musiikkitieteellinen
